Kimpulainen
41 arvosteluaAnsiomitalit
Blogi
Arvostelut (41)
Nämä arvostelut eivät vaikuta keskiarvoihin
Tikkurilan uudisrakennusalueen ensimmäinen uusi ravintola on auennut vuodenvaihteessa.
Ruokatarjonta kattaa perinteiset välimerenalueen ruokalajit painottuen Italiaan ja Turkkiin eli listalla on pizzaa, pastaa, kebabia, erilaisia liha-annoksia.
Ensivierailu osui lounasaikaan ja listalla oli tarjolla noin 10 eur molemmin puolin erilaisia annoksia ja tällä kertaa valinta osui 3 vapaavalintaisen täytteen pizzaan (9,90).
Lounastaminen alkoi kuitenkin salaattipöydän avulla, jossa oli kolmea perussalaattia ja lisukepuolelta löytyy myös hyvin vaihtoehtoja. Tuotteet olivat tuoreita ja raikkaita, mistä plussaa.
Kotvan kuluttua pizzat lennähtivät seurueemme pöytään ja ensimmäinen hämmästys koski pizzojen kokoa. Ne olivat lähes perhepizzan kokoisia. Mutta kokohan ei tunnetusti ole se määräävin osa-alue tällä asian saralla.
Ensiksi huomio kiinnittyi juustoon, joka selvästi oli mozzarellaa eikä kasvirasvaraastetta. Pohjan taikina oli sopivan ohutta, muttei liian (en suosi paperinohutta pizzaa). Taikinassa mukavasti makua, pieni miinus siitä, että paistoaikaa oli pari minuuttia liikaa, sillä pieni palaneen maku iski, mutta tokikaan pohja ei ollut mustaa. Laskettakoon se käynnistysvaiheen pikku mokaksi. Lätyssä oli täytteitäkin mukavasti ja tasaisesti kauttaaltaan. Ihan mukiinmenevä pizza siis.
Seuraavalla käynnillä täytynee testata pastavalikoimaa, sillä paikka ansaitsee kyllä uusintakierroksen.
Sattumalta Keravalla lounasaikaan ja nepalilaista teki mieli.
Siispä suunta Pikku Buddhaan.
Kovasti paikkaa kehutaan täällä, mutta valitettavasti lounasannos ei ollut mitenkään mullistava.
Riisiä peltilautasella vähemmän kuin pk-seudun nepalilaisissa yleensä lounasannoksissa ja ne muutamat lihapalat kana kormassa olivat rutikuivia.
Kielotien Subbarin paikalle ilmestyi noin viikko sitten meksikolaisbuumin ilmentymä, mikä on hyvä lisä monipuolistamaan Tikkurilan yksipuolista ravintolaympäristöä. Ilmeisesti kyseessä on jonkinmoinen ketju, sillä espoolaisessa ostoskeskuksessa on jo ollut saman niminen paikka.
No entäpä ruokapuoli? Listalta löytyy useanlaisia burritoja, pari salaattia, yksi tostada, muutama taco-versio sekä nacho-annoksia sekä quesadilloja.
Burrito-ateriaan voi valita oheen joko nachoja tai riisiä.
Lounastarjouksia ei ole, ainakaan vielä, joten päädyin tilaamaan brisket-burriton nachojen kera. Burrito täytetään ja lämmitetään paistolevyllä asiakkaiden silmien alla, vitriinissä on erilaisia täytteitä, jotka voi oman makunsa mukaan joko ottaa tai jättää annoksesta pois - kätevää.
Miltä maistui? Burriton liha oli sopivan kosteaa ja muutkin ainekset olivat hyviä, mutta luvattua ranskankermaa en annoksesta bongannut. Ja muutenkin kosteasta lihasta huolimatta jotain kastiketta olisi hyvä olla vähän enemmän.
Mustapapuja oli ehkä hivenen liikaa, mikä tuntuu muutama tunti syönnin jälkeen turpoavana vatsana.
Mutta yleisesti ottaen ihan kelpo paikka ja ruokatuote.
Tikkurilan valitettavan köyhä lounastarjonta ei pelastu Rosson ansiosta.
Kotilounaat pääsääntöisesti pienikokoisia.
Mausteet usein jääneet hyllyyn ja esim. grilli-listalla olevat tuotteet ovat esikypsennettyjä, jotka vain lämmitetään keittiössä.
Pasta on ihmeellisen makeaa ja kastikkeet ovat ainakin lounasannoksissa kortilla. Suolaa saa onneksi itse lisättyä.
Pizzojen laadussa huomattavaa heittelyä. Jos sopiva kokki sattuu olemaan töissä, pizzoissa on mukavasti täytettä. Mutta pääsääntöisesti lounaspizzat ovat minimalistisia täytteiden osalta ja tomaattikastike mautonta.
Viimeksi tarjoilijalle reklamoitiin epäonnistuneesta pizzasta, mutta mitään vastinetta ei kokille menevien terveisien lisäksi tullut, mikä on surkeaa, koska olemme käyneet 2 vuotta lähes päivittäin asiakkaana. Mutta nyt on mitta täynnä, koska hintojen nousu ei näy ruuan laadussa mitenkään.
Lauantai-iltana paikka on kuin ammuttu täyteen.
Onneksi meillä oli pöytävaraus, sillä ilman varausta tulleet joutuivat kääntymään ovelta.
Tarjoilija ohjasi pöytään, joka oli heti keittiötiskin vieressä, jossa pääsikin "nauttimaan" rasvan kärystä - se hieman latisti tunnelmaa. Kuin myös loppuunpalanut kynttilä, joita oli myös muilla pöydillä. Ei siinä mitään, sehän olisi joillekin hauskaa extremeä, kun kuuma steariini leviää pitkin pöytää ja ehkä kynttilä sytyttää koko pöydän tuleen...
Emme kuitenkaan tulleet extremekokemuksien vuoksi, vaan syömään.
Ruokalistat tuotiinkin nopsaan, tosin juomalistaa piti pyytää, sillä juomia tai ruokia ei tilatakaan tiskiltä, kuten paikan selkeässä esikuvassa Fette Sau -ravintolassa Brooklynissä.
Itse tilasin platterin eli uunipellintapaiselle kyhätyn 3:n liha-annoksen lajitelman.
Jätin ribsit väliin, sillä täältä on voinut lukea ribsien olevan milloin karrelle palanutta hiiltä tai pelkästään silavaa. Sen tilalle valitsin lammasmakkaraa, joita oli kaksi sievää kiehkuraa annoksessa. Tosin ulkonäkö toi jostain syystä Fifi-koiran tuotokset mieleen, mutta maku oli kylläkin ihan hyvä. Brisketiä ja pulled porkia oli mukavat keot pellillä, mutta se mikä hämäsi, oli kimchin ja hapankaalin määrä.
Molempia oli suhteessa annokseen ihan liikaa. Minusta olisi hyvä, että asiakas itse voisi valita haluaako jompaa kumpaa tai kumpaakaan lisukkeeksi, koska ovat niin samankaltaisia kaalisalaatteja. Noiden lisäksi toki oli sitten sitä kolmattakin kaalisalaattia eli colea, joka oli kyllä hyvää.
Erikseen on sitten tilattavana lisukkeita ja tällä kertaa sitten otin briossin, joka kylläkin maultaan oli täydellinen voipulla. Ehkäpä leipurilla oli mennyt ohjeet sekaisin.
Sinällään ruokaa oli kyllä riittävästi, eikä kaikkea jaksanut syödäkään, mutta tosiaan samankaltaisten kaalisalaattien osuutta voisi miettiä ja puolestaan lisukkeiden osuutta ehkä lisätä. Samaten pöytiin voisi tuoda kastikepullot, kuten esikuvaravintolassa, jolloin asiakkaat voivat itse maustaa lihat parhaaksi katsomallaan soosilla. Nyt kastikkeet oli kysymättä truuttailtu lihojen päälle. Onneksi ne olivat kuitenkin sen verran mietoja, etteivät ne pilanneet annosta.
Valitettavasti Fette Sau -kokemusta täällä ei nyt yrityksestä huolimatta ihan saavuteta.
Vihdoin tamperelaislähtöinen diner-ketju sai ravintolan pääkaupunkiseudulle.
Reissuilla on tullut käydyksi sekä Siperian että Lielahden Dinereissä, joista jälkimmäinen on muodostunut suosikiksi erinomaisen sijainnin ja pysäköinnin helppouden vuoksi.
Purilaiset eivätkä muutkaan ruoat ole koskaan pettäneet Tampereella, mutta miten kävi Vantaan toimipaikassa?
Ravintola on auennut helmikuussa ja vierailumme ajoitettiin maaliskuun loppupuolelle, jotta pahin ruuhka olisi hellittänyt. Tavallisena perjantai-iltana oli iso yllätys, kun paikan edessä oli toistakymmentä henkilöä jonossa - muissa Jumbon ravintoloissa ei ole vastaavaa koskaan nähty, joten ilmeisesti tilausta tämmöiselle paikalle on ollut. Ravintolahan on suuri, mutta maaliskuussa osa ravintolasta oli vielä pois käytöstä.
Entäpä palvelu ja ruoka?
Tarjoilija tuli ottamaan pöytäänohjauksen jälkeen juomatilaukset nopeasti, mutta sitten alkoikin kestämään. Limsojen ja veden tuominen kesti 20 minuuttia. Ruokia sai odottaa toiset 20 minuuttia. Alkuvaikutelma oli, että ranskalaisia ja colea oli vähemmän lautasella kuin Tampereella. Lisäksi kummastutti todella ohuiksi suikeroiksi leikattu herkkukurkku, joita oli annoksessa pari soiroa. Tampereella kurkut ovat sentään reilun kokoisia.
Pahiten homma meni pieleen siinä, että ruoka oli aivan haaleaa pöytään tuotaessa. Eihän sen tarvitse uunikuumaa ollakaan, mutta lämpöistä ruokaa olisi kivempi syödä.
Voihan toki olla, että tässä on vielä vähän alkukankeutta, joten paikalle täytyy antaa vielä mahdollisuus.
Sinbad on purjehtinut pois ja tilalle tullu modernimman oloinen kebab-leike syöttölä.
Hinnat ainakin vielä hieman alemmat kuin edeltäjällään, lounastarjous 8,80 eur sisältäen pienen limun.
Naapuripöytien leikeannokset näyttivät isoilta ja hyviltä. Itse päätin kokeilla iskenderiä. Annoksen valmistumista odotellessa ensin salaattipöydän kimppuun. Kaukaloista löytyvät ne perinteiset jäävuorisalaattisilppu, makaroonisalattia, jalapenoja, oliveja, papuja ja sensemmoista. Ei siis mitään ihmeellistä.
Iskender lennähti pöytään tovin kuluttua kuin Iskander. Lihaa oli normimäärä, mutta kastikkeissa oli säästelty. Tomaattikastiketta pieni kauhallinen ja jugurttikastiketta parin ruokalusikallisen verran. Tätä ihmetellessäni bongasin annoksen päältä punaoranssia soosia spiraalimaiseen muotoon tursotettuna.
Ajattelin sen olevan jotain ekstaa, mutta mitä vielä - sehän oli sinappia! Siis sinappia kebab annoksessa! Ajattelin sen avartavan makukokemuksia, mutta valitettavasti nyt kävin niin, että kebab lihan mausta ei pysty sanomaan nyt sitä eikä tätä, koska vahva sinappisoosi peitti kaikki muut maut alleen.
Ensi kerralla kannattanee ottaa mieluummin leike...
Laatuburgereita fastood -konseptilla.
. vaimikäseliikeideanytolikaan?
No ei ollut kovin fastia.
Lauantai-iltapäivä ja ravintola melko täynnä, jonossa 4-5 pöytäkuntaa ennen meitä.
Odotusaika 40 minuuttia vaikka kaksi kokkia hääri pleksin takana.
Pettymys oli kyllä aikamoinen, kun tarjottimella möllötti slaiderin kokoinen minihampurilainen tuplapihvillä ja pahvirove, jossa haaleita letruja ranskalaisia ilman hiventäkään rapeutta saati suolaa.
Hampurilainen oli ihan kohtuullisen makuinen, pihvi ei kuitenkaan ollut sitä mitä odotin. Miksi pihvin pitää olla sentin paksuinen läpyskä? Minusta pihvin kuuluu olla vähintää 2 senttiä paksu ja mielellään mediumiksi paistettu.
No nyt ei ollut, vaan läpikypsäksi paistettu ja hyvin miedosti maustettu. Ei ollut kyllä 14 euron väärti kokonaisuudessaan.
Sääli, kun kuitenkin yritys on ollut hyvä.
Tällä konseptilla ei valitettavasti kyllä koko Suomea valloiteta. Kannattaisi tehdä opintomatka vaikka Nykkiin Shakeshackiin tai BurgerJointiin.
Pari vuotta sitten Lintsillä päätettiin nostaa ravintoloiden laatua ja tarjontaa.
Sen jälkeen on ollut Coccolaa, Ilonaa, lihapullabaaria yms. Ainoastaan Midhillin ylihintainen purilaisbaari jatkaa vielä, jonka rinnalle on ilmestynyt pizzeriaksi itseään tituleeraava Spasso.
Aiemmista pettymyksistä johtuen, tarkoitus oli alunperin poistua alueelta Weeruskaan, mutta ao. ravintola on vielä remontissa.
Todistetuksi tuli se, että yrityksestä huolimatta Lintsille ei kyllä kannata erikseen lähteä syömään. Hinnoissa on huomattava Lintsi-lisä ja laatu ei vastaa hintaa miltään osin, ainakaan Spassossa (eikä Midhillissä).
Olimme 7 hengen seurueella liikkeellä ja saimme korkean baarijakkaroilla varustetun pöydän. Vieressä olisi ollut siivoamaton 10 hengen pöytä, mikä olisi sopinut paremmin, koska seurueessa oli yksi 3-vuotias. Tarjoilijan mukaan pöytään oli tulossa seurue, kun kysyimme mahdollisuutta vaihtaa pöytää. No tulihan siihen 4 henkinen perhe, joka olisi mahtunut pienempäänkin pöytään, mikäli pöytiä olisi siivottu.
Tämä olikin erikoista, koska laskin salista 10 tarjoilijaa, mutta silti siivous tuntui olevan sen "jonkun toisen" vastuulla.
Tilaksen jätettyämme juomia sai odottaa 20 min, ruoan tulemisessa kestikin sitten vielä toiset 20 min. Erikoista oli, että pizzat tulivat ensimmäisenä ja pastat 10 minuuttia myöhemmin pöytään. Luulisi pastojen olevan ensimmäisenä valmiina. Tarjoilijoiden ja keittiön pelisilmästä kertoo paljon se, että seurueen pienimmäinen sai ruokansa viimeisenä.
Annoskateus iski, kun naapuripöytään tuotiin pasta-annos. Se oli kyllä reilun kokoinen, mutta ilmeisesti maussa oli jotain vikaa, koska se jäi suurelta osin syömättä.
Meidän seurueessamme pizzat olivat oudosti erikokoisia. Kaksi kana-pizzaa olivat lasten pizzan kokoisia ja kaksi muuta pizzaa taas normaalikokoisia.
Kyllä 18 eurolla pitäisi saada samankokoiset lätyt. Maku oli valitettavasti jäänyt maustehyllyyn. Pohja oli rapea, mutta mauton. Tomaattikastike sitä tuttua vedellä jatkettua, mitä turkkilaispizzerioissa. Juustosta ei ollut havaintoakaan, paitsi kana-pizzoissa oli 3 paksua viipaletta mozzarellaa (sulamattomana).
Spasso antoi itsestään spastisen vaikutelman. Nie wieder!
Lounaaksi päivän pizza, joka tälläkertaa oli mallia calzone eli sarven muotoiseksi leivottu pizzakääryle.
Päälle valutettu tomaattikastiketta ja mozzarellaraastetta.
Valitettavasti kuori oli jäänyt taikinaiseksi ja täytteenä ollut kinkku oli mallia keittokinkku.
Tällä kertaa jäi noin puolet syömättä, koska pizza ei yksinkertaisesti ollut kovin hyvä.
Naapuripöydässä valitettiin suolan ja muidenkin mausteiden jäämistä hyllyn puolelle.
Ravintola sinällään on mukava poikkeus Tiksin tarjontaan ja ehkä kyseessä on vielä käynnistysvaikeudet. La Pasterian lounashinta on normitasoa eli 9,70 eur, kun taas naapurit pyytävät lounaasta jopa 13 eur (Hao King).
Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla pasta-annosta.