Paksoi

Kavereita odotellessa oli kivasti aikaa silmäillä ravintolamiljöötä. Fat Lizard koostuu useammasta eri tilasta. Lähimpänä ulko-ovea on baaripuoli, sen jälkeen ruokapuoli ja aivan perällä tila, johon me ilman varausta tulleet päädyimme. Ilmeeltään perätila ei harmillisesti pystynyt vastaamaan muiden tilojen huutoon. Yleisilme on modernin tyylikäs, harkittu.

Fat Lizard tarjoaa friteerattuja cajun-maustettua sirkkoja pähkinöiden kera (5 €), joita tietysti oli maistettava. Kuten tietäjät tietää, sirkat eivät itsessään maistu miltään. Silti mausteiden ja pähkinöiden ryydittämänä annos oli maistuva – toki enemmän baarisnäkkiä kuin illallisravintolan alkuruoka.

Pääruokavalinta oli hankala – sen verran herkullisen kuuloiseksi oli Fat Lizardin ruokalista laadittu. Valitsin listalta kuitenkin possuruokien kuningasta: Iberico-possua (31 €). Pata Negra -possua komppasivat pimientos de padrón -paprikat, romesco-kastike, pico de gallo -salsa sekä erillisessä tarjoiluastiassa olleet klassiset patatas bravas -perunat. Kuten jo annoksen esittelystä voi päätellä, kyseessä oli todella herkullinen kokonaisuus. Possu oli laadukasta, eikä sen määrässä ollut säästelty. Sen makumaailmaa täydensi oivallisesti runsas romesco-kastike. Kokonaisuutta raikasti salsa. Patatas bravas -perunat ovat suuri intohimoni. Fat Lizardin versio ei noussut aivan kokemusten top 5 -listalle, mutta eivät ne kauas siitä myöskään jääneet. Muhkean hurmaava annos! Kylkeen suositeltu kalifornialainen 3 Finger Jack Zinfandel (10,80 € 12 cl) toimi moitteetta.

Päätin illalliseni Flaming Alaska -nimiseen uunijäätelöjälkiruokaan (12 €). Se koostui vaniljajäätelöstä, marengista, Oreo-crumblesta, vadelmista sekä vadelma- ja kinuskikastikkeista. Kompleksinen annos oli hyvä, mutta jotenkin makuja oli omaan hmm… makuuni ehkä hieman liikaa.

Fat Lizard on jo ensimmäisen toimintavuotensa aikana päässyt asemaan, josta moni ravintola haaveilee, mutta harva siinä onnistuu: se on noussut kaupungin kärkiravintoloiden joukkoon.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Olen käynyt useampaan otteeseen King Kebabin Kallion yksikössä lounasaikaan. Lounaalla on saatavilla salaattipöytä, hanajuoma ja kebabannos kahdeksan ja puolen euron sopuisaan hintaan. Olen erityisesti rullakebabin ja iskender kebabin suuri ystävä. Niinpä olen niitä molempia King Kebabissa maistanut. Olen jopa alkanut vakavasti pohtimaan, että onko kana-aurajuustorulla Helsingin paras ruoka-annos.

Kuten arvata saattaa, annokset ovat valtavia. Mutta ennen kaikkea ne ovat laadukkaita ja äärimmäisen herkullisia. Kebablihan määrää ei ole annosteltu grammavaa’alla. Rullakebabin päällä on kivasti sulatettua juustoa. Jogurtti raikastaa molempia annoksia.

Alkusalaatti jää odotetusti kuriositeetin tasolle, mutta eipä sille sen suurempaa roolia ole suunniteltukaan. Pienivatsaisimmat jopa jättävät sen kokonaan rauhaan. Ravintolan tilat ovat suuret ja selvästi peruskebabraflaa viihtyisämmät. Tarjoilu on erittäin ystävällistä ja tehokasta.

King Kebabin kebabit ovat laatutavaraa ja lounasdiili ohittamaton. Ei liian usein, mutta silloin tällöin!

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Ravintola Peking on ensimmäisen aallon kiinalaisia ravintoloita Suomessa – onhan se avannut ovensa jo vuonna 1983. Olen käynyt Pekingissä lounaalla pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla jaoin ystävieni kanssa naudanliha- ja kana-annokset (9,80 €), jälkimmäisellä kerralla panoksia nostettiin ja valintana oli ”liikelounas” eli täyskäsi: alkukeitto tai kevätkääryle, pääruoka normilistalta sekä jälkiruoaksi kiinalaisen keittiön ihastuttava klassikko eli friteerattu banaani jäätelön kera ja toki kahvi (13 €). Normilounaan hintaan ei siis kuulu muuta kuin pääruoka.

Alkuun ottamani kevätkääryle oli rasvainen eikä erityisen kaksinen avaus. Pääruoaksi sai valita joko yhden kokonaisen annoksen tai kaksi puolikasta annosta. Käytin luonnollisesti hyväkseni jälkimmäistä mahdollisuutta ottaen testiin sekä naudanlihaa että possua. Naudanliha vei jälleen pidemmän korren, kuten ensimmäiselläkin käynnilläni, vaikka en bambuista ruoassani välitäkään tuon taivaallista. Possu sekä ensimmäisellä käyntikerralla maistamani kana olivat naudanlihaa valjumpia esityksiä, mutta kastikkeet kaikissa annoksissa sinänsä toimivat. Friteerattu banaani jäätelön ja kinuskikastikkeen kera oli luonnollisesti suunmukainen päätös.

Interiöörissään Peking ei tyydy vähäeleisyyteen, harmonisuuteen tai esimerkiksi vain klassiseen kättä heiluttavaan kissakoristeeseen. Tässä vanhan koulukunnan ravintolassa on ns. puitteet kunnossa. Seiniltä löytyy ties mitä kultaista lohikäärmeornamenttia ja kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Sisustus on raskas, mutta positiivisella tavalla överi. Me like.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Harhailin lounasaikaan Tikkurilassa päätyen liikekeskus Dixiin ja siellä italialaiseen ravintolaan La Pasteria Italianaan. Hätäisesti etukäteen ehdin tsekkaamaan, että ravintola oli varsin korkealle sijoittunut Tripadvisorin Vantaan ravintoloiden osalta.

Tarjolla oli aikamoinen kattaus erilaisia lounasvaihtoehtoja: keittoa, salaatteja, lasagneja, pastaa, risottoa, paria pizzaa sekä kala-, kana- ja liha-annokset. Valitsin liha-annoksen (13,50 €) eli grillatun kotimaisen härän ulkofileen kerma-sienikastikkeella sekä perunoilla ja kasviksilla.

Pihvi oli jämäkkä pötkylä, jossa paistoaste oli onnistunut. Siihen onnistumiset valitettavasti jäivätkin. Annokseen valitsemani kerma-sienikastike oli harmillisen mitäänsanomatonta. Perunat ja kasvikset olivat mauttomia. Muutenkin pakastekasvikset vuodenajasta riippumatta tekevät pahan loven fiilikseen.

Ennen pihviannosta testasin köykäiseksi osoittautuneen alkusalaattipöydän antimia. Tarjolla oli myös kasvissosekeittoa, mutta sen passasin tyystin.

La Pasteria Italianan miljöö ei ole kaksinen, mikä on valitettava totuus useimpien kauppakeskusravintoloiden kohdalla. Kohtuullisen pientä tilaa rajaavat lasiset seinät kolmella sivustalla.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Ipi Kulmakuppila sijaitsee Karhupuiston kulmassa, Kallion kirjaston vieressä. Suuret ikkunat houkuttelevat aamuhämärässä sisäänsä kuin valo yöperhosia. Olin jo jonkin aikaa pallotellut mielessäni ajankohtaa, jolloin mennä Ipiin: olisiko se lounaalla, töiden jälkeen vai peräti lauantaibrunssilla? Lopulta löysin itseni Ipistä aamiaisaikaan heti aamukahdeksalta.

Ipi Kulmakuppila tarjoaa Aamuset-nimistä valmista settiä (6,90 €). Siihen kuuluu patapuuro tai luonnonjogurtti luomugranolalla, tuorepuristettu appelsiinimehulasi ja kahvi. Otin setin jogurtilla, mutta sen lisäksi panostin ekstraa vielä kylmäsavulohibagelin (6,50 €) verran. Bagel herkullisen majoneesin kanssa oli suunmukainen annos. Jogurtti granolalla ja mustaviinimarjahillolla oli täyteläisen maukas kokonaisuus. Tuorepuristettu mehu oli raikas aamunavaus. Santsikupin kuulumisesta hintaan olin tyytyväinen, vaikka pidinkin sitä kohtuullisen itsestään selvänä asiana. Yksi varsin pieni kuppi kahvia on turhan äkkiä juotu. Aamiainen oli hyvä, mutta ei mitenkään erikoinen.

Ipi Kulmakuppilan useampaan kerrokseen jakautuva miljöö on jännä yhdistelmä puuta, betonia ja huonekasveja. Eri elementit kuitenkin luovat harmonisen ja miellyttävän yhdistelmän, jota hallitsevat avarat ikkunat Kallion ytimeen. Palvelu oli ystävällistä.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Vietnamilaiset maut ovat takaisin Kalliossa, hurraa! Lounasaikaan Lie Messä on tarjolla kolmea vaihtoehtoa (10,80 €). Tutuiksi ovat ehtineet tulla mm. erilaiset possu- ja naudanliha-annokset niin riisi- kuin nuudeliversioina, kuten myös pitkään haudutettu pho-keitto, josta vietnamilainen keittiö kenties parhaiten tunnetaan. Pääruoat ovat aina olleet kiehtovia, muhkeita ja ennen kaikkea maukkaita. Makuja on paljon, ja on hilkulla, ettei kokonaisuus kaadu niiden alle. Mutta ei kaadu. Annoksissa käytetään paljon kasviksia ja tuoreita yrttejä, kuten korianteria, minttua, basilikaa ja ituja. On miellyttävää, että pääruoat tarjoillaan pöytään.

Lie Mestä ei voi kirjoittaa hehkuttamatta runsaan monipuolista ja herkullista alkusalaattipöytää. Välillä tuntuu, että lounaaksi voisi riittää pelkän kasvispainotteisen salaattipöydän antimet. Tarjolla on huikaiseva kattaus erilaisia salaatteja: osa yksinkertaisia, osa moniulotteisempia. Hedelmiäkin löytyy.

Lie Men tila maan alla on haastava, mutta ravintolan lopputulos on onnistuneen omannäköinen ja erilainen. Lähtökohdiltaan hämärää miljöötä on elävöitetty erilaisilla väreillä niin seinien, pöytien kuin tuolienkin avulla. Palvelu on ystävällistä ja nopeaa.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Harva meistä voi väittää maistaneensa venezuelalaista ruokaa. Sellaista on kuitenkin tarjolla Sturenkadun ja Mäkelänkadun kulmassa. Coco Grill muutti Vallilaan Makuunin tilalle pari vuotta sitten alkuperäisiltä hoodeiltaan Roihuvuoresta. Hyvä niin, sillä muutoin olisi venezuelalaiset maut jääneet minun osaltani kokematta.

Olisin tilannut alkuun chili-valkosipulimarinoituja kampasimpukoita, mutta niitä ei ollutkaan saatavilla, joten vaihdoin ne chili-valkosipulimarinoituihin jättikatkarapuihin (8,50 €). Annos oli valju ja mitäänsanomaton, eivätkä edes katkaravut (6 kpl) sitä pystyneet pelastamaan.

Tarjoilijan suosituksesta otin pääruoaksi Parilla mixtan (20,90 €), joka piti sisällään kunnon lihajuhlien tyyliin kolmea lihaa: chorizo-makkaraa, lampaan sisäfilettä ja kananrintaa. Kylkeen valitsin maniokkilisukkeet. Annoksen parasta antia olivat laadukas lammas sekä maukkaat makkarat. Tuhtia ja öljyistä annosta pyrkivät raikastamaan avokadosalsa kaalisalaatin ja muiden vihannesten kanssa, vaikka se vaikeaa olikin. Portugalilainen punaviini (12 cl 5,20 €) maistui muuten erinomaisesti sekä pääruoan kanssa että yksikseen.

Ravintolan yleisilmeessä musta ja valkoinen leikittelevät yhdessä mm. papukaijojen kanssa. Venezuelan lipultakaan ei voida välttyä. Palvelu toimi.

Coco Grill suoritti tasaisesti. Alkuruoka oli pettymys, mutta liha-annos ajoi asiansa kelvollisesti. Kaikessa tuhtiudessaan se oli maistuva kokonaisuus.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Etukäteen Brasileiran lounaslistaa katsoessani harmittelin, että oma visiittini Brasilian makuihin osui juuri sellaiselle päivälle, kun ravintola tarjosi ei-niin-erityisen-brasilialaista ruokaa. Tarjolla nimittäin oli lammasrisottoa, kanalasagnea, curry-kasviksia ja perunamuusia. Samalla viikolla tarjolla oli kuitenkin esim. bahialaista kanaa ja ”pitkään haudutettua ja hyvin maustettua porsaan kassleria piilotettuna! Tyyppillinen koillis Brasilialainen annos”. No, ei auta.

Koska olin ensimmäistä kertaa ravintolassa, herätti yökastelijan itsevarmuudella varustettu toimintani heti ystävällisen tarjoilijan (kenties ravintoloitsija itse) huomion. Hän kertoi, miten homma toimii ja mitä lounastarjonta (10,30 €) piti sisällään. Kohtuullisen mielenkiintoisten salaattien lisäksi otin lautaselleni lammasrisottoa, mikä paljastui onnistuneeksi valinnaksi. Risotto oli koostumukseltaan oikeaoppisen kosteaa, eikä lampaassa ollut säästelty. Risotto oli maukasta. Salaatit kyljessä ajoivat asiansa. Kahvi kuuluu lounaan hintaan.

Palvelu oli ystävällistä ja huomioivaa, mutta aterian nauttimisen jälkeen astiat piti itse palauttaa, mikä aina vähän hillitsee suurempaa fiilistelyä. Ravintola on varsin pieni, varsinkin kun sivutila ei ollut käytössä lounaalla. Valoa ja maisemia rakennustyömaalle antoivat suuret ikkunat.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Kun ydinkeskustan kulmilla miettii lounassalaattivaihtoehtoa, ei tarvitse olla Nostradamuksen tasoinen ennustaja, että arvaa löytävänsä itsensä seisomasta Factory-konsernin Aleksanterinkadun toimipisteen lounassalaattijonosta.

Salaattibaarin (10,60 €) antimet ovat varsin yltäkylläiset. Vihersalaattipohjan päälle saa valita peräti kuusi (6) erilaista täytettä hyllyiltä; kaksi jokaiselta. Kaiken kaikkiaan erilaisia raaka-aineita on melkoinen määrä, nettisivuilla puhutaan sen 40:stä sortista. Valitsin salaattini melko konservatiivisesti: marinoituja jättikatkarapuja, sieniä, parmesania, kikherneitä ja pähkinöitä. Kastikkeeksi otin limejogurtin, leipäpala vielä kylkeen ja janojuomaksi kuplavettä, jota saa vapaasti lorotella hanasta. Salaattilautanen, varsinainen kulho, on verrattoman iso. Lisäarvoa tuovia täytteitäkin on reippaanlaisesti, vaikka pohjalla on iso keko vihersalaattia. Oma salaattini oli kohtuullisen onnistuneesti rakennettu kokonaisuus, vaikka itse sanonkin. Tällaisissa salaatinkokoamistöissä tietysti jokainen toimii omalla vastuullaan, mutta on suositeltavaa pyrkiä säilyttämään jonkinlainen punainen lanka siinä hommassa. Makujen täytyy pelata yhteen tai käy köpelösti.

Jälkkäri ja kahvi kuuluvat sekä linjastobuffetin (10,40 €) että salaattibaarin hintaan. Klassinen kaurapaistos kanelivaahdon kera tuhdin salaatin jälkeen oli tietysti täysin tarpeeton kuin timanttipölyllä täytetty tiimalasi, mutta yhtä kaikki miellyttävä päätös lounashetkelle.

Factory Aleksin tilat eivät ole kaksiset. Tuntuu siltä, että ruokatuotteeseen luotetaan ja panostetaan muun jäädessä selkeästi taustalle. Neutraali ja riisuttu miljöö ei herätä minkäänlaisia tunnetiloja. Palvelu oli laiskanpulskeaa: edellislounastajan sontimat astiat olivat pöydässämme koko lounaamme ajan.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Teurastamon Portti ei ole tavallinen ravintola, vaan Roslundin lihamyymälän pieni ravintola. Tarjolla on siis lounaan lisäksi lihakaupan valikoima. Ei paha! Lounaalla tarjolla oli neljä vaihtoehtoa: pyttipannua, uunimakkaraa, pastramileipä tai savulihasalaatti. Kaikki kuulostivat ensiluokkaisilta vaihtoehdoilta, mutta päädyin tällä kertaa harvinaisempaan tuttavuuteen eli pastramileipään salaatilla ja bataattiranskalaisilla (11,50 €).

Yllätys oli kuitenkin suuri, kun leipä ei ollutkaan ”nykiläishenkinen”, vaan muistutti erehtymättömästi hampurilaista. Jos se näyttää hampurilaiselta ja se maistuu hampurilaiselta, on se hampurilainen. Niin se vaan on. Pastramihampurilainen oli tästä nimisekoilusta huolimatta tasokas setti. Laadukasta pastramia oli riittävästi ja kivanoloinen majoneesi komppasi sitä hyvin. Edes yleensä turhaksi kokemani tomaatti ei pilannut burgeria. Kokonaisuus oli riittävän simppeli siitä huolimatta. Annoksen täydensi poikkeuksellisen ohuet, mutta herkulliset bataattitikut sekä sitruunavinaigretillä raikastettu salaatti. Lounaaseen kuuluu kahvi, mutta ei esim. alkusalaattipöytää. Mutta sen ymmärtää. Kuka tulisi mussuttamaan porkkanaraastetta ja kurkkuviipaleita Roslundin lihakauppaan?

Teurastamon Portti ihastutti tiiviillä ja rennolla tunnelmallaan sekä pätevällä lounaallaan. Tilat ovat pienet, mutta se ei tahtia haitannut.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/