Ponu

Kävimme lounaalla rouvan kanssa ihan mentaliteetillä: " Pirulaut, milloin me syötiin aamiainen, pitäis varmaankin ettiä jostain joku kiva taqueria, tai muu etnoravintola... !" juuri, kun olimme Aanganin vieressä. Vaimo totesi, että tonne mennään, ja hyvä näin.

Juustopalat curryssä ja lammas samanlaisessa toimivat tosi hyvin, raita oli juuri nappi, hiuhan makeahko ja yleensä mollaamani mangolassikin maistui vallan mainiosti. Salaattipöydän tulinen chilikastike piti lupauksensa ollen kuitenkin tehty muustakin, kuin pelkästä cayennesta, joten hedelmäisyyttäkin siinä oli. Ainoa miikka tuli syöjälle ittelleen, kun tulin puraisseeksi palan kielestä " ku se oli niin hyvää!"

Ehdottomasti käymisen arvoinen, " Jonoon järjesty!"

Ylitti odotukset. ..ja komiaasti!

Pääsin tänään karkaamaan vaimoni kanssa lounaalle, ja olimme yhteen ajatelleet, että Mexicolaistahan nyt saada pitää. Eat.fi:n selaaminen nosti arvostelukynnyksen korkeahkolle ja ohjasi meidät El Puebloon ns. suonenvedonomaisesti.

Paikka tuntui " vanhalta purjehduskengältä" ihan samantien, fiilis oli kotoinen ja kaikki tuntui toimivan touhottamatta ja asiallisen nopeasti. Jos atmospherestä jotain on pakko naljaista, niin musa olisi voinut olla hiukka pienemmälläkin, vaikka se kivan intimiteettisuojan takasikin.

Tilatut tacot tulivat ajatustakin nopeammin, maistuvat taivaallisilta überkypsinen possuineen, arroz tomata oli rikasta ja al dente, papukastike täyteläistä ( olisikos ollut ripaus kaakaota, tai suklaata mukana, eli kiva twisti maussa ) salaatti oli raikasta ja kahvi oli tuoretta, vaikka lounasaika oli lähentymässä loppuaan.

Ilman übersanoja lyhyt kommentti voisi kuulostaa vaikka tältä: Jos haluat rehellistä ruokaa, mikä maistuu just, eikä millilleen sille, mille pitääkin, olet nälkäinen ja haluat rahoillesi vastinetta, niin Eerikinkadulle, mars!