jessehelmi

Kulmilla kun on vain kaksi iltaruokapaikkaa, Käpygrilli ja Sohvi, niin aika ajoin tulee molemmissa käytyä. Ja aika ajoin tulee harmiteltua, että miksi toinen paikoista ei tsemppaisi keittiössä edes hitusen, olisi helppo nimittäin erottua tästä kaksikosta ja kahmia Käpylän keskituloiset syömään useammankin kerran viikossa.

Old Sophien suurin virhe ei ole kuitenkaan kehno keittiö, vaan on portsari: miksi ihmeessä maksan viisi euroa pariskunnalta eteispalvelusta, kun sen rotsin osaisin jättää itsekin naulakkoon. Aika usein ollaan oltu viikonloppuiltana melkeinpä ainoat asiakkaat, sinänsä oikein ystävällisen portsarin ja kasarijytää luukuttavan mummodeejiin lisäksi.

Mutta ihan turhan usein tulee mentyä Käpygrilliin vain sen takia, että Sohvin turhalta tuntuva narikkamaksu ei hirveästi houkuttele.

Liian laaja, lähes 50 ruokalajin lista, minkä vuoksi iso osa annoksista maistuu siltä kuin ne olisivat kokin lämmittämiä pakasteita tai eineksiä. Lienee osittain totta.

Tuntuu kuin keittiö olisi tullut kaupassa kaljapaikan kylkiäisenä ja nyt sille pitäisi keksiä käyttöä.

Pari kertaa on tullut koitettua, mutta nyt on nähty. Korkeintaan keskinkertaista sapuskaa keinotekoisessa ketjuympäristössä. Juustopurilainen on sieluton, paksu teollinen pihvi, jossa vahva savuesanssin maku. Tarjoiluastiana kori, jonka pohjalla oleva paperi sekoittuu kostuttuaan osaksi ruoka-annosta. Salaatit keskinkertaisia, wingsit aika mitäänsanomattomia. Tarjoilu keskinkertaista, ei aktiivista otetta lisämyyntiin tai katsetta saliin, puhumattakaan että lähtiessä olisi kiitetty tai tervehditty.

Töykeä eteispalvelu pilaa muuten mukavan klassikkopaikan. Nytkin olimme sopineet neljän hengen porukalla treffit nuoruusvuosiemme Manalaan, mutta portsarin tylyttävä "Minnes sä luulet meneväs" -karjaisu vei fiilikset jo etuovella. Yksi seurueestamme oli nimittäin erehtynyt kurkkaamaan ovesta sisään baarin puolelle, kynnystä kuitenkaan ylittämättä. Täysin selvinpäin, siivosti pukeutuneena. Käännyimme kannoillamme ja menimme muualle nauttimaan pitkän ja hauskan illallisen.

Ei ollut ensimmäinen kerta kun tylyttävät narikkamiehet onnistuvat pilaamaan Manalan tunnelman. Sääli, sillä saliin asti päästyäni on ruoka ollut aina herkullista ja salihenkilökunnan palvelu erinomaista.

Kanatagine oli keittomaisen tylsä, muutenkin jotenkin valju paikka ruoaltaan ja tunnelmaltaan.

Makoisa pizza, ystävällinen ja nopea palvelu.

Chorizo-pyttipannu oli kuivaa kuin beduiinin sandaali. Koska makkara (ja juurekset) oli käristetty korpuksi, ei annoksessa ollut mitään mehukkuutta. Kerma olisi voinut pelastaa tilanteen. Sääli, sillä paikka on muuten oiva istuskeluun, lisäksi henkilökunta on kohteliasta ja mukavaa.