hessu
87 RecensionenItuhippi käy syömässä ulkona, ruoka edellä mennään. Laita vähän sielua siihen taitaa olla jonkun keskinkertaisen räplevyn nimikin, mutta paremmin se sopisi ohjeeksi monelle kokille. Vihaposti ja vinkit osoitteeseen hessu.eat(at)gmail.com
Badges
Blog link
Recensioner (84)
Dessa recensionen har ingen påverka till genomsnitt betyg
Buffet-pettymys 2.
Haggerstrom sanoi kaiken oleellisen, mikään ei maistunut miltään. Vai olikohan joku salaattipöydän kikhernesalaatti sentään jollain maustettu. Lounasta mukaan, niin ei kuolemantahnatkaan auttaneet enää. Kasvissyöjälle oli tofu-paneer -variaatiota, josta oli vaikea sanoa oliko siinä molempia vai jompaakumpaa. Tämä siis tekstuurin perusteella, mitään makua ei siis tosiaan annoksessa ollut.
En tiedä onko Ying ja Yang Nepalissa mikään käsite, mutta tässä lienee se tasapainottava poikkeus, joka mahdollistaa Helsingin nepskujen muuten korkeahkon perustason.
Pojat teki soppaa.
Eikä se kovin kummoista ollut.
En tiedä, millaista autenttinen ramen on. Täällä se ei ollut ihmeellistä. Jalotofuramenia teki mieleni, vaan tofu "oli loppu" maanantaina vähän puolenpäivän jälkeen. En tiedä, eikö sitä ole mahdollista käydä ostamassa torin toisella puolella olevasta S-marketista, mutta ilmeisesti ei. Tästä kuitenkin näin post-juhannuksena ilmoitettiin asianmukaisesti ennen tilauksen tekemistä, tilalle luvattiin ekstrakasviksia. No menköön. Kymmenen rahaa, eli jo jonkin verran lounaasta.
Odotin, että ruoka olisi tullut vähän nopeammin, kun olin aiemmalla tiedustelureissullani nähnyt isot liemipadat porisemassa. Yläkerran parvella oli kuitenkin ihan kiva odotella ja selailla Monocleja.
Tuli se nuudelikuppikin aikanaan. Niitä läskejä nuudeleita liemessä, daikonia eli retikkaa, retiisiä, jokunen neliösentti merilevää, kevätsipulia ja seesaminsiemeniä. Otin keittoni ilman munanpuolikasta. En tiedä millä aineella tofunpuutetta oli sitten kompensoitu, koska ei niitä kasviksia mitenkään erityisen paljon tuntunut olevan. Liekö sitten tuolla daikonilla, jonka ravintosisältö ja täyttävyys on tasoa kurkku.
Misopohjainen liemi oli luokkaa ihanhyvä, muttei se sfääreihin noussut. Paha sanoa mitä siitä puuttui, kun en ole vastaavia aiemmin syönyt, mutta jotain kuitenkin. Lisukkeiden makumaailma on varsin mieto, vaikka jotain chilimpää kastiketta niille oli siveltykin. En ollut minäkään nuudeleiden erityinen ystävä, jotenkin jännästi noissa ilmenee raaka-al dente-kypsä akseleilla operointi. Udoneita olen itsekin joskus ostanut ja kokannut, ja muistelen samaa fiilistä.
Annoksen ruokaisuus jäi varsin heikoksi, toki osittain tuon poisjättämäni munan takia. Silti, en ihan ymmärrä, miten kahden annoksen ravintolassa voi tyyliin joka kolmannen arvostelijan kohdalla olla osa pääraaka-aineista loppu. Miettisin myös, kannattaako näitä sovellettuja versioita välttämättä kaupata vs. rehti ei-oo.
Oh boy(s).
I sometimes have a hard time considering soup as "proper food", so an all soup restaurant had me wary. Boy was I wrong.
At 6 euros, this is hands down the best lucnch deal in the city, and I have a hard time grasping that they can do it Töölö, of all places. What you get for 6e is 5 soups, of which all ranged from good to excellent as well as bread and condiments. The superb beatroot tarator, sweet potato & lemongrass, and tomato and rosemary soups were the better of bunch. Leek, potato and lemon was really good too, and while there wasn't really anything wrong with the vegetable tarragon one, it came out only okay, compared to the others. All of the soups are vegetarian and I think most were vegan too, but they don't feel forced or lacking because of it. Quite the contrary.
So why not a 5/5? Well, for starters, I would've liked at least some of the soups to contain lentils or beans or something, to give them some weight. Second, it sort of feels wrong to use disposable dinnerware when you are eating the restaurant. I understand this might be a logistic necessity for the two guys running this soup joint, but still. And while providing fresh home-made bread with the soups is heartily welcomed, it wasn't as phenomenal as the soups themselves.
It's not a huge place, but takeway is also an option. The decor is very minimalistic, which I didn't mind.
This place offers incredible value for your money, and would do so even if the prices were an euro or two higher.
No niin.
Vasta-avatun ravintolan 5/5 -linja epäilytti taas kerran. Masinointia tai ei, mutta kyllä katettakin oli. Miinusäänestin silti noita geneerisiä nimettömiä arvosteluita, kyllä sen verran pitää pystyä liikutukseltaan kirjoittamaan, että laittaa mitä on syöty ja mihin hintaan.
Line Cafen jäljiltä on uudet maalit seinissä, ja galleria-ravintolan ollessa kyseessä, myös maalauksia seinillä. Tila on silti edelleen sama ruokala-halli, eli ei kovin intiimi.
Lista on lyhyt, mutta kiinnostava. Hintataso ilahduttava. Testiin Seitan, jota on alkanut putkahdella ravintoloiden listoille pitkin Helsinkiä. Lisukkeiksi luvattiin taboulehia, tahini-kastiketta ja grillattuja kasviksia. Tulin tietämättäni melkein vasten sulkemisaikaa, mutta tyhjässä ravintolassa ei kokilla kauaa nokka tuhissut. Annos näytti hyvältä, mutta ehkä vähän pieneltä.
No se seitan oli parasta seitania mitä olen missään syönyt, olisikohan ollut besan-leivitetty ja täydellisesti friteerattu. Ei mitään moitittavaa, paitsi ettei sitä ollut enempää. Tahini-kastike toimi sen kanssa hyvin, vaikka se tahinin sijaan maistuikin jännästi vanilijalta, oletettavasti pohja-yogurtin ansiosta. Ruusu- ja lehtikaalin epäilen käyneen grillin sijaan uunissa, sen verran rapeita olivat. Maistuivat kyllä. Taboulehista oli saatu harvinaisen epäesteettistä, todennäköisesti siksi, että se oli tehty kerettiläisesti couscousista bulghurin sijaan. Siinä ja siinä oliko vielä ylikeitettykin. Persiljan ja sitruunan maistoi kuten kuulukin, mutta ei silti kaupungin kärkeä. Joku leipä olisi voinut olla kiva, etenkin jos niitä osataan itse tehdä, kuten lounaalle lupaillaan?
Menen aivan varmasti uudestaankin, menkää tekin.
Paikka on tosiaan ihan siisti ja henkilökunta palvelualtista, joskaan muita asiakkaita ei ravintolassa asioidessani ollut.
Söin sekavihanneskeiton (4e) ja currytofun (9e). Keitossa olisi voinut olla vähän lisää makua, mutta se oli kuitenkin ihan hyvää. Tofu oli aikamoinen pettymys, kastikkeesta ei erottanut muita makuja kuin kaupan valmiin curryjauheen. Tofulaadustakaan en niin välittänyt. En tiedä hakisiko ravintola vielä linjaansa, sikäli kun se on ilmeisen hiljattain avattu. Itse rankkaisin selkeästi sinne keskitason alarajoille. Annos oli kyllä ihan kohtuullisen kokoinen, joten ei tuolta varmaan nälkäisenä lähde.
EDIT. Viisivuotispäivitys. Ruuan taso ei ole noussut, mukaanotettuna hinta kuitenkin kelvollinen. Ei mitenkään nelosen ravintola millään osastolla, edes suhteessa alueen tarjontaan.
Päivitys 2.
0.
Kyllä neljässä vuodessa on jotain tapahtunut. Liekö valomainosten ja ikkunateippausten vaihtaminen sitten pystymätön kuluerä, muuta syytä en keksi sille, että vanha nimi on pitänyt säilyttää vaikka mitään mainearvoa sillä ei varmasti ollut. Yhtä kaikki, nykyään Metro kebabissa on kuin onkin erikseen libanonilainen listanosa. Nettiin muutoksia ei ole näköjään viitsitty päivittää. Tarjolla on ainakin shwarmaa, monenlaisia manakishejä eli "libanonilaisia pizzoja" ja sitten lähi-idän kävijöille tuttuja Fuuleja, Fattousheja ja Tabouleheja. Perus kebab- ja falafeltarjontaakin löytyy edelleen.
Kokeiluun lähti manakish ja fuul. Hinnat jotain kutosen seiskan pintaan kappale, en muista tarkkaan. Oikeaan ravintolaan nähden siis oltiin alkuruokahinnoissa, kallion kebabkuppiloiden maailmassa sen sijaan jo pääruokien kustannustasolla.
En tiedä onko manakish historiallisesti pizzan jäljitelmä vai toisinpäin, mutta samasta konseptista on kyse, eli ohut paistettu leipä jonka päällä täytteitä. Kasvinsyöjille oli tarjolla kahta eri vaihtoehtoa, juusto- ja kasvisversio, joista otin jälkimmäisen. Sipulia ja paprikaa siinä taisi olla, listalla luvattu seesami oli joko öljynä, tai sitten kokilta unohtunut. Kooltaan lätty taisi olla kutakuinkin mikrolättyä suurempi mutta pakastepitsaa pienempi. Ihan hyvää, mutta kärsi kyllä jollain tasolla kastikkeen ja juuston puutteesta, jos nyt pizzaan haluaisi verrata.
Fuulia teen usein itse kotona, ja melko simppeli annoshan se on. Metron versio oli lähempänä kotikeittiöni tuotoksia kuin esimerkiksi El Karimin variaatiota, eikä se väärin ole. Hyvin maistui, mutta hinta tuntui ehkä vähän paljolta. Annokseen piti kuulua myös leipää, mutta sekin oli jäänyt jonnekin matkan varrelle. Leipä olisi toiminut muhennosmaisen fuulin kanssa hyvin ja tuonut toisaalta vähän lisää ruokaisuutta ja vastinetta rahalle, mutta näillä mentiin. Lisukesalaattikin oli, jokin lautasella majaillut värjätty ja pikkelöity vihannes oli too funky for me.
En muista onko interiöörille tehty jotain, kämäisimmästä päästä se ei ainakaan ollut, mutta ei toisaalta oikein mitenkään erityisen tunnelmallinenkaan. Palvelua oli sen verran että ruuat tilattiin tiskiltä ja ne tuotiin pöytään. En tällaisessa paikassa kyllä enempää odottaisikaan.
2.0-päivitys: Kävin sitten uudestaankin, rullafalafel ja tabbuli testissä. Yritin kysyä ennen tilaamista myyjältä että tekevätkö falafelinsa itse, mutta henkilökunta ei ollenkaan saanut kiinni kysymyksestäni. Englantia taisivat ymmärtää vielä huonommin kuin suomea.
Rullana toimii meille tortillana tutumpi lätty. En saanut suutuntumalla selville olivatko falsut taikinasta alkaen omintakeisia, mutta vähintäänkin paikanpäällä friteerattuja kuitenkin. Kastikkeena oli tahinia. Kokonaisuutena aivan kelpo suoritus ja kaupungin (surulliseen) rullafalafeltasoon verrattuna keskivertoa parempi. Olikohan hintaa seitsemän euroa, eli siihenkin nähden mentiin positiivissa merkeissä.
Tabbuli jätti sen sijaan vähän kylmäksi. Persiljaa oli niin pirusti, ja vaikka tiedänkin, että sen kuuluu olla tabbulin varsinainen pääraaka-aine, kokonaisuus oli tällä erää jotenkin kitkerä.
(2010: Iskender-falafel oli surullisin falafel-annos mihin olen Helsingissä törmännyt. Jätin puolet syömättä. Falafelit samaa pakastekamaa mitä monissa muissakin paikoissa, mutta annoksen kaikki muutkin osa-alueet olivat aikamoisia rimanalituksia.)
Taso laskee.
Takana nelisen testikertaa, kaikki siis lounasta take awayna. Vaikka entinen snägäri onkin remontoitu sisältä, ei tänne ole tarkoitus jäädä paikan päälle syömään. Pari ensimmäistä annosta olivat etenkin hintaan nähden oikein hyviä, pari viimeistä melko heikkoja esityksiä. Toiseksi viimeisellä kerralla paketista löytyi eri annos kuin olin tilannut, tofussa sentään pysyttiin. Tofu tosiaan, kuten joku jo mainitsikin, ,nykyään outoa läpifriteerattua roipetta, jollaista se ei alkuun ollut. Curryt eivät toimi, maustetahnat puskevat läpi ylikorostuneesti. Annoskoko riittävä/hyvä, mutta maun suhteen jostain syystä taannuttu. Harmi, sillä kyllä (Itä-)Pasilaan olisi hyviäkin lounasravintoloita mahtunut.
Miksi.
"Ruoka, konsepti, sisustus, palvelu, nopeus, tuoreus, hinta, valikoima, laatu.. "...eivät ole loistavaa nähneetkään.
Ruoka: teoriassa ihan hyvän kuuloista, käytännössä ei. Olen tehnyt kaupan valmiista pakastepohjista parempaa pitsaa itse. Pohja ihan käsittämättömän onneton. Spicy Vegen intiateema jännä, mutta en kyllä tiedä onko se pitsan päällä parhaimmillaan. Little Italy ei niinkään tehnyt vaikutusta.
Konsepti: teoriassa ok, käytännössä ei toiminut. Subwayssa se lasitiskiliukuhihna toimii, kun siinä samalla valitaan asioita. Tässä tilataan annos, ja jonotetaan kassalle nauttien epäsiistin kasauslinjaston ihailemisesta. Ruokaa sai 25 minuutin kuluttua tilaamisesta. Annosten yhdisteleminen toki ihan positiivinen ominaisuus.
Sisustus: sinnepäin, pöydissä olevat koristemausteyrtit ihanan ruskeita.
Palvelu: ai mikä? TIlaat tiskiltä ja haet itse tiskiltä kun piippari hälyttää, alussa sentään kysytään että onko konsepti tuttu.
Nopeus: ei ole. Vajaassa puolessa tunnissa saa ruokaa melkein mistä vaan muualtakin, eikä tuo pitsapohjakompromissi ole minkään ajansäästön arvoinen. Syökää vaikka niitä lämpökaappien pannupitsaslaisseja jos on kiire.
10e ei ole pitsasta mahdoton hinta, mutta laatuun nähden se oli liikaa.
Intia-kioski.
Bar Böle lännessä, ravintola Bööle idässä. Sinne samalle ylätasanteelle, jossa Pasilan Pizzapalvelu sijjaitsee, on auennut piskuinen intialaista ruokaa tarjoava ravintola. Pari kolme lounasvaihtoehtoa, hintaa ainakin kasvisvaihtoehdolla seitsemän ja puoli, eli ei paha, jos ei ole pahaa. Oli ja ei ollut.
Otin mukaan, joku pakora-dal setti se oli, eli kasvismöykkyjä ja linssikastiketta. Mukaan tuli myös rasiallinen yhdentekevää salaattia (pahaa), ja ohuelta pannarilta näyttänyttä kuivakkaa naan-leipää (pahaa). Ruoka tuli sen verran nopeasti, ettei sitä kyllä tilauksesta tehty, mikä ei toki lounasaikaan ole ihan tavatonta.
Pääruoka oli ihan hyvää, ja hintaansa nähden varsin hyvää. Kondimentit kuitenkin sen verran heikko esitys, että kakkonen ruuan laadusta on fakta.
Sisustus oli aika pasilamainen, eli muistutti jotain vanhan ajan kahviota, lounastaessa ajanee asiansa. En tiedä onko paikka edes iltaisin auki, mutta en tätä kyllä mihinkään tunnelmalliseen illastamiseen suosittele.
Meche jäi käymättä, niin käydään nyt edes täällä.
Töölön kaikki ravintolat olivat täynnä futiskansaa ja niin tämäkin, kunnes ottivat bussin kohti stadionia. Ahdasta oli senkin jälkeen, eli melko hyvin näyttää n. kolmekymppinen porukka löytäneen paikalle. Sisustusta en jaksanut ihmispaljoudessa sen tarkemmin havainnoida.
Tilaukset tiskiltä, ei pöytävarauksia, hinnat 4-8e. Siinä fun diningin konsepti, näemmä. Ruokalista on piilotettu Facebook-sivujen jonnekin kahden kuukauden takaiseen postaukseen, mutta sisältää siis leipiä (6e) kolmella eri täytteellä, salaattia (8e) kahdella täytevaihdoehdolla, kalakeittoa (7e), riisiä ja papuja (8e), joka ainakin käyntikerralla oli kvinoaa ja papuja, sekä pari jotain jälkkäriä hintaan 4e. Leipiin sai kahdella eurolla lisäkesalaatti-upgraden.
Papuleipä varsin hyvä, papu-kvinoakin ihan ok, mutta ei erikoinen. Korianteri maistui, eli ken ei sitä siedä, kannattaa pyytää ilman. Joku voisi nillittää miksi papuleipä maksaa saman kuin härkä, mutta kun 6e ei ollut mielestäni ollenkaan paha raha annoksesta, niin en jaksa. Papu-kvinoassa hinta-laatu kyllä jo heikompi, mutta ei kohtuuton. Paahdettua leipää ja hapankerma-öljy -dippiä tuli kylkeen, olisi sen ehkä voinut jollain jännemmällä yrtillä maustaakin? Tiskillä kerrottiin auliisti, että annoskoko on luokkaa iltapala, ja että yhdellä annoksella ei nälkä lähde. Kahdella lähti juuri ja juuri, mutta olenkin köykäinen kaveri. Itselleni ei ainakaan avattu sen kummemmin mitään tarinoita annosten takaa, tiedä sitten riippuuko asiakkaan vai henkilökunnan naamoista. Aterimet piti itse lainata naapuripöydästä.
Miksikään varsinaiseksi dining-mestaksi en tätä kyllä laskisi, fun-etuliitteineen eli ei, mutta illanistumiseen varmasti aivan hyvä paikka. Toisaalta on nimikin Bar Favela. Ruoka kahden annoksen keskiarvolla ehkä siellä 3,5 tuntumassa, mutta pyöristin nyt kuitenkin alaspäin.
Bilder
Followers
Followers (12)
Lists
Bookmarks
- Brasserie Kämp
- Gaijin
- Galleria-ravintola Wellamo
- Kuurna
- Lungi
- Nokka
- Ravintola Alia
- Ravintola Lämpö
- Ravintola Sunn
- Spis