Perinteistä makeaa mahan täydeltä. Elli'n erottuu erikoisella nimellään vakiotarjonnasta, joten sitä piti kokeilla. Lounas oli edullinen, ja se haettiin joukkoruokailuun sopivan lounassalin noutopöydästä, kuten itsepalveluun kuuluu.

Aivan aluksi harmitti, etteivät leivät olleet keittiön omaa tuotantoa. Salaattipöytä oli samanlainen kuin kouluruokaloissa - äitelää salaatinkastiketta myöten. Kalamurekekin oli makeahkoa, ja hyvin ystävällinen ja puhelias kokki suositteli sen kanssa kastiketta, joka oli tietysti makeaa suomalaistyylistä "tartar"-seosta. Kukahan senkin kastikkeen irvikuvan on kehittänyt ja milloin? Ranskalaisen sauce tartaren kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä.

Mutta myönteistäkin löytyi. Perunat eivät olleet vielä kumipallovaiheessaan, mikä toi plussan. Erityismaininnan sai erinomainen kotikalja, joka ei ollut lainkaan äitelää, vaan siihen saattoi kuvitella jopa katajaisen vivahteen.

Yllättävästi lammas ei ollut makeaa, mutta ei siinä ollut juuri muutakaan makua. Olisiko rosmariinin, timjamin tai valkosipulin lisääminen liian uskaliasta? Kyllä vain olisi, mikäli asiakaskunnasta ja sen kommenteista voi jotain päätellä. Itsemaustamisen torjumiseksi tarjolla ei ollut edes mustapippuria, vaan ainoastaan suolaa, taatusti makeaa sinappia sekä ketsuppia, joka on tunnetusti sokeripitoista.

Luultavasti Elli'niin ei tulisi näiden tarjoomusten vuoksi lähdettyä niin kaukaa kuin vaikkapa Sorolasta, Rekiälästä tai Pikkolasta, mutta yli 65-vuotiaille kirkonkylän asukkaille se sopinee erinomaisesti. Makean nauttimista voi lounaan jälkeen jatkaa kätevästi Elli'nin kahvila-konditoriassa, joka sijaitsee lounassalin yhteydessä.