Vilijonkka

Kävin paikassa lounaalla kavereiden suosituksesta. Sushitarjonta oli noin lounashommiin ihan ok. Tiskistä löytyi ihan hyvin valikoimaa mm. kirjolohi- ja katkaravunpyrstönigireitä, erilaisia makeja ja jne. Mutta jos Tampereella lounaaksi haluaa sushia syödä, niin kyllä parempiakin paikkoja löytyy. Itse lämpöset ruoat olivatkin sitten peruskinurimössöä eli aika lailla mauttomia ja tylsiä. Tarjolla oli kanaa ja naudanlihaa sekalaisten vihannesten kera, paistetut riisit ja nuudelit sekä perusfrityyrikanapallot ja kevätrullat. Kyllä tuota ruokaa nyt nälkäänsä syö, mutta taidan kuitenkin tulevaisuudessa jättää väliin.

Meillä oli 10 hengen porukalle pöytävaraus kuudelta perjantai-iltana. Tilasimme alkuun juomat, jotka saapuivat suht ripeästi. Kiitokset ravintelille olutlistasta, jossa oli suomalaisten pienpanimojen oluita ja mm pyynikin panimon sahtia. Tosin 0,33l sahtiannos tarjoiltiin puolen litran tuopista, koska kuulemma ei ollut parempia laseja puhtaana. Henkilökohtaisesti arvostan oluen tarjoilussa, että lasi on täynnä, kun se tuodaan eteeni.

Alkuruoaksi tilattiin etanat valkosipulilla ja kermajuustolla. Niitä saatiinkin jo tovi odotella, ja lopulta tarjoilija tuli ilman annoksia ehdottamaan kävisikö annokset aurajuustolla. No annokset menivät uusiksi, mutta tarjoilijan käytöksestä sai hieman sellaisen kuvan, että olisi ne aurajuustollakin pitäneet kelvata. Etanat olivat juuri niin hyviä, kuin valkosipulissa, öljyssä ja juustossa uitetut möykyt ovat eli herkullisia.

Pääruoaksi porukka tilasi ankkaa, burgereita, salaattia, ribsejä ja annokset olivat pääsääntöisesti huolitellun näköisiä ja hyviä. Tosin ankan kanssa tarjoiltu uuniperuna kuulemma oli hieman raaka. Itse tilasin tosimiehen makkarapannun, johon kuului neljä tulista nakkia kuumalla pannulla, vieressä oli muutama lohkoperuna ja tulista sinappia sekä aiolia. Annoksen äijämäisyys paljastui heti eikä sitä päässyt millään karkuun, sillä sekä makkarat että sinappi olivat maustettu pääosin kapsaisiinilla. Jos tykkää syödä ja hikoilla samaan aikaan niin voin suositella, mutta muuten 18 euron hintaan annos oli aika vaatimaton.

Jälkiruoksi maisteltiin mm. kahden suklaan suklaakakkua, vadelmasorbettia ja chilibrownieta. Kahden suklaan kakussa päälimmäinen kerros maistui kuulemma pilaantuneelle munalle, josta huomautettiin tarjoilijalle. Huomatuksesta ei tullut mitään toimenpiteitä itse tilanteessa tai loppulaskussa ja ystäväni maksoivat kiltisti 12 eken jälkkärinsä. Itse tilasin listan ulkopuolelta kielen hellimiseksi kaksi jäätelöpalloa vadelmamelballa. Pöytään toimitettiin kaksi annosta jäätelöä, joissa molemmissa oli 2 palloa, koska kuulemma heillä käsite jäätelöpallo tarkoittaa yhtä kahden pallon annosta. Koitin perua toista annosta, johon tarjoilija tympiintyneenä tokaisi että pitäkää molemmat ja olkaa tyytyväisiä.

Paremmalla tuurilla paikasta voi saada hyvän ravintolakokemuksen, mutta ainakin meille jäi hieman paha maku suuhun osittain ruoan takia, mutta ehkä enemmän palvelun takia. Lisäksi jouduttiin odottelemaan hieman liikaa ja aikaa kolmen ruokalajin illalliseen meni yli 3 tuntia.

Ajattelin piruuttani koittaa kyseistä paikkaa, koska take-away annokset sai puoleen hintaan. Soitin etukäteen ja tilasin kaksi satsia. Oli hieman vaikeaa saada tilaus perille myyjän suomenkielen taidon takia, mutta lopulta päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen. Tilasin paistettua kanaa hapanimeläkastikkeella ja kiinalaisen pyttipannun chilikastikkeella, johon myyjän puheiden mukaan sisältyi kanaa, nautaa ja katkarapuja. Menin hakemaan ruokia, ravintola oli tyhjillään ja ilmeisesti ravintolan omistajat keskustelivat tiskin vieressä olevassa pöydässä ja nuorempi tarjoilija oli tiskin toisella puolella. Tarjoilija ei katsonut päinkään, vaan jatkoi omia hommiaan ja kesti useamman minuutin ennen kuin sain palvelua, vaikka varmasti henkilökunta oli minut huomannut. No eipä siinä mitään sain ruoat loppuviimein ja vanhempi tarjoilija toivotti vielä hyvät illanjatkot hymyn kera. Kotiin päästyä otin eväät pois pussista ja tutkailin hieman kiinalaista pyttistä. Kasviksia, tölkkibambua, ananasta, sieniä, mutta missä katkat, kanat ja lihat? Emännän kanahapanimeläkastikkeessa oli sentään kanaa, mutta myös noin kahden pikkupurkin verran ananasta, josta tilauksen yhteydessä ei kyllä ollut mitään puhetta. Lisäksi kastikkeet oli aika lailla mauttomia ja kokonaisuutena suorastaan surkeita. Kotona pienellä tuunauksella aterioista sai sentään syömäkelposia. Tampereella on huomattavasti parempiakin kinureita, joten jäi kyllä viimeiseksi tilaukseksi kyseisestä ravintelista.

Tulipa kokeiltua aulangon sunnuntailounas, eikä tarvitse toista kertaa mennä. Salaattipöydästä löytyi ainoana vihreänä salaattina jäävuorisalaattia ja kaaliraastetta. Oli myös kuivahkoa porkkanaraastetta, tomaatinlohkoja ja pikkusuolakurkkuja,. Eli tasoltaan ihan kebab-ravintolan lisäkesalaatti. Kylmistä alkuruoista syömäkelpoista oli paahtopaisti ja kermaviilisilli. Kylmäsavulohi ja savulohi oli molemmat liian suolaisia. (itse pidän siis suolaisesta ruoasta ja koko pöytäseurue oli samaa mieltä kanssani kalan suolaisuudesta.) Lämpimänä ruokana oli kuhaa katkarapukastikkeessa, härän filettä sienipekonikastikkeessa, hedelmäistä broileria ja höyrytettyjä kasviksia. Kuha oli lähes täysin suolatonta ja mautonta. Härkä oli mukavan pehmeää ja hyvää, mutta kastike itsessään ei ollut kummoista. Broileria en maistanut ja höyrytetyt kasvikset olivat kyllä hyviä, eikä ollut edes pakasteesta. Jälkiruokana oli ilmeisesti kahta erilaista juustokakkua, josta en voi ihan varma olla, sillä juustoseoksen paksuus oli noin luokkaa puoli senttiä ja muutenkin hyvin erikoisen oloista. Kakkujen päällä oli epämääräisen näköistä keltaista ja punaista liisteriä, joista toinen maistui juissisekamehulta ja toinen voimakkaan sitruunaiselta. Kahvi sentään oli ihan juotavaa. Hauskana lisänä vielä, että Aulangon 24 euron hintaiseen lounaaseen ei edes sisältynyt Hämeenlinnan vesijohtovesi, vaan siitäkin sai maksaa 50 senttiä per ruokailija. Palvelu oli tympeän asiallista.