lacrima

Alkupalat (jaoimme muutaman) veivät kielen mennessään ja niissä oli enemmän yritystä kuin itse pääruoassa. Kaikki oli kuitenkin maukasta, ihana miljöö ja hyvä palvelu. Talon leipä aina suussa sulavaa myös! Tulen taas uudestaan.

Ennen remonttia tykkäsin paikasta. Nyt kahdella kerralla lounassalaatin täytteet ovat näyttäneet sen verran bulkeilta, että olen tilannut lounaani a la carte -listalta. Sekä lohikeitto että kala-annos punajuurikastikkeella olivat mitäänsanomattomia ja hutaisten koottuja, vaikka kuulostivatkin listalla hyviltä. Lisäksi palvelu on erittäin hapuilevaa - joiltain tarjoilijoilta näyttää puuttuvan käsitys palvelukulttuurista täysin; jopa kiitosta ja ole hyvää saa hakea.

Lounaalla. Tykkään tilasta; erityisesti kapea ja korkea, hassuun puuportaikkoon ja viinihyllyyn päättyvä "aula" baaritiskeineen ja vähine, jopa hieman ahtaine asiakaspaikkoineen on tunnelmallinen. Söin alkuruoaksi mukava maa-artisokkakeiton ja pääruoaksi poronpotkaa. Maut olivat ihan jees, poronpotka-annos olisi kaivannut ennen kaikkea lisää rakennetta; vihannekset olivat mössöpehmeitä karamellisoinnista huolimatta ja kastike vetistä lientä. Kahvin kanssa tarjoiltu macaron-leivos oli hyvä. Olin hieman pettynyt, sillä odotukseni olivat korkealla. Valitettavasti harva ravintola kykenee lounasaikaan samanlaisiin suorituksiin kuin illallisaikaan. Tämä on valitettavaa, sillä lounaallakin pääruoat ovat kahdenkympin annoksia. Palvelu oli kuitenkin iloista, ja haluan kyllä tulla uudestaan, kenties illallisaikaan, sillä paikan tunnelma on ihana ja maine parempi kuin mitä tämä ruokailukokemus yksinään olisi antanut olettaa.

Testissä menu Ragu. Ennen varsinaisia ruokalajeja tarjotuista leivistä jäi mieleen mallasleipä - se oli taivaallista. Neljästä ruokalajista alku- ja pääruoka (naudancarpaccio ja paahdettu kuha) olivat ihanat, joskaan seuralaistani ei hänen päääruoaksi nauttimansa possu vakuuttanut. Väliruoka (kurpitsavaahto) oli maittava, ei mieleenpainuva. Jälkiruoka oli illan heikoin lenkki; mustaherukan maku oli siinä hieman liian läpitunkeva. Linja oli vähän turhankin miellyttävä; jäin kaipaamaan riskin ottoa ja kokeilunhalua annosten kokoonpanossa! Kaikesta huolimatta ruoka oli huolellisesti valmistettua ja esillepantua, ja palvelu rennon ystävällistä. Paikka on kiva, perinteisen yläluokkainen pikemmin kuin trendikkyyteen pyrkivä. Jos mahdollista, kannattaa tiedustella paikkaa ikkunan läheltä!

Söimme alkuun tuliset tom yam -keitot. En ole varsinainen tom yam -asiantuntija, mutta keitto oli raikkaan tulinen ja vihannekset sopivan rapsakoita! Pääruoaksi otin Panaääng Curryn, ja ai että! Se oli todella hyvää - parasta Suomessa saamaani (panaääng curry kun tuntuu jäävän useissa paikoissa mauttomaksi). Tofua ja vihanneksia oli reilusti, ja kaikki maut kohdillaan. Tofua ei ollut uppopaistettu (kuten Tamarinissa tai Lemongrassissa), mutta se oli silti ihanaa, itse asiassa parempaa ja raikkaampaa kuin paistettu, eikä sen koostumus ollut liian tiivis. Kympin hintaan aivan ehdoton annos. Seuralaiseni söi vihreän curryn kanalla, ja sekin oli kuulemma erinomaista. Paikka on suloisen ei-laitettu ja kotoisa, pieni tilakin on jotenkin tunnelmallinen, ja palvelu välitöntä. Ehdottomasti tulen uudestaan, tällä hinta-laatu-suhteella! :-)

Odotukset olivat korkealla, mutta ainakin lounasaikaan esitys oli keskinkertainen. Alkupalaksi nautittu lammaskebakko oli maukas, joskin varsin raskas heti alkuun. Pääruoka-annokset eivät varsinaisesti säväyttäneet seuruettamme, ja niiden lisukkeena tarjottu couscous oli yllätyksetön, jopa laiska veto; bulkkitavaraa. Jälkiruokaan sen sijaan viehtyivät kaikki. Kaiken kaikkiaan annokset kuulostivat listalla pikantimmilta ja kunnianhimoisemmilta mitä todellisuudessa olivatkaan - menuta silmäillessä nimittäin lähes puhkuin innosta ja vesi herahti kielelleni sen sileän tien! Propsit kuitenkin miellyttävästä palvelusta. Illallinen saattaa toki olla toisenlainen tarina, mutta omakohtaista kokemusta ei siitä löydy.

Ruokailukokemus Fredrikintorin kortteliravintolassa vaihtelee rajusti; tällä kertaa se oli floppi. Tarjoilijat olivat silminnähden kiireisiä, mikä varmasti vaikutti palvelun tylyyteen. Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun olen kiinnittänyt huomiota Torin tarjoilijoiden viileään asenteeseen; heidän olemuksensa tuntuu huutavan "seuraava asiakas!". Asiakkaan kohdalla ei pysähdytä, vaan palvelu on kliinistä ja jokseenkin persoonatonta. Tilasin tällä kertaa annoksen, joka taitaa olla listan uutuus; falafel-pyörykät porkkanahummuksen ja bulgursalaatin kera. Ilmeisesti keittiössä olitapahtunut sekaannus, sillä reilusti jälkeemme ravintolaan saapuneet seurueet olivat jo ehtineet syödä ruokansa vielä kun me odottelimme omiamme. Annosten viivästymistä ei pahoiteltu tai kommentoitu, vaan ne lätkäistiin eteemme rahvaanomaisesti. Menussa mainittua maittavaa porkkanahummusta oli nokareellinen. Falafelit olivat kuivia ja niiden rakenne oli turhan tiivis, eikä maku valitettavasti vienyt kieltä mennessään. Jos en olisi tiennyt tilanneeni falafelejä, ei sitä olisi voinut päätellä näiden osittain palaneiden, tummanruskeiden kikkareiden ulkonäöstä, saati sitten mausta. Annos oli kuitenkin ravinola-annokseksi terveellinen ja ravitseva sen kulinaarisista puutteista huolimatta. Seuralaiseni tilasi lihapullat, jotka ovat punajuuripihvien, burgereiden ja aamiaislautasten lisäksi torin klassikkokamaa! Torissa kannattaakin tietää mitä tilaa; itse en koskisi tikullakaan heidän salaatteihinsä (enkä tästedes falafeliin), sen sijaan yllä mainitut annokset ovat hyvää vastinetta rahoille. Torin teeskentelemättömän tyylikäs interiööri ja vilkas, eloisa tunnelma saavat karvaistakin pettymyksistä huolimatta aina palaamaan!

Hups, edellinen arvostelu meni väärälle kahvilalle - purin siinä tuntojani punavuoren sis. delistä. Tää Ullanlinnan on rutkasti pienempi, ei ole tullut käytyä - samalla kadulla kun on Succes, Maxill ja Lungi!

Mättöruoan ystäville. Itse tilasin listalta kaksi kappaletta mezejä (yhteensä 9 e). Eteeni tuotiin kaksi miniatyyrikippoa. Neljän euron hintaan sai kaksi vaaleassa, mauttomassa kastikkeessa uivaa kuivaa ja mautonta falafelia kera yhden purkkichilin. Toisen kipon sisältö oli tabuli; muutama haarukallinen vetistä joskin ihan pikantisti maustettua tomaatti-persilijasalaattia. Kylkiäisenä pakastepitan oloista kuivaa vaaleaa leipää. Seuralaiseni söi kana shwarma pitan, ja valittelee annoksen jättämää rasvaista makua suussaan. Menisin Sandroon tai Aniin maistelemaan pohjoisafrikkalaisia ja lähi-idän makuja - tämä on B-luokan paikka mukavasta asiakaspalvelusta huolimatta.