Miljöö oli viihtyisä, vähän kaupungin sivussa oleva vanha rakennus. Palvelu oli sydämellistä ja erittäin ammattitaitoista. Omat oluet olivat ihan ok, ei kuitenkaan ihan Suomen parhaimmistoa. Ruoka oli erittäin hyvätasoista. Suosittelen lämpimästi!

Vierailin tänään ensimmäistä kertaa ko. ravintolassa. Valitsin pääruoka-annokseksi päivän kalaa, joka oli kuhaa. Pääruoka-annos oli oikein maukas ja sopivan kokoinen. Jälkiruokana oli porter-suklaakakkua, joka vei kyllä kieltämättä kielen mennessään! Kokemus oli kaikin puolin kiitettävä. Suosittelen lämpimästi paikkakunnalla vieraileville!

Pitkästä aikaan kotikaupungissani ja huomasin, että Huvila oli jo auki. Vähän arvelutti, kun oli äitienpäivä, että mahtuuko sisään, mutta hyvin oli rauhallista, tosin tarjoilijalta oli siitä huolimatta pasmat sekaisin.Menuun kuului parsaa...taisi olla säilyke sellaista? Kuha oli maistuva ja kauniisti esille laitettu, mutta niin pieni ettei olisikehdannut pääruuaksi mainita.

Ihana kesänaloittajainen!

Me, 6 raavasta miestä ja 6 mukavaa leidiä söimme yhden kevään parhaista kokonaisuuksista Huvilassa.

Aluksi otimme koko seurue yhtä junttia lukuunottamatta hiillostettua siikaa; se oli nautinnollista - toisille tuli jopa lapsuus mieleen. Karitsa oli todella pehmeää ja viini tuki kokonaisuutta mainiosti.

Olutta meni ...useampi litra veikkaisin, niin tytöillä kuin pojilla - myös jälkiruoan kanssa.

Onneksi entouragemme naisväellä on asumistoa lähellä Huvilaa kesän tapahtumia silmälläpitäen. Kiitos!

Kävimme syömässä pienellä seurueellamme Huvilassa. Parin vuoden takaisen käynnin siivittämänä olimme intoa täynnä. Eikä ruoka
pettänyt nytkään, vaikka vasta ravintola avasi kesäkautensa.

Muistimme Koivunotkon villisian olleen herkkuamme ja maistelimme nyt villisikapateeta koko joukko ja osa otti vielä soppaa kylkeen. Villisika oli pehmeää, maistuvaista, sopivasti rouheata ja sen
kyljessä tarjottu omenainen toimi hyvin. Sopan timjamivaahto täydensi sienen aika vahvaakin makua.

Pääruoaksi söimme Hauhalan hanhea kaikki ja todettakoon: Nyt oli hanhi Hannumaisen onnekkaasi tehty! Päälle söimme portersuklaata ja vahvat porterit.

Kesämmällä uudestaan!

Edellisestä käynnistä oli jo vuosia ja muistot olivat hyvät. Saavuimme isommalla porukalla toteamaan, että mitään erillistä lounasta ei ollut vaan pelkkä ac-lista. Listalta valitsimme sitten jokirapukeiton ja salaatin. Jokirapukeitto oli täysin suurustamaton litku ja salaatti pelkkä vihersalaatti ilman mitään lisukkeita. Hinta keitolla 20€ ja salaatilla 18€. Ensi kesänä tiedän varmuudella valitsevani toisen paikan lomallani savonlinnassa.

Päivän kala kuha oli todella pieni annos. Hevosessa oli kalvoja. Annoimme tarjoilijalle palautetta mutta ainoa kommentti oli että hevonen oli ulkofilettä! Myös jälkiruoka oli todella pieni. No eipä tarvitse käydä Huvilassa vähään aikaan.

Olin käynyt edellisen kerran Huvilassa vuonna 2008 ja se oli jättänyt niin hyvät muistot että halusin käydä siellä uudelleen. Varasin pöydän hyvissä ajoin etukäteen vaikka ei olisi tarvinnut kun väkeä oli niin vähän. Tilasin listan kalleimman annoksen eli päivän kalan. Vesi kielellä odottelin samanlaista makuelämystä kuin viimeksi. Mutta pettymys oli suuri! Kuha ei maistunut millekään ja sitä oli todella vähän! Lautasella oli lisäksi YKSI peruna, joka oli laitettu puoleksi. Aivan naurettavan pieni annos ja mitäänsanomaton. Kaksi henkeä maksoi juomineen melkein sata euroa!! Eipä ole näin kallista alkupalaa tullut syötyä! Tämän jälkeen piti mennä muualle syömään, kun oli niin kova nälkä!

Olen nauttinut Huvilassa illallisia lomamatkoillani vuosien kuluessa lukuisia kertoja. Ilokseni olen poistunut joka kerta mainion makuelämyksen rikkaampana ja kylläisenä 2-3 ruokalajin aterian jälkeen. Oopperaankin täältä on ollut ihana mennä, sillä rauhassa reilun parin tunnin aikana nautittu, sopivankokoinen illallinen ei potki vatsassa häiriten taidenautintoa.

Tavanomaista, klassista ravintolaruokaa odottavalle haarukoijalle ruoka voi olla haastellista, sillä keittiötaiturit ohjaavat annoksen asettelulla aterioitsijan arvioimaan monia makuja - yhdessä ja erikseen. Ammattitaitoinen ja ystävällinen tarjoiluhenkilökunta esittelee annokset sujuvasti ja jollei makuja tunnista, voi aina kysyä heiltä tarkennuksia:) Annosten visuaalisen loistokkuuden ansiosta kunkin herkuista voi nauttia koko pöytäseurue - yleensä on myös kaikkien annoksia maisteltava:)

Viimeisimmällä käyntikerrallani herkuttelin hienostuneella Nieriä-alkupalalla, jossa maut erottuivat toisistaan ja olivat todella raikkaat. Nieriännahkakiekura oli hauska, rapsakka yllätys ja muutti täysin aiemman mielipiteeni kalannahkan syömisestä. Talon vehnäolut Terrace blanche oli kyytipoikana mainio. Pääruokana Huvilan Kasvislasagne: innovatiivinen, kauniisti lautaselle rakennettu kokonaisuus, värikylläiset vihannekset, pienet mahdollisesti mallasrouheella (?) leivitetyt sinihomejuustopampulat ja sopivan al dente-pastalevy ilman perinteistä soositahmaa! Paras koskaa syömäni lasagne!!!! Maistelin myös pöytäseurueen vasikanposken ja villisian, jotka olivat yhtä herkulliset kuin aiemmilla tämän kesän käynneillä itse nauttimani. (Keittiön tasainen laatu ilahduttaa, sillä heinäkuun oopperakauden runsaat vierasmäärät asettavat keittiön ammattilaiset varmasti tosi koville.) Ihanaa italialaista Wildbacher-punaviiniä seurueemme pullossa vielä riitti, joten nautin tällä kertaa vielä juustot jälkiruuaksi. Sopivasti temperoituneet, kotimaiset juustot hillokkeineen-kastikkeineen kruunasivat aterianautinnon. Seurueen suklaakakkuannokset nautin tällä kertaa vain silmilläni...

Olutta raaka-aineineen käytetään panimoravintolassa nimensä mukaisesti monipuolisesti - muuallakin kuin tuopissa. Yksi huomio tähän liittyen: aterialla tarjottavassa mallasleivässä on aiemmin ollut mielestäni enemmän mallasrouhetta ja leipä kuoreltaan rapeampaa kuin parina viime kesänä. Itse pidin rouheisempaa reseptiä luonteikkaampana ja paremmin kokonaisuuteen sopivana ja toivoisin sen paluuta:)

Loman loppuessa jään odottamaan seuraavaa kesää ja uusia makunautintoja Huvilassa!

Viimeksi Huvilassa syödessäni tiesin kyllä etukäteen, että annokset ovat pieniä. Se tuli tosin yllätyksenä, että kolmen ruokalajinkin jälkeen oli vielä nälkä (itse olen siis normaalikokoinen nainen enkä tarvitse mitään rekkakuskiannoksia). Annoskokoja kommentoitiin myös viereisestä pöydästä.

Pääateriaksi otimme päivän kalan eli siikaa ja sen kaveriksi tarjoilijan suosittelemaa valkkaria (rypäle Melon de Bourgogne, viinin nimeä en muista). Itse kala oli täysin mautonta ja suolaa oli jostain syystä vain toisessa palassa, en tiedä onko tämä sitten joku hifistelyjuttu, mutta minulle tämä ainakin tuli yllätyksenä. Viini oli melko mitäänsanomatonta eikä sitä juuri siika parantanut saati toisin päin. Alkuruoka oli onneksi hyvää (nieriää), mutta jälkiruoka sitten hintaansa (11 e) nähden omituinen: pienellä lautasella muutama mansikka ja jotain piirakanmuruja. Olisiko nimi ollut sitten tuo "mansikkaa ja mantelikakkua".

Jos menee paikalle ruuhka-aikaan (esim. ennen oopperaesitystä) niin saa todellakin varautua jokaisen annoksen odotteluun. Itse teimme tämän virheen ja kun pääruoka tuli, olimme jo 2 tuntia ehtineet istua pöydässä.

Edelliseltä Huvila-kerraltani muistan herkullisen (mutta tietenkin määrältään niukan) pääaterian (nieriää, jos oikein muistan) ja hyvin "talonviinimäisen" valkkarin, jota en edes juonut loppuun.

Muutamia hyviä kokemuksia siis (ruoan maku yleensä, ok palvelu vähän tarjoilijasta riippuen, miljöö kaunis) ja muutamia huonoja (annoskoot, kehno kala-viinisuositus). Omalla kohdallani nuo annoskoot tosin tuovat miinusta ja viime kokemuksesta jäi niin "paha maku" suuhun, että ei heti houkuta menemään uudestaan.