Maizu

Odotukset Saaristomenun suhteen olivat suuret. Tunturivaellus-menu oli nimittäin ollut aivan mahtava ja yllätyksellinen. Todennäköisesti suurten odotusten takia pettymyskin oli suuri.

Tällä kertaa menimme Groupon-diilillä syömään. En tiedä onko ravintolalla tapana buukata diililäiset samaan tilaan kakkosluokan asiakkaiksi, koska asiakaspalvelu oli aivan eri luokkaa kuin mitä Tunturivaellus-kerralla.

Ihmetystä herätti, kun ensimmäistä ruokalajia joutui odottamaan 40 minuuttia. Syy selvisi siinä vaiheessa, kun tummasävytteisen huoneen asiakaspaikat alkoivat olla täynnä ja kokin yllätykset tulivat ruokailijoille. Tilanne oli ilmeisesti taktikoitu siten, että kaikkia diiliruokailijoita odoteltiin paikalle ja annokset tarjoiltiin samaan aikaan. Tunturivaellusta syödessä sai henkilökohtaista palvelua, Nyt esimerkiksi tervehdykset jaettiin samalta tarjottimelta kaikille ruokailijoille. Ei siinä mitään, että annoksia tehdään samaan aikaan, mutta kun tulee kahdestaan syömään niin olisi siistiä tuntea syövänsä kahdestaan eikä tulla kohdelluksi aikataulujen ja tarjoilun suhteen kuin olisi osa kymmenen hengen seuruetta. Ei mielestäni tämän tason ravintolaan sopivaa tarjoilua.

Sitten itse ruokaan. Ruoka oli maukasta ja melko hyvin tehty lukuunottamatta kuvan kampasimpukkaa, joka oli ylikypsyyden sitkeyttämä ja unohdettu kuivata ennen asettelua (vuoti nestettä lautaselle). Paisto tökki muutenkin, sillä myös karitsa oli kaukana mediumista. Vaahto oli jälkiruuassa laskeutunut niin pahasti, että se oli todennäköisesti seissyt jo tovin ennen tarjoilua.

Verrattuna Tunturivaellukseen ruuat ja asettelu olivat todella tylsiä. Tunturivaelluksessa makumatka oli täynnä yllätyksiä, nyt tarjoilu oli täynnä suht hyvätasoisia perusannoksia. Erityisesti häiritsi kuitenkin se, että Tunturivaelluksessa tarina + ruoka toimi hyvin. Nyt kerrotaan vahvasti skandinaavista saaristolaistarinaa mutta ruuassa on mukana kampasimpukkaa ja pistaasipähkinää. Tarina on mielestäni sen verran isossa osassa elämystä että ruuan pitäisi oikeasti tukea sitä.

Drinkeiksi otettiin tällä kertaa alkoholittomat versiot. Pettymys jälleen. Drinkit olivat hyviä, mutta mielikuvitus puuttui. Kaikki tarjoiltiin samanlaisista laseista ja niitä yhdisti ylenpalttinen sokerisuus. Hinnasta iso miinus. Jos alkoholillinen cocktailpaketti maksaa 63 euroa niin on mielestäni melkoista v*ttuilua lätkäistä alkoholittoman version hinnaksi 57 euroa. Siis 57 euroa henkilö!? 114 euroa pelkistä sokerilitkuista!? Sanottakoon, että Tunturivaelluksessa juotu puolikas cocktailpaketti alkoholillisena oli halvempi kuin tämä alkoholiton. Ruuasta olisin mielikuvituksettomuudesta huolimatta voinut maksaa täyden hinnan, mutta alkoholittoman cocktailmenun hinnoittelu oli aivan järjetön. 6 euroa / hlö alennusta siitä, että jätetään viinat drinksuista pois?

Tuskin tulee seuraavaa menua enää kokeiltua. Tunturivaelluksen jälkeen odotus kesämenun suhteen oli kova. Joko keittiön henkilökunta on kokenut radikaaleja muutoksia tai sitten kokkien luovuus on imetty kuiviin Tunturivaelluksessa. Ruoka oli melko hyvää paiston ongelmista huolimatta, mutta edelliskerran elämykset puuttuivat. Vaikka tavallaan oli ihan elämys maksaa reilu sata euroa muutamasta lasillisesta alkoholittomia sokeriliemiä.

Ei voi suositella kalattomille. Kalan ja merenelävien ystävät varmasti diggaavat. Kalattomasta versiosta taas huokuu se, että keittiö ei osaa, keksi tai ole kiinnostunut tekemään kalattomille yhtä hyvää menua kuin kalaa syöville.

Kalattomassa menussa aika suuri osa pitkästä maistelumenusta koostui kipoista limaisia kasviksia limaisessa liemessä. Ei ollut siistiä syödä itse ruokalajista toiseen sitä samaa sotkua, kun muun pöytäseurueen ruuissa on oikeasti paljon kiinnostavaa vaihtelevuutta.

Japanissa ruokailleena olen vahvasti eri mieltä ravintolan pohjois-aasialaisuudesta. Kai tässä sitten yritetään vastata asiakaskunnan odotuksiin siitä, että pohjois-aasiassa kaikki perustuu soijaan, sokerisiin kastikkeisiin ja inkivääriin. Itse petyin.

Kokemus saa miinuspisteitä liian täyteen tungetuista tiloista. Tilat on tungettu niin täyteen, että pyödät olivat aivan kiinni toisissaan ja kääntyessä osuu viereisessä pöydässä istuvaan. Oma paikka osui valitettavasti myös ravintolan ns. paskimmalle paikalle eli aivan ulko-oven eteen. Aivan uskomattoman meluisa ja rauhaton tila. Omistajien muhkeat osingot ei varsinaisesti ihmetytä ravintolan täyteen tunkemisen ja ruokailun nopeuden huomioonottaen. Uusi ruokalaji tungetaan eteen ennen kuin edellinen on lopetettu.

Merenelävien ystäville varmasti suurempi elämys. Omalla kohdalla hypen syy jäi hämäräksi.

Melkoista trollausta nämä ylistyskommentit täällä.

Ruoka oli jees eli Whopper maistui siltä miltä pitikin. Noin muuten Burger Kingin irvikuva. Todella vitsikästä ylistää palvelunopeutta. Aivan uskomattoman hidasta palvelua ja kyse on kuitenkin pikaruokalasta. Luulisi ettei uuden pikaruokalan omaksumiseen kuitenkaan vuosikausia kulu. Imagojono. Ravintolasta puolet tyhjänä. Majoneeseja oikeasta valikoimasta vain murto-osa.

Positiivista kuitenkin, että tämä saatiin eikä tarvitse enää masentua Mäkkärin ja Hesen 20 grammaisten pihvien äärellä.

Söimme Groteskissa kolmen ruokalajin yllätysmenun, joka oli vuoden rimanalitus vaikka kuluva kuukausi onkin vasta maaliskuu.

Alkupaloina tarjottu tattikeitto oli ok, mutta ei mikään erikoinen. Pääruokana ollut possun kylki oli hyvin haudutettu, mutta lisukkeet tökkivät (mm. jauhoisia papuja). Jälkiruoka oli kummallinen yhdistelmä vähän kaikenlaista omituisesta, vetisestä kakkupalasta suklaaseen, sorbettiin, pistaasimuruihin ym. Ainesosia ei yhdistänyt mikään muu kuin se, että mikään niistä ei maistunut oikein miltään.

Jälkiruuasta tuli sellainen fiilis, että ala carte -listan jämät on koottu yllätysmenun jälkiruokaan. Tästä seurasi ruokailun jälkeen vierailu ravintolan nettisivulla ja ala carte -menun tarkastelu. Kun ala carte -listalta ei löytynyt mitään kummallisuuksia, täytyi vilkaista lounaslistaa. Sekä alkuruoka että jälkiruoka olivat suoraan lounaslistalta.

On kyllä aikamoista asiakkaan aliarviointia Groteskilta, että 3 ruokalajin yllätysmenusta kaksi osaa on lounaslistalta. Pisti oikein vihaksi jälkeenpäin tarkastella Ala carte -listaa joka on täynnä kaikenlaista kiinnostavaa, kun yllätysmenu on ilmeisesti koottu lounaalta ylijääneistä raaka-aineista.

Eikö yllätysmenun pitäisi olla suoranainen keittiön taidonnäyte sen sijaan, että lounasta tarjoillaan vielä illallakin? Ilmeisesti se iltalounas oli siinä se "yllätys". Mikäli tämän olisi arvannut, olisi voinut käydä testaamassa "yllätysmenun" jo aikasemmin lounasaikaan halvemmalla. Ei olisi myöskään tarvinnut koko ruokailun ajan kuunnella cabinetissa umpikännissä mölyävää apinalaumaa.

Se oli Michelin Guide -elämys se.

Todella virkistävää, että Helsingistä saa nykyään myös oikeasti meksikolaisia makuja tex mexin ohella. Eli limeä ja korianteria löytyy sopivassa määrin.

Lounasaikaan paikka on aivan täynnä ja ruokailua kannattaa asennoitua odottelemaan. Se on kuitenkin sen arvoista, koska burritot on todella maukkaita. Raaka-aineet ja itse letut aivan eri maailmasta verrattuna niihin ketju-texmexeihin jotka yleensä ovat se ensimmäinen assosiaatio kun aletaan puhumaan meksikolaisesta ruuasta.

Tulisuuden puute yllätti, vaikka burritoon valitsikin tulisimman soosin. Ihan ymmärrettävää tosin, sillä voisin olettaa meksikolaisten kokkien oman maun mukaisen tulisuuden yllättävän miedompaan makuun tottuneen suomalaisen negatiivisesti, mutta paikalla ei ainakaan tuolloin ollut kastikkeita joilla olisi voinut tulisuutta halutessaan lisätä.

Aivan loistava italialainen kenties yllättävälläkin paikalla Sörkän metroaseman vieressä. Kebabravintoloiden kehdosta ei välttämättä odottaisi löytävän hyvää pastaa.

Useampaan otteeseen käyneenä sekä lounas että ala carte alkavat toistaa itseään, mutta erityisesti pastat ovat parhaita mitä Helsingistä tähän hintaan saa. Cannelonit erityisesti yksi suosikeistani.

Bravuria on kyllä sellainen ravintola, että siellä ei vaan kykene syömään ilman että poistuessa tulee aina pakottava tarve avautua netissä. Oon kolme kertaa siellä ruokaillut ja aina on vastassa joku ihan käsittämätön asiakaspalvelukokemus.

Kyllä mä tiedän, että siellä pitää käyttää sitä korttia mihin keittiössä ladataan mitä on syönyt. Mutta siinä vaiheessa kun mä tuun sinne ravintolaan sisään ja esittäydyn tyypeille jotka tapaan lounaspalsussa niin ei välttämättä ole ihan korrektia huudella mun selän takaa väärällä nimellä (jonka huutelija vissiin poimi kun esittäydyin) että "X HEI! SUN PITÄÄ OTTAA TÄÄ KORTTI HEI!" samaan aikaan kun mä kättelen ja esittäydyn ja ennen kuin olen ehtinyt antaa tuomani jutut niille palsuttelijoille, että mulla olisi edes kädet vapaana ottaa se elämää suurempi kortti vastaan.

Mä olen jotenkin olettanut, että jos asiakkaan huomio halutaan kiinnittää, niin "anteeksi mutta..." on se oikea tapa aloittaa keskustelu eikä väärän nimen huutelu sikäli kun siihen ei välttämättä sitä huomiota kiinnitä.

Ja sitten se maksutapahtuma. Saadaanko siellä jotain bonusta siitä S-ryhmän hehkutuksesta siinä vaiheessa kun on maksamassa? Musta on ihan ok, että sitä S-etukorttia kysäistään siitäkin huolimatta, että koko ravintola on vuorattu S-ryhmän logoilla ettei niitä varmasti välttyisi. Mutta jos mä sanon ettei mulla ole S-etukorttia, niin ei mua välttämättä kiinnosta kuulla siitä huikeasta alle euron alennuksesta minkä mä olisin siitä pastastani kyseisellä kortilla saanut.

Ja mitä tulee siihen pastaan niin onhan se ihan ok, mutta älä vain oleta syöväsi seurueen kanssa samaan aikaan (ruuat valmistuu eri aikaan) ja mikäli multa kysytään niin kymppi tuollaisesta liukuhihnasafkasta mitä jonotetaan tarjottimen kanssa kuin koulun ruokalassa on aika suolainen.

Kurvin grilli on omassa luokassaan (sisätilattomat snägärit myöhäisiltaan) ehdoton stadin ykkönen!

Varsinkin Helsingin ydinkeskustassa näiden snägäreiden ongelma on se, että pihviksi heivataan sellainen hikinen ja väsynyt einespihvi. Kurvin grillillä tästä vaivasta ei tarvitse kärsiä, eikä oikeastaan muistakaan snägäreiden ongelmista. Ranskalaiset ovat aina rapeita, kastiketta runsaasti - mutta ei liikaa - ja hampurilaisessa on muistettu grillata myös pihvi.

Autenttisen snägäriruuan ystäville voin suositella Kurvin grilliä varauksetta.

Välimerellinen menu oli positiivinen yllätys. En oikeastaan odottanut mitään, sillä en ole varsinainen merenelävien tai ankankaan ystävä. Molemmat olivat kuitenkin onnistuneita. Juustoissa ja jälkiruuassa ei ole mitään moitittavaa.

Hinnaltaan menu oli mielestäni edullinen ruuan laatuun ja määrään nähden. Viitisenkymppiä neljän ruokalajin ateriasta ei todellakaan ole paljon.