Olen yllättynyt kuinka epäystävällinen palvelu tämän laatuisessa ravintolassa. Halusimme käydä tässä paikassa kahvilla ystävien kanssa, Meitä oli 5 ja 2 halusi syödä. Tarjoilija sanoi että emme voi istua pöydissä jotka katettu(oli tyhjiä suurin osa) vaan että kahvipaikat oli baarissa tai käytävällä (joka oli täysi), baarissa emme voi 5 h istua niin että pystyisimme keskustelemaan keskenämme.Tarjoilija ei yrittänyt edes tarjota muita mahdollisuuksia(emme siis halunneet istua 5 h vierekkäin juomassa kahvia kuin lentokentällä tai jotain), poistuimme ja menimme paikkaan jossa myös kahvinjuojia arvostetaan, oli myös yhtä hyvä näköala ja parempi palvelu. Ehdottaisin omistajalle/-jille
tutkimaan paremmin tulevat työntekijät, jotka todella ovat kiinnostuneita asiakaspalvelusta , tällaista kohtelua en ole saanut missään muualla.
Näin ravintola menetti melko tyhjänä olevana päivänä 5 asiakasta ja ehkä tulevinakin päivinä tämä asiakas menee muualle juomaan ja syömään kuin tähän paikkaan.

Very surprised how unpolite service.
We wanted to sit for a coffee and from 5 people two persons wanted to eat. The waitress said that we could not sit in the tables(which were empty, because we did not come to eat there from alacarte) but in the bar stand, or lounge(which was full). And because the waitress did not want to find a better solution for us, we left and went to a better place and better view. Should work on better quality staff.

Ei ikinä enää tätä sekavuutta. Tuli täytenä yllätyksenä se, että Löylyssä on itsepalvelu. Olen tottunut siihen, että ravintoloissa tarjoillaan pöytiin. Ruokakulttuurin alennustilaa kuvaa sekin, että alkusalaattia ei voinut tilata samalla, kun tilasi pääruokaa vaan se olisi pitänyt tilata, uuden jonottamisen jälkeen, ulkotiskiltä. Myös ruoka oli rasvainen ja ylihinnoiteltu pettymys.

Ruokaannokset olivat todella pieniä hintaan nähden. (18 e risotosta, muut annoksen olivat paljon kalliimpia) Söin sienirisoton ja nälkä jäi. (vaikka n. 1,5 tuntia aikaisemmin olin syönyt saunan puolella makkara-annoksen) Sienet olivat hyvin paistettuja mutta niitä oli todella vähän. Itse risotto ei oikein maistunut miltään ja oli liian kovaa.
Muut seurueestamme (yht 8 hlöä) söivät myös sienirisoton tai tartarin pääruokana. Kaikki olivat aika samoilla linjoilla, ruokaa oli liian vähän ja se ei maistunut paljon millekkään. Tartarista puuttui myös siihen listan mukaan kuulunut kananmunankeltuainen, tarjoilija ei maininnut asiaa vaan meidän piti itse tiedustella asiaa.
Minä en syönyt jälkiruokaa sillä ei huvittanut, jotkut meistä söivät ja ne olivat kuulemma paremman makuisia kun pääruoat.

Tunnelma oli rento ja mukava ja meillä oli hauskaa. Siitä voisi antaa enemmänkin pisteitä mutta asiakaspalvelu oli kuitekin tympeää ja alkuun myös todella hidasta, jonka takia pisteet alenevat. Meidän piti esim. odottaa kauan pöytiinohjaamista. Tuntui siltä, että meitä ei huomioitu tai haluttu huomata ja tarjoilijasta huomasi, että hän ei haluaisi olla töissä.

Viini jota maistoin oli hyvää. Maksoin yhteensä risotosta ja viinistä 30 euroa, ja tuntui että paketti oli n. 10 euroa liian kallis.

Saunan puolella söin saunamakkara-annoksen ja se oli maukas ja hyvän hintainen (5 euroa)

Tapahtui Vapun alla: 12 hengen seurue tilasi yhteisen pöydän illanviettoa varten hyvissä ajoin, kuukautta aikaisemmin. Saunomisen jälkeen viihdyttäisiin mukavasti yhdessä ravintolan puolella. Pettymys oli suuri kun tajusimme, ettei pöytävaraus 12 henkilölle tarkoitakaan yhtä yhteistä pöytää, vaan kahta pöytää. Yritimme ehdottaa kahden pöydän yhdistämistä tai salissa olevan pitkän tyhjän pöydän käyttöönottoa. Mikään ei sopinut ja pyyntöömme suhtauduttiin närkästyen. Ihan on selvää, että tämän episodin jälkeen koko pöytäseurueen tunnelma oli pilalla. Lisäksi lista oli juuri vaihtumassa, joten osa listan ruuista ei ollut enää tilattavissa ja esim.drinkkiin kuuluvaa basilikaa "säästeltiin" seuraavaksi päiväksi.

Savulohisalaatti oli melko keskinkertainen, annos oli pienehkö ja olin pettynyt saadessani sen eteeni. Lohessa mukana ollut nahka ei myöskään saanut näyttämään annosta houkuttelevalta. Salaatti oli lopulta ihan ok, mutta en söisi sitä toiste, enkä ehkä muutenkaan tulisi tänne ruokailemaan. Hyvää oli kuitenkin tarjolla ollut saaristolaisleipä! Paikkana kiva, mutta musiikki soi illalla niin kovaa, että oli vaikea jutella vierustovereiden kanssa.

Ruoka hyvää. Kokemus loistava. Hinta yli.

Harva paikka pystyy inspiroimaan minua niin että keskeytän leppoisan sunnuntaipäivän lyllertämisen ja ryhdyn kirjoittamaan, mutta tässä sitä ollaan. Löylyn sisustus on mukava ja ruokasalista avautuu hienot näköalat merelle, mutta se suurin inspiraatio syntyi kumminkin ruoasta.
Alkupalaksi meille tuotiin riistapyöryköitä puolukkahillon kera sekä lautasellinen juustoja. Pyörykät maistuivat ihan hyvälle ja juustot juustolle, eli siihen mennessä kaikki oli jees. Vaikeustaso ei sinäänsä ollut vielä kovinkaan huikea, juuston hakeminen kaupasta vaatii kokilta lähinnä muutaman (2-4) raajan hallintaa sekä pääomaa, lihapullan valmistus puolestaan perusymmärrystä käsitteistä “liha” ja “geometria”. Valitettavasti pääruoka oli sitten Löylyn keittiölle liikaa, olimme tilanneet sen monen kokin kauhun, eli hamppari raneilla..
Hampurilaisen leipä oli ilmeisesti ostettu juustoista ylijääneillä hiluilla, perus family pack pahvipulla seesamsiemenillä roiskittuna. Maultaan cheddaria muistuttava hampurilaisen väliin ammuttu kuumaliima sitoi leivän tiukasti kiinni pihviin, tämä tosin oli hieman yliampuva varotoimenpide sillä koko hoito oli lävistetty nätisti solmuun vedetyllä puukepillä. Ehkä heillä on on ollut huonoja kokemuksia ikävästi itsestään hajoavista hamppareista, parempi katsoa kuin katua, parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa jne. Makuhan on tietenkin se joka loppupeleissä ratkaisee ja ensimmäisen puraisun jälkeen tämä puoli vaikutti ihan lupaavalta, mutta nielaistuani muutaman haarukallisen suuhuni hiipi hyvin omituinen kalan maku. Tässä vaiheessa haluan täsmentää että en ollut tilannut kalahampurilaista. Aloin miettimään että onkohan Jasper & Co korvanneet kastikkeet muinaisten Roomalaisten suosimalla garumilla. Garum oli entisaikojen “ketsuppi” joka valmistettiin fermentoimalla kalanperkeitä jättämällä ne viikko kausiksi aurinkoon jonka jälkeen näihin kertyneet käyneet nesteet puristettiin pulloon. Hulluja nuo roomalaiset.
Hampurilaisateriaan kuului luonnollisesti myös ranskalaiset joita kaikkien ruokailijoiden iloksi oli lautasella runsaasti. Ranet oli koostumuksen ja ulkonäön perusteella valmistettu edellisenä päivänä keittämällä ja yön yli Löylyn saunan lauteilla kuivattamalla. Ketsuppi tuli pöytään pienellä viiveellä, tämä tarjoiltiin Hesburgerista haetuista paperikupeista. Lähin Hese sijaitsee Jätkäsaaressa eli viive oli sinäänsä ymmärrettävää. Nopein tapa matkustaa kyseiseen Hesburgeriin ilman omaa kulkuvälinettä on juosten, HKL ei tarjoa mitään suoraa yhteyttä. Matkaa näiden kahden ravitsemusliikkeen välillä on 2,6 km ja nykyisellä juoksukunnolla arvioisin että matka taittuisi minulta noin 17 minuutissa, tiedän tämän koska Löylyn tarjoama ainutlaatuinen “Belzeburgeri” herätti minussa käsittämättömän voimakkaan kaipuun Turkulaisen majoneesipommin perään.

Mahtava näköala ja elävä, eurooppalainen fiilis kauniina kesäpäivänä. Annokset reilun kokoisia ja maukkaita. Hieman sekava tilaussysteemi.

Löyly on puitteiltaan hieno ja maisemat upeat. Ruoka oli mautonta ja annos ruma. Söin poropyörykät, jonka alla oli sekaisin muusi ja kastike. Toivoisin myös, että ruoka tuotaisiin pöytään saakka.