-Mya-

Talo sinänsä on aivan upea, ja näkemisen arvoinen. Sääli ettei tuollainen helmi ole saanut arvoistansa ravintolaa.

Mielestäni fine dining-ravintolan tulisi tarjota asiakkaalle elämyksiä, hämmästystä, ihastuksen huokauksia ja tunnetta, että tästä haluan kertoa kaikille ja tulla tänne uudestaan. On harhaanjohtavaa kutsua ravintolaa fine dining-ravintolaksi kun se ei sitä ole.

Palvelu oli illassa parasta ja viinit kohtalaisen hyviä.

Punajuurisinfonia-niminen annos oli melko mitäänsanomattoman makuinen, mousse maistui kermavaahdolle ja etikkapunajuurille. Esillepano ok. Kylmäsavulohitartar-annosta en käsittänyt ollenkaan.. Kylmäsavulohi sinänsä oli kuulemma hyvää (harvoin se on pahaa..), mutta annoksen esillepano?? Kaksi neliötä punakaalta, joista toisen päällä lohta. Kukat toivat toki väriä annokseen, mutta onko kolmen - neljän komponentin annos fine dining-tasoa?

Pääruuista söimme kuhaa ja risottoa. Kuhapallolla olisi voinut pelata vaikkapa tennistä. En oikein ymmärtänyt annosta. Pikku pisteet pyrettä, jota olisi kaivattu n. 10 kertaa enemmän ja äyriäisiä (jotka sinänsä olivat ihan ok). Koristeyrttejä oli lätkäisty kauhea kasa päälle, kun yleensä korkeamman tason ravintoloissa ne on aseteltu annoksiin nätisti. Kastikkeessa liian vähän suolaa. Risotossa riisi oli jäänyt raa-aksi (tykkään al dentestä, mutta tämä oli oikeasti raakaa), ja kasvissyöjille voisi jotakin jännempääkin risottoa keksiä.

Pavlova-jälkiruuan marenki oli rutikuivaa. Käsittääkseni marengin tulisi olla sisältä pehmeää ja vain kuoren olla rapea. Lisänä kermavaahtoa, marjoja ja vadelmakastiketta. Aika perusjuttua, ei mitään yllättävää.

Samoilla hinnoilla syön illalliseni jatkossa Näsinneulassa, Tiiliholvissa, C:ssä tai Hellassa&Huoneessa ja myös Von Nottbeckin henkilöstö voisi käydä näissä paikoissa syömässä ja tarkkailemassa mitä todellinen fine dining-keittiö on.