Miliisi

Kesäpäivänä lounastamassa Kolossa, tällä kertaa savulohta ja uusia perunoita herneminttumurskan ja sitruunaöljyn ryydittämänä.

Ensimmäisellä visiitilläni kesällä 2011 syömäni salaatti Nicoisén itsesavustettu lohi oli jätetty sopivan raa´aksi ja suolauskin oli kohdallaan. Lisäksi olimme ravintolan ainoat asiakkaat. Tällä kertaa täytimme ravintolan viimeisen pöydän ja lohesta puuttui suola. Ymmärsin annoksen idean ja se oli hyvä, mutta toteutus oli tällä kertaa ponneton. Herneminttumurskassa oli sattumia täynnä, siitäkin puuttui suola ja maku ei ollut niin makea ja freesi kuin tuoreherneistä toivoisi. Uudet perunat oli keitetty ja paistettu. Olisin toivonut pehmeän savustetun lohen seuraksi jotain rapeaa, esimerkiksi rapeaksi paistettua perunaa. Paistopinta oli vain hieman ruskettunut ja tekstuuri pehmeä. Kokonaisuudessaan annos oli perin mauton ja suolaton. Skarpimpi toteutus olisi tehnyt annoksesta hyvän.

Alkukeitto oli tälläkin kertaa onnistunut ja maukas, mutta pääruoka jätti paljon parantamisen varaa. Lisäksi henkilökunta oli niin kiireinen, ettei meille tarjoiltu lainkaan leipää lounaan aikana. Kokonaisuutena lounas oli tällä kertaa pettymys, enkä saanut rahoilleni vastinetta.

Lounaalla oli valkopapukeittoa ja 2 päivää haudutettua häränhäntää, manteliseitä ja praliinituulihattuja.

Palvelu oli Michelin-ravintolan mukaisesti moitteetonta, suositeltu viini mantelisein seuraksi erinomaisen maukasta.

Alkuruoan valkopapukeitto häränhännän kanssa oli tuhti. Tryffelin käyttö ruoassa nosti muuten raskasta ruokaa paremmaksi. Itse olisin toivonut jotain happoa tuhtiutta leikkaamaan. Häränhäntää oli kypsennetty hitaasti useita vuorokausia, ja neljä senttiä pitkät lihassyyt olivat kovin mureita. Pavut oli kypsennetty uudelleen paistamalla al denteksi, ja juuri tämä pavun tekstuuri alkuruoan tuhtiuden kanssa oli se tekijä, joka jätti annokselle parantamisen varaa.

Pääruoaksi osterivinokkailla, herkkusienillä ja mantelivaahdolla ryyditettyä mantelikalaa. Leikkisä annos oli saanut inspiraationsa ilmeisesti kouluruoasta. Sein kypsyysaste oli täydellinen ja nahka oli paistettu rapeaksi. Annos oli niin erinomaisen makuinen, että sitä olisi voinut syödä kulhollisen.

Jälkiruokana praliinituulihatut tarjoiltiin suklaakastikkeen ja praliinijäätelön kanssa. Makean ystävänä pidin jälkiruoasta todella paljon, mutta seuralaisen mielestä suklaakastiketta oli liikaa suhteessa jäätelöön.

Vaikka ruokien ulkonäkö ei olekaan samaa tasoa esimerkiksi Luomon tai Chez Dominiquen kanssa, makunsa puolesta se laittaa ansiokkaasti näille kampoihin. Mikä parasta, kahden hengen lounaan hinta viineineen oli yhteensä 79 euroa, mitä voidaan pitää tänä päivänä varsin kohtuullisena Michelin-ravintolaksi.

Talvilomalla lounastamassa jokirapukeittoa ja Kuusamon pikkusiikoja. Etelärannan puoleinen Haviksen sali loi komeat puitteet lounaalle. Palvelu oli hyvää, joskin voisi olla hieman formaalimpaa. WC-tilat sijaitsivat Havis Kitchen -puolella, joka latisti muuten hienon tilan tunnelmaa. En missään nimessä suosittele ruokailemaan Kitchen-puolella.

Alkuruokana oleva jokirapukeitto oli täydellisen hyvää. Jokiravut olivat sopivalla kypsyysasteella ja liemi oli taivaallisen makuista. Tämä keitto jää mieleeni pitkäksi aikaa, sillä se on yksi parhaista koskaan syömistäni keitoista.

Pääruokana oli pikkusilakan kokoisia siikoja paistettuna. Aivan vastaavalla tavalla silakat tavanomaisesti tarjotaan. Lisukkeena oli juureksia, kukkakaalipyreetä ja mummonkurkkuja. Kokonaisuus oli vetinen, lattea ja mauton. Kalasta puuttui suola. Lisäksi mielestäni tuntuu pähkähullulta tarjota Kuusamosta asti rahdattuja pikkusiikoja, kun tuoreempaa ja parempaa kalaa saisi Helsingin vesistä.

Jokirapukeitto teki lounaasta muistettavan, mutta 34 euroa kahden ruokalajin lounaasta on liikaa. Diners Club -etusetelinkin kanssa lounas tuli kalliiksi viineineen. Havis ei onnistunut houkuttelemaan minua illalliselle tai uusintalounaalle.

Loistava paikka syödä pikainen, halpa lounas keskustassa. Habibin hummus ei petä koskaan. Falafelit tarjoillaan niin, että ne ovat aina rapeita ja tulikuumia kuten pitääkin. Marinoitu munakoiso on maukasta. Habibissa Meze-lautasen antimet ovat tasalaatuisia ja hyviä, kunhan ne osaa valita oikein.

Kolmen Mezen lautanen maksaa ainoastaan 4,90 €, joka riittää aivan hyvin lounaalle. Mezejen kylkiäisenä tarjoiltava pitaleipä on aina lämmintä, mutta toisinaan turhan kuivaa.

Kävin lounaalla noin kuukausi sitten, kun Gocen tilalla näkyi olevan uusi ravintola auki. Salaatti Nicoise oli törkeen hyvää. Lohi oli itse savustettu juuri sopivalle kypsyysasteelle. Lohi oli mehukasta ja se suli suussa. Lisäksi saimme purjoperuna-sosekeiton alkupalaksi, joka sekin oli esimerkiksi soppakeittiön vastaavaa paremman makuista. Palvelu oli moitteetonta ja 10 euron lounaan hintaa voidaan pitää jo ryöstönä.

Ensikokemus dompasta. Kolmen ruokalajin lounas ja Helsingin vesi yhteensä 34 €. Edullista. Viini ei sen sijaan ollut niin edullista kuin Ranskassa kokemassani kahden michelintähden ravintolassa. Herrasmiesten ja -naisten palvelu oli juuri sopivan asiallista ja asiakkaiden toiveita kunnioittavaa. Ei tullut hölmö olo, vaikka ei juonutkaan lounaalla kolmea lasia viiniä.

Annokset olivat leikkisiä, innovatiivisia ja kauniita kuin taideteokset. Lisäksi ne maistuivat kokin tervehdystä lukuunottamatta erittäin herkullisilta. Parasta ruokaa, mitä olen (kahden tähden ravintolassa) saanut.

Seuralaisen ensimmäiset sanat noin kolme askelta ulko-ovelta otettuamme olivat: "koska mennään uudestaan?". Nyt sitten kerätään säästöpossuun rahaa, jotta päästään 9 ruokalajin illalliselle.

Tarjoilija oli hyvin koodeilla siitä, miten isompaa seuruetta lauantai-iltana tarjoillaan. Plussaa myös siitä, että kierrekorkillista viiniä tarjoiltaessa siitä erikseen mainitaan. Ei tarvitse pelleillä ravintolaprotokollan mukaisesti korkkivirheen etsiskelymaisteluleikkiä.

Listalta poimittiin parhaimmalta kuulostava vegevaihtoehto eli kasvispannu. Tattikastikkeen pohjana oli käytetty ruskeaa kastiketta, ja tatin maku tuli selvästi hyvin esiin. Maku jees. Itse kasvispaistos oli sopivan juustoista. Kasvisannoksien helmasynti eli liika keveys ja mauttomuus vältettiin mainiosti. Annokset on selkeesti ronskeja ja konstailemattomia. Tänne ei tulla hifistelemään. Jättikokoiset lohkoperunat saisivat olla rasvakeittimessä hiukan pidempään. Nyt perunat olivat tasaisen kypsän oloisia, kun lohkoperunoissa sisuksen pitäisi olla pehmeää ja kuoren rapeaa. Seurueen lihistelijät tuntuivat olevan tyytyväisiä omiin annoksiinsa.

Jälkiruoaksi itsetehtyä suklaajäätelöä, joka oli ihan hyvää, muttei mitään mieleenpainuvaa.

Hyvä tietää, että manalassa ainakin vegelistalta saa ronskia ja hyvää mättöä kohtuullisen hintaan.

Brunssilla eräänä sunnuntaipäivänä. Vegaaninen ruoka = plussaa. Jos saisin toivoa Kallioon ravintolaa, haluaisin tänne vegaanisen mestan, jossa tarjotaan konstailematonta ja maukasta safkaa ilman kalorirajoja. Ruoissa oli nimittäin aivan liian vähän rasvaa. Seitanin rakenne oli minun makuuni turhan kuminen. Mielestäni reseptiinne pitäisi lisätä gramjauhoja ja öljyä.

Noutopöytään ruokaa tehtäessä pitäisi huomioida se, mitä ruoalle käy kun se seisoo siinä tarjoiluastiassaan muutaman tunnin. Meinaa paellaa ei hyvällä omalla tunnolla voi sanoa paellaksi kun se on seissyttä, puuromaista ja mautonta.

Kus kus -salaatti, patatas bravas ja jälkkärimousse olivat hyviä. Luomu on jees, vegaanisuus on jees. Paikka herättää minussa kutkuttavia ajatuksia siitä, mitä itse tarjoaisin, jos brunssia Espanjan tyyliin pitäisi väsätä. Ehkä à la minute -tarjoiltua vepas-"chorizoa", jossa on runsaasti valkosipulia, tulisuutta ja öljyä, tai tortilla de patatas sin huevos, jossa kesäkurpitsa on laiturin roolissa...

Esim. täältä voi nappaa inspiraatiota: http://www.vegalicious.org/2007/04/20/vegan-tortilla-de-patatas-spanish-omelette/

Smetanan ja venäläisen ruoan ystäville. Mestan neuvostotunnelma on pakko käydä ainakin kerran kokemassa! Seljanka oli mainiota, smetanassa ei säästellä! Kohtuuhintaista mättöä Suomi-Venäjä-Ukraina-akselin kotiruokafiiliksellä, josta tulee taatusti täyteen.

Alkupalaksi Meze-lautanen, jossa oli tarjolla tahnoja. Tahnat olivat OK, yhtä hyvää saa esimerkiksi Foorumin ravintolatasosta. Leipä oli ihan hyvää, mutta huoneenlämpöistä. Mieluummin söisin esimerkiksi uunilämmintä pitaleipää. Pääruoaksi kesäkurpitsataikinapihvejä. Pihvit olivat paistettu hyvin ja fetajuusto oli hyvää. Muuten annos oli säälittävä. Pihvit olivat todella löysiä ja suutuntuma oli ällöttävä. Lisäkeriisi oli ylikypsää ja itsetehty tomaattikastike maistui ketsupilta. Sokeriliemessä uiva baklava oli aivan liian makeaa ja turkkilainen kahvi kammottavaa.

Tarjolla oli vain Turkkilaisia viinejä 30 euron pullohintaan, jota tarjoilija suositteli seuraavasti: "En pidä yleensä viineistä, mutta näistä tykkään". Parempaa viiniä muistuttavaa vetistä litkua saa esimerkiksi Espanjassa 55 sentillä pullo. Paikassa oli kait autenttinen Turkkilainen tunnelma ja napatanssiesitys. Itse tanssiesitys oli hieno, mutta turkkilainen musiikki oli säädetty 15 desibeliä liian lujalle, ja halpiskaiuttimien ääni särisi. Geneleccejä saa halvalla esim. kivenheiton päästä Eerikinkadulta, suosittelen omistajaa sijoittamaan muutaman satasen sellaisiin. Pöytäseurueen liharuoat olivat puheiden perusteella hyviä. En voi suositella paikkaa kenellekään kasvissyöjälle.

Yhtä hyvän turkkilaisen elämyksen saa, kun hakee kaupasta Finduksen falafeleja sekä Heinzin ketsuppia ja avaa YouTubesta napatanssiesityksen. Autenttisen turkkilaisen viinielämyksen voit luoda blandaamalla magikseen vesijohtovettä.