Vaikka lounasruoka oli hinnoiteltu kohtuullisesti, niin laatu ei vastannut hintaa. Tuli mieleen, että voiko sellaista moskaa myydä kellekkään.

Omasta huoneesta avotilaan ja avotilasta monitoimitiloihin. Sellaisen matkan moni meistä toimistorutiinien turruttamista oravanpyörässä marinoituneista arjen sankareista on tehnyt. Monitoimitiloja ei kuitenkaan enää näe vain byroolla, vaan sellaiseen voi törmätä jopa viattomalla lounaskäynnillä. Keskelle kaupunkia on syyskuussa auennut Deliberi K7 -ravintolamaailma. Deliberi K7 on ruokailijoiden monitoimitila. Yksin luoja tietää, kuinka monesta osasesta ravintolamaailma koostuu, mutta erityylisiä asiakaspaikkoja ja erilaista ruokaa tarjoavia tiskejä on useampi. Valinnanvaraa on siis sen seitsemän verran.

Lounasvisiittini ei kuitenkaan ala onnellisten tähtien alla. Aikataulupaineiden johdosta olin liikkeessä jo ennen yhtätoista. Nettisivut kertoivat, että lounasaika alkaa Deliberissä jo puoli yhdeltätoista, mutta kassaneiti oli eri mieltä. Ja toden totta: kaikki plakaatit kertoivat, että lounas alkaakin tasan klo 11. No, ei hätiä mitiä. Sovimme, että minä voin ryhtyä närppimään alkusalaattipöydän antimia, kun tarjoilija käy kertomassa keittiöön, että kiireisen lounastajan annosta voisi alkaa tehdä heti yhdeltätoista.

Alkusalaattipöytä oli pahemman luokan pettymys: tomaattia, kurkkua, melonia, pähkinöitä, riisipohjainen yksinkertainen salaatti sekä keltaista kurpitsapikkelsiä(?), jonka maku oli mielenkiintoinen olematta herkullinen. Jokseenkin raikas, mutta turhan simppeli ja tylsä alkusalaattivalikoima. Odotusten lunastaminen jäi yksin pääruoan harteille.

Pääruoaksi olin kestolistalta valinnut grillattua lohta ja peruna-kevätsipulipaistosta persiljamajoneesilla (12 €). Annos oli täysosuma, napakymppi. Täydellisesti valmistettua herkkulohta täydensivät maukkaat perunat. Nappisuorituksen kruunasivat kevätsipuli sekä persiljamajoneesi. Upea annos.

Deliberi K7 toimii suomalaiseen kansanluonteeseen sopivalla nöyrällä itsepalveluperiaatteella. Asiakas saa kassalta piipparin mukaansa ja väijyy sitä niin kauan, kunnes se alkaa piipittämään. Siinä kohtaa lounasannos on valmis ja sen voi itse hakea keittiön tiskiltä. Ruokailun jälkeen asiakas koputtaa keittiön oveen, odottaa lupaa astua sisään, laittaa tiskihanskat käteen ja… No ei, vitsi vitsi. Ei sentään tarvitse tiskata, mutta vessakäynnille tarvitaan tiskiltä sisäänpääsykoodi.

Deliberi K7:n lounas oli ristiriitainen kokemus: yhtäältä alkusalaatti oli kovin köykäinen, mutta pääruoka oli loistava, toisaalta isot ja avarat tilat ovat kiehtovat, mutta itsepalveluperiaate on nihkeä. Kaikesta huolimatta toivon menestystä tulokkaalle ja uskoisin päätyväni sinne vielä uudestaan, vaikka kilpailu ytimen lounasasiakkaista on rajua.

Tsekkasin pari päivää myöhemmin kokonaisvaltaisen arvioinnin nimissä sekä afterworkin hengessä myös Deliberi K7:n juomapuolen. Se puoli sijaitsee edesmenneen Taivaanrannan tilalla. Listalta sai esim. samppanjalasillisen kahdeksalla eurolla ja normiskumpan femmalla. Ei paha.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/