Seralya

Tilasin jauhelihavartaan, ja se oli ihan ookoo. salad Shirazi uiskenteli öljyssä, se oli hieman uusi tulkinta minulle. Maksaessani harmittelin, että en ollut ymmärtänyt tilata leipää erikseen, kun se on ennen kuulunut hintaan. Maksua vastaanottanut herrasmies katsoi hyvin anteeksipyytävän näköisenä nenävarttaan pitkin ja sanoi, että tuossa se on listalla, se pitää tilata erikseen. Vastasin myönnellen, sanoin että en ollut ymmärtänyt juuri tämän leivän olevan listalla ollut leipä. "Jos ei ymmärrä, sitä kannattaa kysyä," mies sanoi, puhuen kuin viisivuotiaalle. Siinä vaiheessa minulla paloi kiinni, ja huomautin että olisinhan saattanut kysyäkin, jos ravintolatiloissa olisi ollut joku paikalla jolta kysyä - henkilökunta kun pysyi tarkasti takatiloissa koko siellä oloni ajan.

Kesken ruokailun huomasin valtaväestöön kuuluvan nuoren miehen tulevan sisään ja keskustelevan tarjoilijan kanssa. Seuraavan kerran kun vilkaisin, lähipöydässä istunut hieman kypsempi herra oli sekaantunut keskusteluun. Muuta en keskustelusta kuullut, paitsi että asiakas ilmoitti hänellä olevan oikeuden tulla sisään ravintolaan katsomaan paikkaa ja harkitsemaan haluaisiko hän ehkä tilata jotain, maa kun on vapaa. Tämän jälkeen nuori mies poistui liikkeestä. Pidin asiaa väärinymmärryksenä, mutta oman leipäepisodini jälkeen on ruvennut mietityttämään, meneekö ravintolalla niin hyvin, ettei valtaväestöön kuuluvia toivota asiakkaiksi.. muita kohtaan henkilökunta oli hyvinkin kohteliasta.

Ravintolaan on vaikea löytää, ellei sitä lähde erikseen hakemaan - sisäänkäynti on ruman talon takapuolella. Sisustus on mitäänsanomaton, geneerisen aasialainen bambuineen ym. Palvelu oli keskivertoa. Tarjoilija oli kohtelias ja ystävällinen.

Ruoka maistui iranilaiselta, vaikka alkuleipä olikin tavallinen pizzapohjaleipä. Mast-u moosir:in (sipulipaloja jugurtissa -lisäke) charlotte-sipulit olivat liian isoja viipaleita, ne olisi pitänyt hakata pienemmiksi. Jugurttijuoma (doogh) oli todella autenttista.

Kunniamaininta ja papukaijamerkki siitä, että yrittäjä on uskaltanut perustaa iranilaisen ravintolan, tietääkseni tällä hetkellä ainoan Suomessa, ja onnistunut mauissa näin hyvin.

Puffettiannos.

Salaatti- ja pikkelssipöytä oli ok. Puffetissa oli linssikeitto, riisiä, lampaanlihaa kikherneillä ja kanankoipia tomaattikastikkeessa. Kana oli syötävää, lammas aika mautonta.

Leipä oli hyvää. Sitä piti ymmärtää pyytää.

Lautasia sai odotella, pöydät ovat pyyhkimättä ja likaiset astiat seisovat pöydillä pitkään.

Lyhyesti: Hieman siivottoman oloinen kotiruokaravintola.

Ruoka oli hyvää. Aiempaa arvostelijaa kompatakseni, 23 euron hintainen sizzler mix ei ollut hintansa arvoinen, mutta kaikki muu oli todella hyvää. Varsinkin papadam-leipä oli parasta koskaan syömääni.

Palvelu oli hidasta ja vaihtelevan tasoista. Alkuruoan ja pääruoan nauttimiseen meni yhteensä odotuksineen aikaa n. 2 tuntia.

Ruokalistalla on todennäköisesti ravintolan kapasiteettiin nähden aivan liikaa vaihtoehtoja ja tarjoilijoita aivan liian vähän. Lisäksi tarjoilijoilla ei tuntunut olevan ammattitaitoa, sillä saivat juosta kuin päättömät kanat ehtiäkseen tehdä kaiken. Kerran taisi keittiöstä tulla kolmaskin auttamaan. Paljon jäi silti tekemättä - pöydän pyyhkimistä ja servettejä sai pyytää erikseen, osa ruuasta jäi toimittamatta, ja vain toisen ruokailijan alkuruokalautanen vietiin pois.

Hinta illalliselle oli kaikesta huolimatta hyvä, mikä kertonee ruuan korkeasta tasosta. Toivottavasti palvelu paranee seuraavaan vierailuun mennessä.

Söimme uuden vuoden päivällisellä valkosipuli- ja vuohenjuustopihvit ja alkuruokana metsäsienikeiton. Keitto oli vähän turhankin kermainen, ei mitenkään erikoinen, mutta pihvit olivat parhaia mitä Suomessa olemme maistaneet. Kreikkalaisuudesta en tiedä, mutta pihvi kuin pihvi. Ravintola oli tyhjähkö eikä odotteluaikakaan ollut pitkä.

Lounaaseen kuului alkupalat ja pääruoka, kumpikin kolmesta vaihtoehdosta, sekä jälkiruoka. Ruoka oli hintaansa nähden loistavaa - alkusalaatti oli kunnollinen salaatti eikä mikään pizzeriatyyppinen pakkosalaattipöytä, ja pääruokana tarjoiltu pihvi oli herkullinen. Huomatessani vähän punaisen sisuksen ehdin jo katua sitä, että en ollut pyytänyt pihviä kypsänä, mutta ei - tämä oli ehdottomasti murein koskaan syömäni medium-pihvi. Jälkiruokajäätelö oli myös herkullista, ja pieni "yrttijuoma" kaiken päälle oli mukava yllätys. Henkilökunta teki selvästi parhaansa ja otti huomioon myös esittämämme pyynnöt todella hyvin.

Tilaukset tulivat nopeasti, mutta kummatkin väärin. Vuohenjuustokanan tilalle tuotiin chilikana ja kebabiin oli luvattu - ja maksettu - persiljasalaatti, joka jäi pois. Valittaessani vastaus oli 'sellaista sattuu' ja myöhemmin pöytään tuodut persiljasalaatti ja grillattu vuohenjuustopala. Ei anteeksipyyntöä. Ruoka itsessään oli lounasravintolatasoa. Ruokien mukana tuli sekä keitettyjä juureksia että tuoresalaattia kastikkeineen, mikä varsinkin kebabin kohdalla tuntui oudolta.

Ravintolassa ei ole kreikkalaista kuin koristelippu. Annokset on tehty lähikaupan antimista - pitakana tsatsikissa (tms) oli kahden öljyssä uitetun ja pannulla paahdetun kaupan pitaleivän väliin aseteltu grillattu ja suikaloitu kanan minuuttifilee, tsatsikia oli vähemmän kuin ruokalusikallinen ja ne aidot kreikkalaiset tikkuperunat olivat ihan tavallisia pakasteallasranskiksia. Vesikarahvi oli vain puoli litraa kahdelle ja maksoi muistaakseni 2,50 euroa. Ruoka oli sinänsä ihan syötävää, tavallista grillipöperöä, mutta etniseksi en tätä väittäisi - ja hintaakin on vähän liikaa.

Chicken korma. Kana oli yllättävän raakaa ja kastike mitäänsanomatonta. "mieto maku" näyttää tarkoittavan mautonta.

Tätä on vaikea arvostella. Kävin joku kuukausi aikaisemmin, jolloin ruoka oli todella hyvää ja palvelu myös. Nyt halutessani jakaa kokemukseni ystävän kanssa eräänä lauantaisena iltapäivänä asiakkaita oli huomattavasti enemmän, ja viime kerran ammattitaitoinen herra oli vaihtunut harjoittelijapoikaan, jolla oli prioriteetit hakusessa. Istuskelimme hetken katsellen pojan tekemisiä - hän poimi lautasia toisesta pöydästä, istahti hetkeksi kaverinsa pöytään, ja huomattavasti myöhemmin tuli meiltä kysymään, halusimmeko syödä jotain. Pyysimme ruokalistaa pari kolme kertaa, sillä pojan mielestä (jo siinä vaiheessa köyhähkö) buffetti olisi ollut meille sopivampi (siis hänelle kait helpompi) vaihtoehto. Lopulta saatuamme ruokalistat ja katseltuamme menoa vielä hetken kyllästyimme, sillä näytti vahvasti siltä, että ainoastaan henkilökunnan tuttavia (eli heitä etunimellä kutsuneita) palveltiin. Lähdimme siis Royal Palaceen.