raveli

Pääsimme tuoreeltaan testaamaan uutta ruokalistaa vuodenvaihteen jälkeen. Ruoka oli maittavaa ja vaikutteita oli otettu maailmalta juureksista tehtyine "raksuineen". Teemat liikkuivat slaavilaisten maiden, Italian ja Ranskan välillä ajoittain yllättäen rohkeilla makujen yhdistämisillä. Joskus kokeilut toimivat, joskus ne jättivät miettimään oliko kokeilut tehty vain egoistisista syistä, koska ne tuntuivat joissakin ruokalajeissa irralliselta kikkailulta, joka ei istunut "tarinaan".

Annokset olivat huolella valmisteltuja, kauniisti pantu esille ja välistä jopa sangen monimutkaisia yhdistäen lämpimiä aineksia sekä jäädykettä. Jännä olisi nähdä miten saavat laadun pidettyä tasaisena kiireaikoina, meidän seurue kun oli melkein yksinään loppiaisviikonloppuna varhaisillasta paikalla.

Tarjoituista ruoista erityisesti minua säväyttivät ravunpyrstöt, jotka olivat rakenteeltaan suomalaisittain poikkeuksellisen rapsakoita ja mehukkaita. Myös muun muassa hirvicarpaccio oli herkullista.

Kokonaisvaikutelma oli illasta hyvin positiivinen, mutta yksi minulle tarjotuista etanoista sisälsi hiekkaa tai koteloa, mikä pilasi kokonaan kyseisen ruokalajin. Tämmöistä ei saisi tapahtua varsinkaan mikäli pyrkivät vakiinnuttamaan asemaansa Suomen parhaimpien joukossa.

Viinisuositukset olivat mainioita ja varsinkin alkuruokien kanssa nautittu Pohjois-Italialainen valkoviini toimi erityisen hyvin ruoan kanssa.

Melkoisen mitäänsanomaton paikka. Perussumpit saa keitettyä kotonakin.

Jokseenkin yliarvostettu paikka, mutta ihan ok perusmättöä. Ruoka ei mitään ihmeellistä ole, mutta ajaa asiansa.

Varsin räikeän ylihintaista ruokaa suhteessa saatuun laatuun. Ruokalistat eivät pahemmin ole muuttuneet vuosien saatossa ja muutenkaan paikka ei ole kyennyt uudistumaan vaan tarjoaa samoja hyviä perusmakuja vuodesta toiseen. Toisaalta jos jokin ei ole varsinaisesti rikki, miksi sitä pitäisi korjata. Ruoan laatu on vihdoin palannut totutulle tasolle turhan pitkään kestäneen, uusista uuneista (hiiligrilli) johtuneen "[lihan] kuivan kauden" jälkeen. Raaka-aineet vaikuttavat laadukkailta ja ilmapiiri on mukava joskin tarjoilijoiden ammattitaito on vuosien varrella vaihdellut radikaalisti. Hienoisesti vielä saattaisin suositella paikkaa tutuilleni, joskin varauksella.

Verrattuna Kreikan turistighettoihin, Crecian tarjoaa vallan kelpoa perusmättöä. Ruoat ovat kuitenkin juuri sitä - perusapetta, joten odotuksia ei kannata liian korkealla nostaa. Varmaan perustallaajaan vetoaa ruoka-annosten suuri koko, mutta lopputuloksena paikka ei ole pohjimmiltaan muuta kuin mättöpaikka, jossa ruoan maku ja esillepano ovat toissijaisia asioita. Eikö kreikkalainen ruoka todellakaan pysty uudistumaan millään tasolla vaan tuhansien kilometrienkin päässä lautasille pitää latoa samoja turistikliseitä?

Ei säväyttänyt millään tasolla: ruoka, viini, palvelu ja miljöö olivat viimeistelemättömiä, "vähän sinnepäin"-mentaliteetilla tehtyjä. Potentiaalia paikassa voisi olla kunhan halua ja kykyä toimijoilta löytyisi tarpeeksi.

Palvelu surkeaa, tilaukset unohtuvat, ruoka tarjoillaan miten sattuu ja eipä se makukaan kovin kummoista ole.

Huonoin Rossoista, joissa olen asioinut. Onneksi Oulusta löytyy jokunen muukin ravintola kuin arina-korttelin S-ketjun eines-syöttölät.

Oulun paras ja Suomen parhaita ravintoloita. Jokainen ruokalaji on tarkkaan mietitty kokonaisuus, viinivalikoima mainio, miljöö mieluisa ja palvelu välitöntä, ystävällistä ja ehdottoman ammattitaitoista.