Yksi parhaista lounaspaikoista Itä Helsingissä! Ruoka on erittäin huolella valmistettua ja maut on aidot. Kaiken kruunaa vastapaistettu leipä joka tuodaan pöytään. Shukran Jazilan!

Jouduin harmikseni toteamaan, että maksavartaat olivat loppuneet. Tilalle ottamani jauhelihasta valmistettu varras oli kuitenkin todella maukas eikä ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Lisänä tarjottiin reilu annos sipulia, tuoretta leipää, persiljaa ja tomaattia. Lisukepöydästä sai hakea makunsa mukaan salaattia ja riisiä Pöydät olivat hiukan sotkuisia, mutta olimme käymässä kiireisimpään ajankohtaan. Kaikenkaikkiaan ihan ok ravintola jossa voisin syödä toistekin.

Jos haluaa kokea aitoa lähi-idän tunnelmaa, niin tämä on paikka. Hyvä palvelu, pöydät siivottiin nopeasti ja ruoka hyvää. Aito ja konstailematon tunnelma.

Puffettiannos.

Salaatti- ja pikkelssipöytä oli ok. Puffetissa oli linssikeitto, riisiä, lampaanlihaa kikherneillä ja kanankoipia tomaattikastikkeessa. Kana oli syötävää, lammas aika mautonta.

Leipä oli hyvää. Sitä piti ymmärtää pyytää.

Lautasia sai odotella, pöydät ovat pyyhkimättä ja likaiset astiat seisovat pöydillä pitkään.

Lyhyesti: Hieman siivottoman oloinen kotiruokaravintola.

aivan mahtava ravintola. nyt palvelevat asiakkaita nopeammin kun on toinen grilli paikattu sinne. ja pyyhkivät nopeasti pöydät kun asiakas menee pois. buffetissakin on ihanaa ruokaa. aivan mahtava ja suosittelisin kaikkia käymään edes kerran niin näette miten mahtava ruoka ja asiakaspalvelu on.

Puhoksen ostarin ylätasanteelta löytyy turkkilaista pikaruokaa tarjoava ravintola. Ilmeisesti paikalla on ollut useita yrittäjiä.

Sali on suuri, pöydät sijoitettu reunoille. Tiskissä on näytillä raakaa lihaa ja vartaita. Annoksista on kuvat tiskin yläpuolella. Salaattipöytä ja kuumien lisäkkeiden pöytä jatkavat tiskiä, juomaa löytyy erilliseltä saarekkeelta.

Suomen kielen taitoista asiakaspalvelijaa ei ensin tahtonut löytyä. Lopulta kavereiden kanssa jutellut nuori mies tuli auttamaan ensimmäistä kertaa paikalla ollutta asiakasta. Tarjoilijan puuttellisesta kielitaidosta johtuen ei annosten sisältö oikein auennut, mutta lopulta asiakas jäi siihen ymmärrykseen, että oli tilannut naudanlihavartaan. Tätä tuki se, että tarjoilija kävi hieman myöhemmin kertomassa annoksen kestävän 20-25 min. Lisäkkeistä ymmärsi asiakas, että viittilöinnit juoma- ja salaattipöytien suuntiin tarkoittivat myös näitä.

Salaattipöytällä oli purkista kaadettuja papuja, purkkiviininlehtikääryleitä, tomaatinlohkoja, mandariininlohkoja ja jotakin muuta yllätyksetöntä. Ei kastikkeita tai mausteita.

Pöydillä oli likaisia astioita ja ne olivat pyyhkimättä. Asiakkaan pöydältä raivaamat astiat kyllä kerättiin pois, mutta pyyhkiminen jäi.

Asiakas ehti omassa yksinäisyydessään mainiosti katsella ylen uutiset ja tekstailla, sen verran kauan annoksen tuleminen kesti.

Pöytään saapui ilmeisesti shis-kebab, jonkinlainen jauhelihahöttö leivän päällä. Lisäkkeenä tarjottiin leipää. Lautasella oli myös kaksi palaa grillissä käynyttä tomaattia, yksi purkkipaprika, vähän lehtisalaattia ja punasipuliviipaleita. Ruoassa ei oltu säästelty suolaa tai rasvaa, sikäli se oli aitoa pikaruokaa. Ihmetytti vain annoksen tekemisen kesto. Ilmeisesti liha piti sulattaa ensin.

Kassaa ei näkynyt missään. Kysyttäessä selvisi, että kortti ei käynyt, joten asiakas kävi nostamassa kaksikymppisen automaatilta. Toisen työntekijän taskusta saatiin sitten vaihtorahat, kuittia ei tarjottu.

Kymppi oli liikaa tarjotun ruoan laatuun ja palvelun hitauteen nähden. Jos ravintola mielii houkutella kantaväestöä varsin tyhjään saliin, lienee paikallaan panostaa suomen kielen taitoon. Myös palvelualttius olisi mukava ohjenuora ravintolayrittäjälle.