HannuK

Löysimme Lontoossa asuvan ystävämme suosittelemana Ravintola Kolon ja päätimme testata.

Paikka on pieni ja tuttu jo edellisen yrittäjän ajoilta. Sisustus sen sijaan on kokenut muodonmuutoksen, tai ainakin vahvan värikyllästyksen. Oranssista ja ruskeasta voi olla mitä mieltä haluaa, mutta kokonaisuutena tunnelma oli viihtyisä. Tilaa voisi olla enemmän, mutta varsinaisesta ahtaan paikan kammosta ei tarvitse kärsiä.

Kolon ruokalista on trendikkäästi suppea. Hyvä niin. Mieluiten kolme-neljä erinomaista vaihtoehtoa, kun kasapäin sitäsuntätä. Listalta olisi voinut valita mitä vaan, siinämäärin herkullisilta annokset listalla näyttivät.

Alkuun keittiö yllätti meidät suppilovahverocappuccinolla, joka tarjoiltiin kivasti espressokupeista. Nam!

Seurueemme oli liki yksimielisesti sieni quichen kannalla, vain yksi poikkesi linjasta ja söi maa-artisokkakeittoa. Kummatkin valinnat olivat erinomaisia. Pieni miinus siitä että listalla ei mainittu maa-artisokkakeiton chorizzoöljyn pitävän sisällään myös itse makkaraa. Näin punaista lihaa välttelevä joutui haarukoimaan pienen pienet makkarakuutiot pois keitosta.

Jälleen keittiö yllättää. Suumme raikastettiin aivan upealla passionhedelmä sorbetilla.

Pääruokavalintamme hajosivatkin sitten jo enemmän. Itse söin erinomaisen grillatun marmorifilepihvin kera kasvisten. Naapuri huokaili hienosti rakennetun silakkapihvi-parmasaaniperunamuusin välistä suolabalanssia. Myös pasta pomodoro scampeineen oli kuulemma erinomainen. Alkuruokalistalta pääruoaksi lainattu marinoitu lampaan paahtopaisti maistui sekin.

Jälkiruoka ei poikennut linjasta. Pannacotta oli aivan todella upeaa, myös söpöstä Ruotsin hovin pienestä kannellisesta astiasta tarjoiltu suklaamousse vei kielen mennessään.

Palvelu toimi mukavan kotoisesti eikä ryppyotsaisuutta ollut näkyvissä. Keittiöhenkilökunta tarjoili välillä suoraan pöytiin ja ote asiakkaisiin oli muutenkin mielyttävällä tavalla persoonallinen. Viinisuositukset onnistuivat erinomaisesti ja viinien hinnoittelu oli myös kohdillaan.

Näin se pitää tehdä! Ottaisivat muut myös oppia.

Tänne tullaan uudestaan, ja pian.

Paljon puhuttu aito meksikolainen Patrona tarjosi aidonoloista ruokaa ja välitöntä palvelua.

Ystäväporukan tapaamista varten jo kuukausia sitten varattu pöytä odotti valmiina ravintolasalin avokeittiön läheisyydessä. Alkuperäisestä varauksesta yhdellä kasvaneen porukkamme "ylimääräinen" henkilö istutettiin numeroa nostamatta pöydän päähän. Asiat sujuivat Patronassa muutenkin kursailemattomasti ja erittäin ystävällisellä otteella.

Illan ateriaksi oli valikoitunut paikan nimikkomenu. Neljän ruokalajin kokonaisuus alkoi varsin kelvokkaasti naposteltavaksi tuotujen guacamolen, nachojen ja salsan kera (jälkimmäisellä oli kyllä joku hienompi nimitys). Erityisesti guacamolen raikkaus erotti sen massatavarasta, myös nachot maistuivat "aidoilta".

Varsinainen alkuruoka oli liuskekivilaatalla tarjoiltu trio joka sisälsi maukkaan piiraan, rapsakan rullan ja ihmetykseksemme pahvisesta kertakahvimukista tarjoillun liemen. Jo valittu tarjoilualusta tuntui tarpeettomalta "fine dining" ajattelulta, joka ei paikan muuhun olemukseen tai ruokaan sopinut lainkaan. Pahvimuki taas ei kertakaikkiaan sovi itseään kunnioittavan illallispaikan tarjoiluastiaksi mitenkään päin. Mistähän moinen idea on peräisin? Pienet, sormilla syötäväksi kehoitetut alkupalat sekä liemi nostivat odotuksia tulevan suhteen.

Ennen lämpimiä ruokia meille tarjottiin raikas ja mauiltaan runsas, kalaa ja rapuja sisältänyt erinomainen chevice.

Sormilla syöminen jatkui ensimmäisen "pääruoan" kohdalla. Porsaalla ja lampaalla täytetyissä tortilloissa oli aitouden tuntua. Limellä raikasteut maut olivat kohdillaan eikä lettukaan muistuttanut tex-mex-paikoista tuttua santamariafrisbeetä.

Varsinaisena pääruokana tarjottiin kanatäytteisiä enchiladoja kivasti tulisen kastikkeen ja juustomurujen kera. Hienosti aterian aikana kasvanut tulisuus saavutti lakipisteensä juuri oikeassa kohtaa.

Ruokajuomaksi valikoitui aterian makuihin ja mausteisuuteen sopiva meksikolainen (Corona) ja espanjalainen (Rosita) olut. Sinällään kohtuuhintaisen (40€) menun jälkeen 8€ kappalehinnalla myydyt pullot tuntuivat tyyriiltä.

Jälkiruoaksi tarjottu suloisen makuinen vanukas sopi erinomaisesti meksikolaisen maustetun ja makean kahvin sekä laadukkaan tequilan rinnalle. Tässä on hyvä haastaja monen muun ravintolan jälkiruokakombolle.

Ravintolan avulias ja ystävällinen henkilökunta, sekä pöytäseuruettamme palvellut tarjoilija lisäsivät tunnelmaan oman erittäin tärkeän panoksensa. Meistä pidettiin huolta tähän paikkaan sopivalla tavalla.

Illan ainoaksi selkeäksi miinukseksi voidaan laskea ravintolan heikko akustiikka. Täyteen bookattu, kiviseinäinen tila oli todella meluisa. Toisaalta voi ajatella että äänimaailma oli varmasti lähellä väli-amerikkalaisen ravintolan kakofoniaa ja ehkä siksi häiritsevän voimakas melu tuntui jostain syystä paikkaan sopivalta. Kokonaisuutena visiitti oli mukava kokemus. Suosittelen.

Kaupungin pizza-kuninkaan kruunulle uusi tavoittelija!

Parin ihan mukiinmenevän lounasvisiitin jälkeen päädyin sattumalta pikaiselle ilta-aterialle Sognoon. Hieman pelkäsin saman päivän NYT-liitteen arvostelun jälkeistä ruuhkaa, mutta turhaan.

Sekä koti, että työpaikka molemmat sijaitsevat kivenheiton päässä Töölöntorilta. Sijainniltaan ravintola sopii siis loistavasti minulle. Edellisen Motin suljettua jo vuosia sitten on paikalla ollut tuulista. Marokkolaisravintola kuoli nopeasti, mutta vielä nopeammin taisi kadota kylmäksi ja kovaksi sisustettu Motti, vuosikertaa 2011. Nyt on uusien yrittäjien aika, ja lupaavalta näyttää.

Jos oli tuoreimman Motin sali ilmeeltään kylmä ja kova, on nyt liikuttu sitten ehkä askel liikaa kotoisan sekamelskan suuntaan. Akustiikaltaan huomattavasti edeltäjäänsä mukavampi sali vaikuttaa lavasteelta ja huonosti rakennuksen arkkitehtuuriin sopivalta. Muotoseikoista viis – sali on viihtyisä ja tunnelma kohoaa puheesorinan ansiosta mukavaksi jo lounastunnin aikana. Täyttä tuppaa olemaan lounaan lisäksi myös loppuviikon iltoina. Hovimestari aiheestakin suositteli pöytävarausta seuraavalle kerralle. Melkoinen saavutus vasta muutaman kuukauden ajan avoinna olleelta ravintolalta.

Sitten itse asiaan.

Nimittäin nyt on kaupungissa uusi ja erittäin kiinnostava pizzalista tarjolla. Jo lounaalla syömäni pizza enteili hyvää. Alhaisen lounashinnan mukaan valittu täytesetti ei kuitenkaan vielä vakuuttanut ja päätin testata varsinaisen listan tarjonnan. Niinpä tulimme kollegani kanssa ilman varausta perjantai-iltana sisään pizza mielessä.

Pöytä järjestyi sukkelasti. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyi listan rajalliseen pizzavalikoimaan – hyvä niin! En jaksa miettiä mitä eroja on kymmenien lättyjen välillä. Tyydyn mieluusti siihen että keittiössä mietitään asia puolestani valmiiksi ja rajataan vaihtoehdot muutamaan. Valitsin listalta salamilla, artisokalla, mozzarellalla ja yllätyksekseni balsamicosiirapilla täytetyn kiekon.

Kiireisestä perjantai-illasta huolimatta annoksemme saapuivat nopsakasti. Hauskasti vanerilevyn päällä tarjottu pizza ei ulkonäkönsä puolesta olisi juurikaan kiinnittänyt huomiota. Viime aikoina pizzaravintoloissa trendiksi nousseet tuoreet yrtit ja rucolasalaatit loistivat poissaolollaan, eikä niitä kaivattu. Ainoastaan rytmikkäästi ruudukoksi vedetyt balsamicosiirappiraidat erottivat lätyn vakiosta. Pohja oli sensijaan vihdoinkin sitä mitä pitääkin. Juuri oikea rapeuden ja tuoreuden yhdistelmä. Tomattikastikkeen miedosti sokerinen maku miellytti. Ja ne täytteet. Ja se siirappi.

Myös kollegani kehui vuolaasti valitsemaansa parmankinkkupizzaa.

Kokonaisuus oli niin hyvä että hetkeksi jopa Rivoletton ja Vespan legendaariset lätyt jäivät varjoon. Täytynee testata listalta pian joku toinen versio jotta ensituntemuksille Sognon pizzasta tulee vahvistus.

Trattoria Sognon mukavaan ja välittömään tunnelmaan on helppo asettua.

"Tarkastuskäynnilläkään" Emmy ei pettänyt:-)

Ihmetyksekseni jälleen kerran sali oli liki tyhjä, vaikka täällä saa selkeästi tällä hetkella raikkainta kiinalaista ruokaa koko kaupungissa.

Lounaan alkukeitto ei nytkään säväyttänyt. Kevätrullien maku ja koostumus oli jälleen todella hyvä.

Tällä erää tilasimme jälleen osan aterioista lounaslistalta ja osan a la carte-listan puolelta. Lounaslistan sweet&sour possu oli sopivasti pinnasta friteerattua, mehukasta ja poikkeuksellisen runsaiksi paloiksi jätettyä. Oikein maukasta.

Paprikan ohella tarjottiin mausteista härkää, hyvää ja sopivan terävästi pippuroitua. Kahdesti paistettu porsas ei pettänyt tälläkään kertaa.

Suosittelen yhä paikkaa. Ruoka on erittäin maukasta ja mikä parasta, tuoreista raaka-aineista valmistettua.

Lungin terassilla lungisti.

Poikkesin ystäväni kanssa kesäpäivän päätteeksi syömään kevyttä illallista Lungin rennolle, vain muutaman paikan kokoiselle terassille.

Mukava tarjoilija ohjasti sisältä ravintolasalista ruokalistan kanssa takaisin ulos luvaten hoitaa tarjoilun nyt myös terassille, vaikka niin ei ehkä aina kuulemma tapahdukaan. Ja hommahan hoitui.

Listalla päädyimme molemmat kummemmin miettimättä grillattuun scampiin. Salaatin muodossa tarjottava annos oli jo ulkonäöltään houkutteleva, eikä makukaan tuottanut pettymystä.

Rennolla otteella lautaselle kootussa salaatissa oli erinomaisten scampien lisäksi myös uppomuna sekä avocadoa. Jälkimmäisten lohkojen pintaan jätetty kuori hieman ihmetytti, mutta avocadon ollessa juuri sopivasti kypsää lähti kuori irti vähin vaivoin sormia likaamatta.Annoksen pohja rakentui rapeasta jäävuorisalaatista sekä maukkaista punasipulirenkaista ja sopivan kirpeästä kastikkeesta.

Aterian ohessa nautimme oikein mukavan lasillisen kuivaa luomuvalkoviiniä.

Erinomainen kesäillan ateria hauskassa paikassa!

Kävimme parin työkaverin kanssa lounastamassa kovasti kehutussa Ravintola Emmyssä. Kokemus oli loistava.

Ihmeekseni sali oli liki tyhjä kun saavuimme paikalle. Ystävällinen, englanniksi meitä palvellut tarjoilija toi vesikarahvin sekä lounaslistat. Pyytäessäni mahdollisuutta katsoa a la carte -listaa, sain sen muitta mutkitta eteeni kera muutamien suositusten.

Valitsimmekin ateriallemme ruokalajeja sekä lounas- että a la carte -listoilta.

Alkuun nautittu lounaskeitto oli tyypilliseen tapaan melko laimea ja lähinnä suuta tulevalle aterialle valmisteleva.

Kevätrullat Shanghain tapaan olivat isot ja rapeat. Alkupalalistalta tilattu kurkkusalaatti oli erinomainen ja raikas kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Pääruuat "räjäyttivät" potin. Kanaa Gon Po, lammasta kuminalla sekä kahdesti paistettua porsasta. Kaikki kolme erinomaisia, tuoreista ja aidoista raaka-aineista valmistettuja annoksia.

Paikan hieman kahvilamainen sisustus on melko mitäänsanomaton, mutta silti raikas tuulahdus muuten ummehtuneiden ja tummansävyisten kiinalaisten ravintoloiden joukossa.

Suosittelen ehdottomasti. Luulenpa että olemme saaneet kaupunkiin vihdoin kiinalaisen ravintolan jonka maut ovat sitä mitä pitääkin.

Erinomaista!

El Grecossa on edellisen ravintolan (Maroso) sisustus liki muuttumattomana, joskin ilmeisesti ilmastointilaitteella raikastettuna.

Lounas ei yllättänyt muutoin kun sillä että buffet listan porsas olikin alkusalaatin nauttimisen aikana muuttunut broileriksi. Liha oli kuivaa ja sitkeää, lisäkkeet (hyörytetyt pakastekasvikset, paistetut perunat) tavanomaisia ja toisena pääruokana esitelty täytetty paprika jopa tylsä. Alkuruoaksi tarjottu salaattipöytä oli edeltäjänsä kaltainen, vaikkakin vahvasti supistettu valikoimaltaan.

Olisi ollut hienoa jos ruoka olisi jotenkin viitannut edes etäisesti Kreikkaan. Tätä fiilistä ei nyt syntynyt, lautasella kun oli lähinnä perustyömaaruokalan suurtalouskeittiön tuotoksilta maistuvaa mättöä.

Nälkä lähti, mutta tuskin muistan ateriaa huomenna.