MikaL
11 arvosteluaAnsiomitalit
Blogi
Arvostelut (11)
Nämä arvostelut eivät vaikuta keskiarvoihin
Mex/mex -kokemus Helsingissä.
Tällaista paikkaa on kaivattu Helsinkiin ja koska vasta kolmannella yrityksellä sai pienestä ravintolasta pöydän, en ole selvästikään ainoa. Kokemus herätti muistoja Dallasista, missä tuli paljon kosketusta sekä tex-mexiin että mex-mexiin. Aluksi pöytään kannetut nachot kahdella kastikkeella kutittelivat mukavasti kielen päätä. Seuraavaksi sain kulhollisen kylmänä päivänä mieltä ja kroppaa lämmittävää herkkusienikeittoa. Varsinainen lounasannos koostui kolmesta pehmeäkuorisesta tacosta, täytteenä jauhenlihaa, perunaa ja yrttejä. Kun päälle vielä itse puristi limetin mehun ja alkupaloista jääneitä kastikkeita, makuelämys oli kertakaikkisen raikas ja maukas.
Paikka on pieni ja siitä pientä miinusta, että lounasaikaan on selvästi vaikea saada pöytää. Toivotaan, että jossain vaiheessa omistajilla olisi jopa rohkeutta laajentaa. Kysyntää ainakin alkumetreillä on ollut. Paikka ei ole myöskään viikonloppuisin auki, ainakaan tällä hetkellä. Sisustus itsessään on ihan symppis ja omaperäinen. Työntekijöillä hyvä asenne ja hymy korvissa vaikka joutuukin välillä myymään ei-oota rajallisen tilan takia.
Seuraavalla kerralla sitten maistamaan kaakaota!
Rentoa tunnelmaa ja jännittäviä makuja.
Perjantai-iltana ilman pöytävarausta pääsimme istumaan viimeiseen vapaana olleeseen pöytään. Henkilökuntaa oli paikalla ehkä hitusen liian vähän mutta asenne oli sitäkin parempi ja onneksi ei ollut kiirus.
En ole kiinalaisen ruoan asiantuntija mutta kovasti edukseen peruskiinalaisista tämä paikka poikkeaa. Syömämme jättikatkaravut (€28) ja kana cashew-pähkinöillä (€14) olivat molemmat hyvänkokoisia ja erittäin maukkauta annoksia. Kanassa oli oikeaa kananmakua ja kastikkeessa olevat tuoreet vihannekset tekivät kokonaisuudesta ihanan raikkaan. Ravut olivat jumalaisen hyvässä hitusen tulisessa kastikkeessa. Viime aikojen eniten makunystyröitä hyväilleitä elämyksiä nuo jättiravut!
Jälkiruoat olivat hyvin tavanomaisia ja pelkkä jasmin-teen nauttiminen jäätelöpallon kera loppuun olisi riittänyt.
Tunnelma ravintolassa koko illan hyvin miellyttävä. Henkilökunta oli sopivasti perjantai-iltaa viettävien asiakkaiden kanssa samalla kanavalla. Asiakkaiden joukossa oli yllättävän paljon aasialaisia ihmisä ja vieressämme syönyt kiinalainen tyttö näytti ruokailtuaan hyvin otetulta.
Tänne on helppo poiketa ja varmasti menun läpinauttiminen jatkuu. Toistaiseksi pettymyksiä ei ole tullut.
Hyviä keittoja ja vielä parempaa leipää. Tämä on ainakin oma suosikkini Hakaniemen kauppahallissa ruokaostosten lomassa tapahtuvaan lounasruokailuun. Tila on ongelmallinen pienuutensa vuoksi mutta kertaakaan en ole kyllä jäänyt vailla pallia kun sitkeästi on hetken malttanut norkoilla tiskin luona. Keitot monipuolisia. Itse en allekirjoita sitä väitettä, että täältä saisi kaupungin parhaan bouillabaissen. Ei kalakeitossa sikäli mitään vikaa ole mutta itse pidän heidän tekemistä kasvissosekeitoista ja muista keitoista enemmän. Leivät ja yrttiöljyt ovatkin sitten parhautta sekä laadullisesti että määrällisesti.
Thai-ruokaa Sörnäisissä.
Lounaalla tarjolla buffet, joka omalla visiitillä koostui kohtuullisen tulisesta porsaasta, miedommasta kanasta ja tofusta kasviksilla. Riisi oikein kelvollista. Alkuun kookoksella ja limellä maustettu kanakeitto ja ruoan päälle kahvit.
Tila on pieni mutta ympäristö huomioiden viihtyisä.
Kaiken kaikkiaan mukava lisä Sörnäisten Aasia-tarjontaan. Kyllä tätä täytyy käydä kokeilemassa uudestaan ja jopa varovaisesti suositella Sörnäisissä työskenteleville. Mielestäni parempi kuin Peking. Samalla tasolla Lemon Grassin ja Vaasanaukion pienen kiinalaisen kanssa (Happy Garden).
Uusi ravintolakonsepti Barcelona-hengessä.
Yhden suosituksen perusteella poikkesimme avausta seuraavalla viikolla dinnerille. Tämän jälkeen olen käynyt muutaman kerran lounaalla ja nauttinut isommassa seurassa toisen illallisen.
Tila on Tasty Delin jäljiltä melkolailla muuttumaton; haastavan muotoinen ja pieni tila mutta sisustus ihan tyylikäs. Itse toivoisin, että tätä pientä tilaa voisi jollakin tavalla tehdä hitusen kodikkaammaksi, sisustuslehtimäisyys ja muovisuus tulevat mieleen jos jotain negatiivista siitä pitää sanoa.
Ruoan suhteen odotukset olivat korkealla. Viimeksi kaiketi Solnassa keittänyt Kristian Perkola on käsittääkseni omistaja. Aikaisempaa kokemusta on fine dining -paikoista (ainakin Demosta ja Chez Dominiquesta). Ruoan suhteen piti valita neljä, kuusi tai kahdeksan kierrosta. Valintaa tehdessämme saimme kurpitsamajoneesia ja peruna-, rapu- ja porsaslastuja. Nälkä oli poikkeuksellisen kova ja päädyimme kahdeksaan ruokaan. Mielenkiintoinen ja hyvin epäsuomalainen piirre oli se, että menua katsoessa näet kyllä ruokalajeja mutta et valitse mitä syöt. Toki tämä toimii sikäli hyvin, että ainakin voit kertoa mitä et halua syödä. Itsellä tuli mieleen Barcelonan kauppahallit, joissa lautaselle ruoan valitsee kokki sen mukaan mitä milloinkin on valmiina. Mielenkiintoista oli muuten seurata, että koko listaa valmistettiin pöytiin ja eri pöytiin todella meni eri annoksia.
Meillä jäi erityisesti mieleen alkuun tarjoiltu kalamari ja voimakkaan makuinen ketunleivillä koristeltu lihatartar. Tukevimmat annokset olivat omaan ja seuralaisen suuhun illallisen kruunut, naudan kare voimakkaalla kastikeella piti sisällään karetta kahdessa muodossa ja finaalina tarjoiltu "possuburgeri" oli viedä kielen mukanaan. Tässä vaiheessa illallista oli jo selvää, että käsityön osuus on kyllä tämänhintaiseksi paikaksi poikkeuksellisen suuri. Kastikkeet ja leivät oli selvästi tehty itse. Kaikki annokset olivat myös kauniisti esillelaitettuja. Jälkiruokapuolella valitsimme juustot ja makeana tuli tyrnigranitea, suklaakinuskikastiketta, juustoista moussea ja mallasleipäkuutioita. Kuulostaa eksoottiselta mutta makuyhdistelmä toimi. Kaikenkaikkiaan ruoassa oli paljon hienoja suomalaisia raaka-aineita, espanjalaista pintxo/tapas -henkistä esillepanoa ja erittäin hioutunutta teknistä osaamista menemättä kikkailun puolelle.
Tarjoilu oli myös ystävällistä ja tarjoilijan lisäksi myös keittiöstä pyörähdettiin salin puolella muutamia kertoja varmistamaan, että kaikki sujuu pöydissä niin kuin pitää. Jälkimmäisellä illallisella salin puolella oli kaksikin tarjoilijaa ja välillä palvelu oli kyllä kaikesta ystävällisyydestä huolimatta kohtuullisen hapuilevaa.
Viinilista oli kohtuullisen mukavasti hinnoiteltu. Itse pidin Baskimaan vino verde -tyyppisestä valkkarista kovasti, myös Marchen Sangiovese toimi. Molemmat viinit olivat saatavissa laseittain. Viinilistan osalta voisi kuvitella kiertoa olevan tulossa ja toivoisi ehkä vielä lisää espanjalaisia viinejä vaikkapa juuri Penedeksestä etc.
Tätä paikkaa voi suositella erityisesti konseptia ja ruokaa painottaen. Virkistävä uutuus. Toivotaan, että Suomi-Baski/Barcelona -yhdistelmä tulee puremaan ja idea pitää myös keittiömestarit kiireisinä.
Tervetullut lisä Helsingin ravintolavalikoimaan.
Farangissa olen syönyt kolme kertaa. Parasta on kyllä ruoka. Kaksi tasting menu -illallista syöneenä sanoisin että kauniita annoksia ja erittäin monikerroksisia makuelämäyksiä. Ainoa mitä ehkä voisi toivoa olisi se, että tasting menu -vaihtuisi vähän useammin. Siinä kun heti ravintolan avautuessa ja nyt vuosi myöhemmin on edelleen pitkälti samoja herkkuja. Onneksi menuita taitaa tällä hetkellä vege mukaan lukien olla kolme.
Viinipaketti oli mielestäni myös mielenkiintoinen. Ehkä lähinnä siitä syystä, että tämän tyyppiseen ruokaan viini mätsääminen ei hirvittävän helppoa ole. Silti pakko sanoa, että ehkä tyytyväisimpänä olen paikalta poistunut vain juotuani Farang-olutta ja tietysti alkuun Lady Boi / muun eksoottisen drinkin.
Ruoka itsessään mielestäni kansainvälistä asian fusion fine dining -tasoa. Kokemusta ehkä hitusen heikentää varsinkin suuren salin akustiikka ja tarjoilijoiden vaihtuvuus. Itseäni ei juuri häiritse vaikka lautasia tuo pöytään eri ihminen kunhan tietävät mitä tekevät ja ovat ystävällisiä. Näin on kolmella kerralla suurin piirtein ollutkin mutta Helsingissä tämän kokoiseen yksityisessä omistuksessa olevaan ravintolaan motivoituneen ja osaavan salihenkilökunnan löytäminen ei ole tehtävistä helpoin.
Summa summarum, pöytä pienemmältä puolelta, tasting menu, alkudrinkit, juomana olut ja tässä on loistavat puitteet viettää rento ja hilpeä hetki. Hieno irtiotto arjesta ja Helsingin toisinaan valtaavasta harmaudesta.
Ensivisiitti La Tableen takana.
Odotukset olivat täältäkin luettujen ruusujen ja risujen pohjalta maltilliset.
Carman jäljiltä tilaa on pintaremontoitu ja minun silmään sali on valaistukseltaan, värimaailmaltaan ja kalustukseltaan hyvin miellyttävä. Hyvä koti hyvälle ja tunnelmalliselle ravintolalle.
Tämän tyyppisiä paikkoja joissa voi ilman suurempaa juhlanaihetta nauttia mukavan illallisen on Helsinkiin tänä syksynä tullut muutamakin lisää. Tämä on varmasti tervetullut suuntaus ja asiakkaita La Tablella on kuulemma alkumetreillä riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Pakko silti sanoa, että Carmaa tulee ikävä.
Mitä itse ruokaan tulee, oma kastanjakeitto oli erinomaisesti ruokahalua herättelevä. Seuralaisen naudan kieli sen sijaan oli makumaailmaltaan hitusen tunkkainen. Alkuruokien yhteydessä tarjoilluista leivistä pieni miinus. Oma vaalea sämpylä ei juuri kaupassa pakasteesta paistettua maullaan ja koostumuksella voittanut. Pääruoat olivat hitusen vakuuttavampia kuin alkuruoat. Porsaankylki oli mainion pehmeä ja lisukkeet tukivat maalaista makumaailmaa (papuja, uppomuna). Seuralaisen mustajuuri-etana -annos oli yrttinen, maukas ja ilo silmälle. Myös naapuripöytään menneet paistetut siika-annokset simpukkarisotolla olivat kauniita. Jälkiruokapuolella oma pot de creme oli mahtavan suklainen ja sopivan pieni. Kumppanin kookos-valkosuklaa -mousse persikkakompotilla oli kyllä kauniimpi mutta makuja joutui hakemaan jopa liikaa.
Kaiken kaikkiaan ihan positiivinen kokemus. Tarjoilijat olivat miellyttäviä ja täällä parjattu hovimestarikin oli yllättävänkin rento. Ilmapiiri ravintolassa oli iloinen ja vaikka sali oli täynnä, eloisuus ei ryöstäytynyt käsistä vaan me saimme nauttia mukavan kahden hengen illallisen kaupunkipäivän päätteeksi. Varmasti sopivan tilaisuuden tullessa tämä tulee testattua vielä uudelleenkin tänä syksynä.
Kokonaisuudessaan allekirjoitan muiden kommentit peruskiinalaisesta.
Syömäni chili-härkä ja friteerattu kana olivat tavanomaisia. Mutta mutta, tänne pitää kirjoittaa inkivääri-soija kanasta! Ihan mahtava makupala ja ihan sen takia tulen palaamaan ravintolaan lounaan merkeissä jatkossakin. Vihreä curry kana menee varmasti myös kokeiluun.
Palvelu hyvin ystävällinen ja kaikin puolin symppisravintola Kurvissa, joka ei kaiken kaikkiaan lounasruokailijoiden paratiisi ole (vaikka uusi nepalilainenkin on tilannetta parantanut).
Erinomainen kokonaisuus ja erityisesti viinivalinnat säväyttivät.
Söimme Luomon neljännen menun perjantai-iltana. Tunnelmaa ravintolaan toivat yksi suurempi hillitysti käyttäytynyt seurue, mukavasti hämärää salia valaisevat kyntteliköt ja ystävällisen asiantuntevasti illan kulkua ohjannut henkilökunta. Mukavan välittömään tunnelmaan sopi myös se, että välillä varsinaisen salihenkilökunnan sijaan ruoat esitteli keittiöhenkilökunta.
Ruoan suhteen olin tyytyväinen, sanoisin kuitenkin että ruoka yksistään tuskin johtaisi loistavaan hinta/laatu-suhteeseen. Kun kuitenkin huomioi ravintolan joustavan asenteen viinipaketin jakamisesta seuralaisen kanssa, sanoisin kyllä saaneeni upean matkan ruoan ja viinin liittoihin erittäin kilpailukykyiseen hintaan (vertailukohtina vaikkapa Demo ja Carma).
Koska viinit ansaitsevat erityismaininnan, on pakko vielä mainita se, että ravintola ei välttämättä panosta ilmeisimpiin yhdistelmiin vaan pyrkii yllättämään asiakkaansa ja antamaan uusia ideoita. Tähän varmasti moni pyrkii muuallakin mutta harvoin se onnistuu niin hyvin kuin Luomossa tämän ensimmäisen kokemukseni perusteella.
Ruoka ei ollut minun ja seuralaisen makuun liian kikkailevaa. Erityisen hieno maku jäi suuhun kampasimpukka-annnoksesta ja erityisesti siinä mukana olleesta kampasimpukkajäätelöstä. Myös pääruokana tarjottu bressenkana oli mauiltaan upea ja osoitus siitä, että teknisen kikkailun ei tarvitse olla jokaisella lautasella läsnä jos raaka-aineet itsessään voivat jo tuottaa täysin uuden makuelämyksen.
Kaiken kaikkiaan upea kokemus ja heti ensimmäisen käynnin pohjalta voi sanoa, että tänne on päästävä uudelleen.
Picnic-ravintoloiden pohjamutia.
En ymmärrä kuka täällä syö kun joka kerta jää jotain hampaankoloon. Pariloitu leipä sisältä kylmä. Mukaan otettu kakkupala sisältä jäässä. Jäinen kakkupala sentään johti siihen, että seuraavalla kerralla asiaa kysyessäni selvisi että Picnicin kakut tulevat Jenkeistä / Italiasta syväjäädytettyinä ja vain sulatetaan kahvilassa. Kun maksat kakkupalasta €4-5 per siivu, tulet maksaneesi rahtikuluja ja katetta suurimman osan. Ja sen kyllä huomaa....
Onneksi alle puolen tunnin kävelymatkan päässä on Subway.