Paksoi

318 Recensionen

Kolmekymppinen ravintolaentusiasti, joka mieluummin syö kuin tekee. Hyvä ravintolakokemus on kaikkia aisteja kutitteleva elämyskokonaisuus, joka alkaa jo tarjoilijan tervehdyksestä ja päättyy vasta ulko-oven kolahdukseen. Syksyllä 2015 ryhdyin bloggaamaan ravintolakäynneistäni blogissani Tulin, näin ja söin (http://tulinnainjasoin.blogspot.fi/). Sieltä löytyy laajemmin arvosteluja!

Badges

Top critic: Reviewed the most(Top 5%)
Quality critic: Received the most +votes

Blog link

Recensioner (318)

Restaurant: Torni gourmet

Ihmiskunta ei ole keksinyt parempaa viikonloppupäivän aloitusta kuin monipuolinen ja laadukas brunssi hyvässä seurassa. Tällaista kiireisen elämän eskapismia tarjoaa keskellä Helsinkiä 30-luvun alusta asti jöpöttänyt ja historiankin kirjoista löytyvä hotelli Torni ja sen lauantaibrunssi. Edellisen kerran kävin brunssilla Tornissa syksyllä 2015, joten oli korkea aika pistää paikka uuteen testiin. Matkan varrella on brunssin konseptikin muuttunut. Brunssi on vain lauantaisin pitäen sisällään kaksi kattausta klo 12 tai klo 14.30. Brunssin hinta on vihreällä kortilla 30 euroa, ilman sitä 34 euroa.

Homma on hyvä aloittaa tervehenkisesti Virgin Mary -pisteen ääreltä. Tietämättömille tiedoksi, että kysehän on legendaarisen brunssijuoman Bloody Maryn siveästä pikkusiskosta. Hieno erilaistamiselementti brunssien niin usein kasvottomassa meressä!

Nettiin ei ole aukikirjoitettu Tornin brunssin antimia. Voin kuitenkin luvata, että nirsoimmillekin hapannaamoille löytyy järsittävää. Salaatteja on muutamia erilaisia, mm. peruna- ja couscouspohjaista. Punajuuri-homejuustocomboakin löytyy. Leikkeleistä löytyy mm. paahtopaistia ja chorizotyylistä makkaraa. Leipäosasto ei kalpene muille osastoille, sillä tarjolla on mm. focacciaa ja meikäläiselle pakollisia pikkupiirakoita. Ensimmäisen lautasen saa näistä täyttymään turhan helposti.

Toinen setti haetaankin brunssin sesonkiosastolta eli blininurkkauksesta. Nyt täytyy innokkaimpia kuitenkin muistuttaa, että Tornin blinit eivät edusta alan ylintä laatukymmenystä. Tornissa on nimittäin fuskattu vähän kaikessa. Blinit eivät olleet mehevän rapsakoita, vaan enemmänkin valmispinaattilättymeininkiä, mutta kyllä niitä muutaman söi. Tilpehööritkään eivät liiaksi vakuuttaneet. Kunnollisesta mätivalikoimasta on ihan turha haikailla – nyt mentiin merileväkaviaarilla ja mätimoussella. Smetana oli vaahdotettu tönkkömäiseksi. Sen sijaan suolakurkut ja katkarapuskagen maistuivat.

Välipalaksi ennen siirtymistä jälkiruokien pariin testasin vielä Tornin puurobaarin antimia. Tarjolla oli kolmea erilaista tuorepuuroa ja vispipuuroa. Tavalliseen puuroon Suomen puolustusvoimat on jättänyt minulle aamukuuden leiripuurollaan elinikäiset arvet, joiden parantumisennuste on huono. Mutta tuorepuurot ovat eri juttu. Maistoin eksoottista chiansiemen-kookos-ananas-limetuorepuuroa, jota avitin epäortodoksisesti mansikkahillolla. Aikamoinen makujen ilotulitus, joka kuitenkin maistaessa oli todella raikasta ja hurmaavaa.

Jälkiruokapuolella juustojen ja hedelmien lisäksi tarjolla oli myös suklaakakkua, tartaletteja, tiramisua ja karkkia. Karkki on hauska viritys brunssille. Jotenkin epäsovinnainen, mutta kuitenkin aina niitä löytää lautaseltaan. Tartaletit olivat hurmaavia pikkusuupaloja, joita löytyi kolmessa eri maussa (vadelma, karpalo, maitosuklaa). Suklaakakku ajoi asiansa, tiramisun jätin väliin. Kahvitermari tuotiin pöytään jo alussa ja siitä olikin helppo annostella tsuffetta omaan tahtiin.

Tornin miljöö huokuu historian tuomaa arvokkuutta ja rauhallisuutta. Isot ikkunat tuovat valoa ja tarjoavat näkymiä Yrjönkadulle ja Kalevankadulle. Tarjoilu sujui vähäeleisesti, mutta tehokkaasti. Aina oli siistiä niin omassa kuin buffetpöydissä. DJ operoi taustalla hillitysti.

Tornin brunssi on yltäkylläinen valikoima laatutasoltaan hyviä ruokia. Iso osa herkuista jäi testaamatta. Aallonpohja osui bliniosastoon ja tuntuikin, että ne ovat mukana vain vuodenajan vuoksi ja toimimassa eräänlaisena brunssin kärkituotteena – ehkäpä myös hinnannostattajana? Tornin brunssi edustaa silti vuodesta toiseen Helsingin brunssien kärkeä.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: Frukost / Brunch Priset: 30€ Tillagt: 16.02.2018
Betyg: 0

Restaurant: Kungfu Kitchen

Kungfu Kitchen oli edellisten SYÖ-viikkojen kiehtovin uutuus meikäläiselle. Moderni ravintola, joka nojaa vahvasti aasialaisen keittiöön, oli yksinkertaisesti pakko pistää testiin. Ravintolan takana on muuten Masterchef-voittaja muutaman vuoden takaa. Kungfu Kitchenin nimi kuvaa kuulemma kokkien tiukkaa asennetta. Raflassa ruoanlaittoon asennoidutaan nimittäin samalla intohimolla kuin mitä vaatii päästä kungfu-mestariksi.

SYÖ-viikoilla tarjolla oli kaksi erilaista kympin settiä: korealaistyylinen tartar tai kaksi banh bao -sämpylää täytteen kera. Koska olin nälkäinen ja innoissani, otin molemmat. Eikä se ollut väärin, sillä tartar-annos ei ollut järin suuri. Tartarissa oli oivalliset, mutta varsin voimakkaat mausteet, jotka dominoivat annoksen makumaailmaa jättäen lihan taka-alalle. Rapukakut tuntuivat irrallisilta, mutta toivat toisaalta annokseen rapeaa purutuntumaa. Höyrytetyt banh bao -sämpylät valitsemani karamellisoidun possunkyljen ja mm. punasipulin kera toimivat mainiosti. Pullamaisen pehmeä sämpylä tasapainotti hyvin mausteista sisältöä. Huomautettakoon tässä yhteydessä joukkomme sniiduinta kymmenystä, että ravintolan Thoreau-vesi kustantaa suolaiset kolme euroa per janonsammuttaja. Verrattain kallista tietysti toteavat.

Kungfu Kitchen on harvinaisen tyylikkäästi sisustettu ravintola. Ilahduttavia yksityiskohtia löytyy, kuten miekka ojossa ulko-ovea vartioiva ninja tai pöytään kivasti sorvattu ravintolan nimi. Yleisilme on tummanpuhuva ja linja jatkuu myös valaistuksen suhteen, mikä puolestaan näkyy kuvien laadussa. Tarjoilu oli ystävällistä ja nuorekasta. Tarjoilijan kanssa tuli puhetta ravintolassa tarjottavasta brunssista, joka voisikin olla seuraavan visiitin peruste.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: À la carte Priset: 20€ Tillagt: 16.02.2018
Betyg: 0

Restaurant: Rune's Ravintola

Rune’s ei ollut minulle entuudestaan tuttu, minkä vuoksi se oli luonnollinen valinta maanantai-illan kohtaamispaikaksi entisen kollegan kanssa. SYÖ-viikkojen tarjouksessa oli joko kanaa ja lohkoperunoita, metsäsienirisottoa tai burgeri. Metsäsienirisotto olisi ollut elegantti valinta, mutta alkaneen viikon kunniaksi päädyin kuitenkin roisiin burgeriin, mikä myöhemmin harmitti. Listalla annos oli vielä hyvänkuuloinen, jopa mahtipontinen: Black Angus-rotukarjaburger – luomuleppähiilillä grillattu rotukarjaburgerpihvi á 160 g, briossi, cheddarjuustoa, tomaattia, marinoitua punasipulia, jäävuorisalaattia, Rune´sin majoneesi- ja BBQ-kastiketta, valkosipulisuolakurkkua sekä SteakHouse-frittiperunaa.

Totuus paljastui valitettavasti toisenlaiseksi. Hampurilaisen pihvi oli kohtuuhyvä ja se oli jätetty rohkeasti todella mediumiksi. Sinappinen majoneesi toimi. Muutoin burgeri sortui omaan mahdottomuuteensa yrittäessään liikaa. Lopputuloksena oli makujen sekamelska. Hampurilaisissa yksinkertaisuus on kuitenkin hyve. Esimerkiksi jäävuorisalaatti hampurilaisessa saa minulta tuomion, koska se on turhaa. Annoksen ranskalaiset olivat luvalla sanoen harvinaisen surkeat. Edes portugalilainen punaviini (9,40 €/16 cl) ei pystynyt pelastamaan kokonaisuutta.

Rune’sin sisustus on avara ja yllättävän fiini. Pöytiä ei ole asetettu vieriviereen, mitä arvatenkin kaikki arvostavat. Vaalea ja tumma lyövät onnistuneesti kättä. Tarjoilu toimi varmaan tyyliin.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: À la carte Priset: 10€ Tillagt: 16.02.2018
Betyg: 0

Restaurant: Döner Harju

Döner Harju City avasi joulukuun alussa toisen ravintolansa Makkaratalossa. Kahdeksan kebabgrillin uutuusrafla tottelee tosiaan nimeä Döner Harju City, vaikka Harjun alueelta keskustan hälinään on matkaa. Originaalissa on tullut käytyä pariin otteeseen, joten vanhoja tuttujahan tässä tavallaan oltiin.

Tunnettu tosiasiahan on se, että Döner Harju on tehnyt kebabille sen, minkä uuden polven pizzeriat pizzoille ja burgerjointit burgereille: tehnyt kebabista salonkikelpoista ja hyväksyttävää syömistä muulloinkin kuin aamuneljältä yöllisten hippojen jälkeen.

Lounasaikaan tarjolla on lounarihintaan (10,30 €) alkukeitto ja pääruoka-annos, johon sai valita joko yrttilammasta, chilikanaa, vasikkaa tai seitania. Olin tyytyväinen, että käyntikerrallani alkusoppana oli paahtopaprikakeittoa, sillä se kuulosti lähtökohtaisesti herkulliselta. Lopputulos olikin perin tyydyttävä, mutta jätti selkeästi pääroolin kebabille, joka tuotiinkin pian pöytään. Olin valinnut lounasannokseeni yrttilammasta. Lautaselta löytyi sen lisäksi sitruksista kesäkurpitsasalaattia, marinoitua punakaalia, yrttejä ja focacciapala. Kävi itse asiassa niin, että annoksen lisukkeet nousivat arvoon arvaamattomaan, ja lammas paljastui turhan vähäeleiseksi ja jopa hieman mauttomaksi. Chilikana olisi kenties toiminut paremmin. Tai ehkäpä naapuripöydässä tarjolla ollut omena-habanerosoosi olisi pelastanut tilanteen. Punakaali ja salaatti olivat aidosti maukkaita, jogurttikastike raikasti ja focaccian rapeus toi purutuntumaa annokseen. Makupaletti oli laaja hallittavaksi – tästä haasteesta kirjoitin jo aiemmassa arvostelussani – mutta tällä kertaa annos kesti haasteen kohtalaisen hyvin.

Döner Harju City on osa Citycenterin uutta ravintolamaailmaa. Kauppakeskusravintolat harvoin ovat erityinen ilo silmälle, eikä tässä asiassa poikkeusta tee myöskään Döner Harju City. Ravintola ei ole kauneuskisan voittaja. Miljöö on pelkistetty, mutta valoisa. Yhtenäisen tilan perällä on myyntitiski ja sen takana keittiö, peränurkassa vesi-, kahvi- ja keittopiste, reunoilla on normipöytiä ja keskellä baarijakkaroin varustetut korkeammat pöydät. Tilaa on lähemmäs sadalle dönerin rakastajalle. Käyntikerralla tila oli suurin pirtein puolillaan, joten sana on kiirinyt. Hyvä niin, sillä kilpailu kauppakeskuksen ravintolamaailmassa on armotonta kuin nuoren gnupoikasen varhaiselämä Serengetin ylängöllä.

Döner Harju ei edelleenkään täysin lunasta niitä lupauksia, joita olen sille vuosien varrella asettanut, mutta lähemmäksi mennään koko ajan.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: Lunch Priset: 10€ Tillagt: 16.02.2018
Betyg: 0

Restaurant: Skiffer Kallio

Skifferin laivasto on saapunut Kallioon. Skiffer-pizzaketjun neljäs Helsingin ravintola on auennut marraskuun alussa Flemarille Kallioon ilahduttamaan meitä liuskoihin tykästyneitä tasamaan tallaajia. Liuskoista on aiemmin saatu nauttia mm. Erottajalla ja pääkallopaikalla eli Liuskaluodolla, josta onkin tullut meikäläiselle jokakesäinen vierailukohde.

Kallion Skiffer tarjoilee myös lounasta, mikä on kiva juttu. Lounaat ovat tärkeitä, koska se antaa mahdollisuuden pieneen työpäivän aikaiseen pakomatkaan – arkipäivän eskapismia parhaimmillaan! Skifferin lounaalla on tarjolla 11 euron hintaan kahta liuskaa ja yhtä salaattia (kahvi ei kuulu hintaan, mistä piiitkä miinus, kuten tiedätte). Ensimmäisellä kerralla oli pelkästään luonnollista ottaa liuska. Toisella kerralla päätin testata salaatin, kunnes otin jälleen liuskan (Itämeri eli lämminsavulohta, savusärkeä ja pinaattia). Liuskoilla on vetovoimaa, kuten muillakin hyvillä pizzaserkuillaan. Kallion liuskat ovatkin taattua Skiffer-laatua. Täytteet ovat harkittuja, laadukkaita ja aina meheviä. Pohja on ohut ja reunat rapeita. Ehkä vähän liiankin, sillä niitä on hankala syödä. Yleensä järsin pizzojen reunatkin hyvällä ruokahalulla, mutta nämä ”poksahtelevat” reunat eivät kuulu suosikkeihini.

Sisustus 45-paikkaisessa ravintolassa on pelkistetyn tyylikäs. Isot valoa tuovat ikkunat, tummanharmaat seinät, seinien leikkimieliset taulut, kaltereiden takana oleva viinikaappi. Jännänä yksityiskohtana voisin muuten mainita ulko-ovea vastapäätä olevan baari- ja maksutiskin, joka on käännetty nurinpäin! Tarjoilija ei olekaan tiskin toisella puolella, vaan operoi asiakkaiden kanssa samalla puolella pöytää. Skiffer Kalliossa pelataan avoimin kortein!

Seuraavalla kerralla voisin mennä ilta-aikaan testaamaan paikallisen erikoisuuden eli Kallio-liuskan (16 €), jossa on täytteenä Harjun makkaratehtaan seitsemän chilin makkaraa, hapankaalia ja selleriä. Aikamoista!

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: Lunch Priset: 11€ Tillagt: 01.01.2018
Betyg: 0

Restaurant: Natura

Reilun puolentoista vuoden ikäinen Natura on nopea liikkeissään. Nuoresta iästään huolimatta se on ehtinyt viime kesän aikana kokea jo ensimmäisen faceliftinsä. Kasvojenkohotuksen lopputuloksena onkin tyylikkään rosoinen lopputulos: auki revityt tummanharmaat betoniseinät, seinästä kasvava männynoksa hienona yksityiskohtana, korkeat tilat sekä tietysti avokeittiö, josta voi sivusilmällä seurata kokkien työtä. Luonto on tuotu Roban urbaaniin kaupunkiympäristöön, kuten ravintoloitsijat asian pukevat.

Naturan ruokalista koostuu menuista tai lista-annosvaihtoehdoista. Menujen kuningas on All out! (89 €), joka sisältää ravintolan kaikki annokset. Päädyimme kuitenkin poimimaan annoksemme listalta. Todettakoon, että ruokalista vaihtuu päivittäin sesongin ja raaka-aineiden saatavuuden perusteella, joten nettisivuilla esitellyt annoksetkin ovat vain suuntaa antavia.

Keittiön tervehdyksenä toimi kananmaksasta ja marjoista tehty suupala. Annos oli rohkea, mutta maistuva avaus. Myös talon hapanleipä toimi erinomaisesti. Ensimmäinen virallinen annokseni oli burrata-juuston ympärille tehty taidonnäyte (10 €). Valitettavasti aika on tehnyt tepposensa, enkä enää täsmälleen muista muita annoksen raaka-aineita. Tuo mozzarellasta ja kermasta tehty juusto joka tapauksessa maistui taivaalliselta muiden osien kanssa. Seuralaiseni avokado-annos (14 €) mantelien ja sitruunamelissan kera puolestaan oli pienehkö pettymys.

Seuraavaksi saimmekin nauttia illan kohokohdan kurpitsakeiton (10 €) muodossa. Hurmaavaa kurpitsaa ryydittivät feta ja siemenet. Tasokkaan annoksen ainoa huono puoli oli se, että se loppui liian nopeasti, vaikkei pienenpieni ollutkaan. Vaikka viime aikoina on uutisoitu sirkoista tehdystä leivästä, halusimme ”pääruoaksi” rehellistä lihaa härän muodossa. Hereford-härkä sienten, päärynän ja endiivin (17 €) kera toimi tässä roolissa. Annos oli suunmukainen, mutta ei vetänyt vertoja burratalle tai kurpitsakeitolle.

Tarkoituksenamme oli siirtyä jälkiruokiin käymällä luontevasti makumatkalla juuston, hiilinäkkärin ja perunahillon maailmassa, mutta jouduimme kylläisyydessämme jättämään tämän reissun väliin. Annokset olivat tehneet tehtävänsä, vaikkeivät valtavia olleetkaan. Otimme jälkiruoaksi molemmille ”Frozen Yogurt 2013” -klassikkoannokset (9 €). Saimme eteemme lumikasan, josta tuli mieleen taannoinen käynti Tehtaankadun La Maisonissa. Lumitöiden lomassa maistoimme annoksesta jogurttisorbettia, basilika-hunajamoussea, hunajakennoa, sitruunaa ja orvokkia. Olisin halunnut pitää erikoisesta annoksesta enemmänkin, mutta valitettavasti se jäi minun kohdallani vajavaiseksi. ”Lumi” eli sorbetti takertui hassusti kitalakeen eivätkä maut täysin erottuneet toisistaan. Pisteet kuitenkin kiehtovasta esillepanosta!

Ilo ei loppunut tällä kertaa laskun maksuun, sillä saimme päättää makumatkan caneleihin (onpa vaikea sana). Canelé on pieni ranskalainen leivos, jossa on karamellisoitu pinta ja pehmeä sydän. Naturan versiossa makumaailma koostui rommi-rusinasta ja mehiläisvahasta. Verraton suupala, josta pidin itse asiassa enemmän kuin lumitöistä.

Naturan annokset ovat moderneja, kiehtovia ja useimmiten onnistuneita. Kunnianhimo ja ammattitaito lyövät onnistuneesti kättä. Miljöön tummanpuhuva industrialismi ei kumarra vaaleaan skandinaavisuuteen, mikä miellyttää silmää. Palvelu oli nuorekkaan ystävällistä. Natura on laadukas valinta illalliselle.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: À la carte Priset: 46€ Tillagt: 01.01.2018
Betyg: 0

Sushi Forest on pieni sushipaikka Hämeentien valtaväylän varrella. Se ei tee itsestään mitään numeroa, mutta ahtaa sisäänsä jokainen arkipäivä ahnaita sushinhimoisia lounassuita. Lounasbuffet irtoaa sopuisaan 10,90 euron hintaan. Hinnalla saa misokeittoa kärkeen, susheja reilua kymmentä erilaista ja päälle kahvin. Osa susheista on perinteisiä, osa erikoisempia. Grillattu lohi pienellä töräyksellä majoa on havaittu kenties parhaimmaksi. Myös wakame-merileväsalaatti tuo hyvää kontrastia sushin syönnille. Se voidaan kuitenkin todeta, että sulatejuustoviipale ei toimi riisipalan päällä, ei sitten millään.

Palvelu Sushi Forestissa sujuu puoliksi englanniksi, puoliksi suomeksi. Rouva hoitaa rahastuksen ja pöytien siistimisen, herran hoitaessa keittiöpuolen. Ravintolan miljöö meni kertaheitolla uusiksi kesken arviointijakson. Uusi versio on edellistä seesteisempi ja miellyttää silmää enemmän.

Sushi Forest tarjoaa suhteellisen rauhallisen lounaskokemuksen, mitä arvostan suuresti. Meininki nimittäin on verrattoman paljon rauhallisempaa kuin esim. Kurvissa sijaitsevassa Luckiefun’sissa, vaikkakin siellä sushit ovat piirun verran parempia. Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: Lunch Priset: 11€ Tillagt: 01.01.2018
Betyg: 0

Restaurant: Pizza MIX

Niemenmäki ei tule ensimmäisenä mieleen, kun halajaa laatupizzaa. Silti sieltä löytyy italialaisen Signoren houstaama Pizza Mix, jonka nimi kyllä tuo mieleeni ennemmin tusinatavaraa tarjoavan raflan kuin laatupizzerian. Muistan käyneeni aiemmin näillä huudeilla, kun vietin iltaa jo edesmenneessä perulaista ruokaa tarjoavassa La Morenassa. Se tosin taisi sijaita isommassa naapuritilassa. Pizza Mixin hallussa on talon pääty. Sisällä on pari pöytää, ulkona yksi, joten meininki on melko pienimuotoista. Useimmat tuntuivatkin hakevan lätyn kiltisti mukaansa.

Pizza MIXin menu on pitkä kuin nälkävuodet Suomessa vuosina 1866–1868. Valinnanvaraa on niin paljon, että menua silmäillessä hiki kirpoaa otsaan. Lopulta päädyin Valtellina-nimiseen pizzaan (9 €). Kylkeen valitsin jotakin italialaista limpparia (2 €). Pizzassa oli tomaattikastikkeen päällä mozzarellaa, herkkusieniä, bresaola-kinkkua, parmesaania ja rucolaa. Pizza tuntui näinä napolilaisen pizzakoulukunnan hallitsemina aikoina viehättävältä paluulta ”normaalin” pizzan alkulähteille. Bresaola luonnollisesti hallitsi makumaailmaa, minkä mieluusti sille soin. Rucola toi raikkautta, juusto täyteläisyyttä. Oikein maistuva lajinsa edustaja.

Yhden miehen ravintolalle täytyy nostaa hattua, sillä Signore hoitaa kaiken: myynnin, laskuttamisen ja pizzan pyörittämisen. Miljöötä ei voi millään tavoin kehua miellyttäväksi. Oikeastaan se on hyvin karu, mutta ankean interiöörin korvaa laadukas ruokatuote ja yhden miehen tehokas operointi.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: À la carte Priset: 9€ Tillagt: 28.11.2017
Betyg: 0

Restaurant: Siipiweikot Helsinki

Vaikka olenkin aistinut herkästi väreilevän wings-villityksen pääkaupungissamme, niin tosissaan heräsin siihen vasta elokuussa luettuani Nyt-lehden perusteellisen makutestin kanansiipiä tarjoilevista ravintoloista. Samalla sain luettua sivuaineen kokoisen oppimäärän siivistä ylipäätään. Mielenkiintoista.

Suomen itseoikeutettu siipipääkaupunki on Tampere, mutta niin vain Helsinkiinkin on viime aikoina rantautunut alan suomalaiset pioneerit Hook ja Siipiweikot. Molempien siipiravintoloiden historia ulottuu pitkälti kultaiselle 90-luvulle. Kahdesta Helsingin tulokkaasta testattavaksi valikoitui Siipiweikot lähinnä sen keskeisemmän lokaation vuoksi.

Otin alkuun kaksi mozzarellatikkua (2,40 €) ja saman verran chili cheese nugetteja (2,40 €) pahinta nälkää kurittamaan. Ne hoitivatkin hommansa asianmukaisesti. Pääruokavalinta siipiravintolassa on itsestään selvä, joten kysymys kuului enää, että kuinkas monta laitetaan. Erinäisten päässä tehtyjen kalkyylien lopputuloksena tilasin siipiä 16 kpl (12,80 €). Siipien kastikejana alkoi vastasyntyneille tarkoitetulla mildillä jatkuen japanilaisiin itsemurhapommittajiin viittaavaan kamikazeen. Jossakin siinä välissä majaili hot-vaihtoehto, johon itse päädyin. Todettakoon, että äijämäisempiä vaihtoehtoja jäi vielä kolme (extra hot, exxtra hot ja se kamikaze).

Sain eteeni vadillisen siipiä, jotka lilluivat kastikkeessa. Niitä säestämässä oli pari pientä porkkanasuikaletta ja yksinäinen sellerisuikale, jonka kaino missio on avittaa vatsaa rauhoittumaan tulisten siipien syömisen yhteydessä. Annoksen nähtyäni heitin jo mielessäni hyvästit kauluspaitani puhtaudelle ja lähdin työstämään annosta fyysiseen työhön tottumattomilla käsilläni. Vaikka homma oli kaikin puolin sotkuista, oli se hauskaakin. Kanansiivet olivat miellyttävän rapeita ja maukkaita. Viisaammat sanovat, että varsinaisten siipien lisäksi kastike on vähintään yhtä tärkeä osa-alue annoksessa, ja täytyykin sanoa, että Siipiweikkojen soosi toimi upeasti tulisuuden sopivuutta myöten. Ruokailun jälkeen sormet olivat tahmeat, tulisuus poltteli kivasti suuta ja hampaanvälit oli täytetty kanansiivuilla. Serviettejäkin täytyi hakea matkan varrella muutama lisää. Fiilis oli syömisen jälkeen yltäkylläinen ja tyytyväinen.

Siipiweikkojen tilat ovat vaalean kliiniset, aika mitäänsanomattoman haljut. Jotenkin hassun steriili ympäristö näin äijämäiseen menoon. Ravintola sijaitsee Fenniapasaasin ravintolakeskittymässä, mutta on tilana oma ravintolansa. Palvelu oli nuorekkaan ystävällistä.

Jos chicken wingsejä ei ole vielä ehtinyt maistamaan, niin nyt on korkea aika käydä selvittämässä siipihypen perusteet!

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: À la carte Priset: 18€ Tillagt: 28.11.2017
Betyg: 0

Restaurant: Lounaskahvila Raiku

Hakaniemen kauppahallin välittömässä läheisyydessä sijaitsee vain lounaisiin keskittyvä Raiku. Lounaskahvila Raiku on rehellinen koko kansan kuppila, josta saa perusvarmaa kotiruokaa tutuilla mauilla. Tarjolla on buffetissa liha-, kasvis- ja keittovaihtoehto. Pienehkö salaattibuffakin löytyy linjaston varrelta. Värisuora maksaa lounarin verran eli 10,30 €, jolla saa myös kahvin. Pari muutakin hintavariaatiota löytyy.

Olen käynyt Raikussa lounaalla muutamia kertoja, enkä ole koskaan ollut täydellisen ihastunut, mutta en toisaalta myöskään pettynyt. Kylläisenä olen aina lähtenyt. Raikussa on maistunut niin pinaattikeitto, lohispagetti kuin Lindströmin pihvit ja lihapullat muusilla. Pääruoat ovat olleet pelkistetyn tasapainoisia ja maistuvia annoksia. Salaattipöytäkin on ollut kohtalaisen monipuolinen ja vaihdellut käyntikertojen välillä mukavasti.

Meininki ja miljöö Raikussa on Hakaniemen alueelle sopiva. Sisustuslehdet eivät kuulu omistajaportaan tilausvalikoimaan, eikä tietenkään tarvitsekaan. Seinät ovat värikkäitä ja niiltä löytyy erilaista taidetta. Kutikutoisuus tulee mieleen, kun tarjottimen kanssa liikkuu. Lopuksi muuten tarjotin palautetaan tarjotinkärryyn. Palvelu Raikussa on kasvotonta, eikä mieleenpainuvaa kohtaamista oikein pääse syntymään.

Raiku on täydellinen paikka sellaisiin päiviin, kun nälissäsi haluat perusvarman kotilounaan, mutta et välttämättä jaksa ottaa kontaktia kehenkään. Sellaisia päiviä meillä kaikilla on joskus.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

     
     
     
Upplevelse: Lunch Priset: 10€ Tillagt: 28.11.2017
Betyg: 0