tant_brita

Söin alkuun korvasienikeiton lohitartarilla. Keitto maistui, mutta tartaria oli ehkä pienen peukalon pään kokoinen klimppi, joka oli painunut lähes näkymättömiin. Sen rooli jäi hieman epäselväksi. Pääruuaksi söin tofua, joka valitettavasti oli mautonta ja mitäänsanomatonta. Vuohenjuustokreemi ja omena-salottisipulipyree, sekä retiisit ja vihreät pavut maistuivat ihan hyviltä, mutta eivät olleet mitään kovin erikoista. Vuohenjuustokreemin koostumus oli jotenkin epätasaista ja paikoin hyvin jähmeää. (Ehkä se oli pursotettu johonkin valmiiksi aiemmin päivällä ja sitten laitettu kylmään odottamaan.) Jälkiruoka Crème Brûlée maistui siltä miltä pitääkin. Mieheni oli tyytyväinen alkuruokaansa, eli parsaan, mutta pääruoka oli täysi katastrofi. Medium rare -kypsyydellä tilattu grillattu naudan entrecôte oli vaalen ruskea lähes umpikypsä köntsä, josta ei tunnistanut mikä raaka-aine oli kyseessä. Kokin toinen yritys onnistuikin sitten paremmin ja bearnaisekastike oli erittäin hyvää. Mutta sillä välin kun mieheni odotti uutta pääruoka-annosta, minä olin tietenkin syönyt omani. Emme tosin olleet odottaneetkaan samantasoista makuelämystä kuin mitä jotkut toiset vastaavan hintaluokan ravintolat Helsingissä tarjoavat, mutta toivoimme, että miljöö ja tunnelma hyvittävät sen. Toisin kävi. Olimme illan viimeiset asiakkaat ja tarjoilijat pyörivät salissa pyyhkimässä viereisiä pöytiä, siirtämässä huonekaluja, kattamassa pöytiä ja valmistellen seuraavan päivän brunssia. Tunnelma oli kuin koulun ruokasalissa.