Nekka

Ihana yllätys pienellä paikkakunnalla: italialainen ravintola, jossa saa oikeaa ruokaa. Ruokalista on todella laaja ja sisältää pastoja, pihvejä, salaatteja, kalaa jne. Paikkana tämä ei ole kummoinen. Ravintola sijaitsee noin 60-70-luvun matalassa liikehuoneistossa ja on kovin asiallinen, siisti, jopa vähän karu. Mutta omistaja oli todella miellyttävä, ei italialaisen intoileva ja kovaääninen, vaan suomalaiseen makuun rauhallinen ja mukava. Näki, että hän otti asiansa tosissaan. Ruokaa odottelimme kotvan, mutta asiakkaitakin riitti lauantai-iltapäivänä kolmen aikaan melkein joka pöytään. Pöytiä oli pienehkössä tilassa alle kymmenen. Otimme jokainen eri annoksen. Hampurilainen ei ollut kovin italialainen valinta, ja ehkä heikoin lenkki, mutta ei ollenkaan huono. Tonnikala-annos oli mieleinen, kypsyystoive toteutui, lohipasta herkullinen ja jopa vaativassa vegetarianapastassa oli onnistuttu. Ei paljon raaka-aineita, mutta kastiketta teki mieli nuolaista lautasen pohjalta. Ruoat olivat vaatimattoman näköisiä, mutta maut juuri niin ihanalla tavalla täyteläiset, että hymy nousi huulille. Mukava paikka, jonne tulee mielellään uudestaan!

Kesäsunnuntai-iltapäivänä auringonpaisteessa vilskettä ja vilinää riittää Naantalin rannassa. Tässä paikassa ei onneksi ollut lisähälinää eli musiikkia, ja siksi valitsimmekin tämän. Ruokailijoita oli melko vähän, joten pelkäsimme ruoan olevan huonoa. Mutta ei se ollut! Palvelu terassilla toimi jouhevasti. Klassinen Cobb-salaatti (vuodelta 1937) oli maukas, samoin pizzat oikein mukavasti paistuneita ja maukkaita. Päällysteetkin olivat hieman parempaa tasoa tyyliin lohta ja kana-pekonia. Koko tosin oli pienehkö eikä annokseen kuulunut mitään lisuketta eikä salaattia. Olimme kuitenkin ilahtuneita ja tyytyväisiä; turistirannikolla ihan kelpo paikka!

Kukahan lienee kirjoittanut ravintolan esittelyn? Löysin siitä yhdellä lukemalla 10 virhettä. Ei anna kovin hyvää kuvaa ravintolasta, joka on kuitenkin ihan varteenotettava. En ollut käynyt paikassa moneen vuoteen, mutta lauantailounas kympillä houkutteli. Tarjolla oli neljää lajia lämmintä ruokaa, joista yksi kasvisvaihtoehto. Kaikki olivat kotiruokamaisia, mutta maukkaita. Salaattivalikoimat olivat mainiot, ja erityiskiitoksen annan leipäpöydälle. Rapeakuorista, tuoretta leipää, nam! Hintaan kuului myös jälkiruoka ja kahvi. Kympillä tosi hyvä setti Puuvillan ostoskeskuksessa kiertelyn jälkeen. Ruoat olivat sulkemiseen asti siistit ja ruokaa oli hyvin jälkellä. Mitään rääppeitä ei tarvinnut nuolla tarjoiluastioiden pohjilta. Paikka on vanha ja se näkyy, hyvässä. Tiiliseinät, jyhkeät huonekalut, katto korkealla. On tilaa asettua omiin oloihinsakin, koska ravintola on hyvin laaja. Hienosti on kuitenkin onnistuttu välttämään kolkkous. Henkilökunta oli hyvin hommassa mukana, opastusta ja hyvää mieltä riitti. Ainoa ihmetyksen aihe oli kovin syksyiset kaalipata (joka oli maukasta...) ja omenapiiras jälkiruoaksi kesäkuussa. Jälkiruoka toikin notkahduksen muuten herkulliseen kattaukseen; se oli melko mautonta ja olisi vaatinut lisäää makeutta tai jotain ekstraa. Mutta miinus on hyvin lyhyt ja paikkaa voi suositella.

Kukahan lienee kirjoittanut ravintolan esittelyn? Löysin siitä yhdellä lukemalla 10 virhettä. Ei anna kovin hyvää kuvaa ravintolasta, joka on kuitenkin ihan varteenotettava. En ollut käynyt paikassa moneen vuoteen, mutta lauantailounas kympillä houkutteli. Tarjolla oli neljää lajia lämmintä ruokaa, joista yksi kasvisvaihtoehto. Kaikki olivat kotiruokamaisia, mutta maukkaita. Salaattivalikoimat olivat mainiot, ja erityiskiitoksen annan leipäpöydälle. Rapeakuorista, tuoretta leipää, nam! Hintaan kuului myös jälkiruoka ja kahvi. Kympillä tosi hyvä setti Puuvillan ostoskeskuksessa kiertelyn jälkeen. Ruoat olivat sulkemiseen asti siistit ja ruokaa oli hyvin jälkellä. Mitään rääppeitä ei tarvinnut nuolla tarjoiluastioiden pohjilta. Paikka on vanha ja se näkyy, hyvässä. Tiiliseinät, jyhkeät huonekalut, katto korkealla. On tilaa asettua omiin oloihinsakin, koska ravintola on hyvin laaja. Hienosti on kuitenkin onnistuttu välttämään kolkkous. Henkilökunta oli hyvin hommassa mukana, opastusta ja hyvää mieltä riitti. Ainoa ihmetyksen aihe oli kovin syksyiset kaalipata (joka oli maukasta...) ja omenapiiras jälkiruoaksi kesäkuussa. Jälkiruoka toikin notkahduksen muuten herkulliseen kattaukseen; se oli melko mautonta ja olisi vaatinut lisäää makeutta tai jotain ekstraa. Mutta miinus on hyvin lyhyt ja paikkaa voi suositella.

Äitienpäivälounaalla tupa oli täynnä. Ruoka tarjottiin seisovasta pöydästä. Kokonaiskuva oli hieman tuhruinen ja nuhruinen; oli suttuisia kattilankansia ja erilaisia astioita, alumiinifolioita yms. ja ruoka oli monesta lopussa ja lisää ei tuotu tarpeeksi nopeasti. Salaatit olivat todella alkeellisia linjalla tomaatti-kurkku-salaatti ja kastiketta niille ei näkynyt. Hölskytyskurkut olivat hyvin etikkaisia. Lohta oli alkupaloiksi kolmella tavalla, mutta kaikki maukkaita. Lämpimäksi ruoaksi pehmeää possunposkea ja (taas) lohta, perunoita sekä hiukan epämääräisiä porkkanoita, parsaa sekä papuja. Bearnaisekastike oli juoksettunut. Maut ruoissa olivat mietoja ja sinänsä miellyttäviä. Kotikalja oli alkajaisiksi loppu; vain kolme ensimmäistä seurueesta ehti sitä saada. Jälkiruoaksi oli onneksi jotain muuta kuin mansikkakakkua, eli hyydykekakkua sekä pannacottaa. Nämäkin olivat kovin toistensa kaltaisia. Entinen hyvä paikka oli laskenut hieman tasoa, tunnelma ei ollut yhtä kiva ja hinta liian iso tasoon nähden. Porin keskustan lounaspaikoissa saa parempaa lounashintaan, valitettavasti. Katseltuamme lopuksi paikassa myytäviä tavaroita ja tehdessämme lähtöä henkilökuntaan kuuluva nainen esti tiemme ja kyseli, "Mitä te siellä oikein katsoitte"? Tuntui vähän oudolta... En usko, että ihan heti toiste...

Paikka on hieman aneeminen ja jotenkin liian iso syöjämäärään nähden. Esillepano tavanomainen. Leivän olisi olettanut olevan paikalla tehtyä, mutta ei...
Ruoat olisivat kautta linjan kaivanneet lisää mausteita. Tarjolla oli muutama salaatti sekä kala- ja lihavaihtoehdot. Täytetyt paprikat olivat kasvissyöjän vaihtoehto, mutta täyte oli miltei silkkaa riisiä eikä maistunut miltään. Olematon juustokuorrute ei tilannetta pelastanut. Jälkiruoaksi oli kiisseliä. En usko tulevani toiste.

Juhlimme syntymäpäivää opiskeluaikojemme suosikkimestassa. Vanhat muistot tulivat mieleen, vaikka henkilökunta olikin vaihtunut :) Menu oli lyhyt, kuten ennenkin. Tarjoilu hieman hapuilevaa ja totista, ja ruokaa sai odottaa ikuisuuden. Kaikki oli kuitenkin tietysti pieteetillä valmistettu. Parsaa, todella maistuva kasvisannos paahdettuine juureksineen ja risottoineen. Kala- ja liha-ateriat olivat myös maukkaita. Hinta ei tuntunut enää niin edulliselta kuin opiskelijabudjetilla joskus ammoin, mitenhän se on mahdollista? Oikea paikka kuitenkin herkuttelulle vanhaan, tyylikkääseen malliin.

Pojat tilasivat vierailevalle äidille vähän kebua. Ja se oli hyvää! Ensimmäinen syömäni herkullinen kebab. Upeasti rapea leipä, seitan hyvin valmistettu, kaikki vihannekset makuun sopivia, ja niitä oli mukavan paljon. Kastike jees. Nautin.

Viisi henkeä ex tempore -käynnillä lounasajan loputtua. Sisustus oli niin 70-lukulaista, että nauratti. Tiiliseinät, mäntypuiset paksut pöytälevyt ja pinnatuolit. Puuttui vain baarin keskikaljaukot karvahatut päässä... Alku oli kankea, kun meidät ohjattiin ensin yhteen ja sitten kuitenkin toiseen pöytään. Ruoan saaminen kesti myös kauan, mutta lopputulos oli hyvä. Burgerit ja pihvit olivat kaikki juuri sitä, mitä oli tilattu. Mitään kikkailua annoksissa ei ollut ja raaka-aineet olivat yksinkertaiset, mutta sopivan kypsät ja maukkaat. Hinta oli melko suolainen ja yhä jaksaa ärsyttää tapa kysellä tippiä. Kuinka kieltäytyä kohteliaasti, kun tarjoilija seisoo laitteen vieressä silmä kovana? Harjoittelen sitä seuraavaa kertaa varten, koska luulen vierailevani täällä toistekin.

Kolmen vuoden jälkeen palasin tähän ravintolaan, viimekertainen valtaisa pettymys yhä mielessä.
Ja ihme oli tapahtunut! Iso porukka oli jälleen koolla. Tilauksia ei ollut ilmoitettu etukäteen, joten henkilökunta pantiin koetukselle. Vastaanotto oli hillityn viileä, ja pelkäsin jo pahinta. Mutta miestarjoilija olikin tilanteen tasalla ja hoiti joutuisasti ja mukavan huomaamattomasti, mutta huumorilla kuorruttaen homman kotiin. Tila oli muuttunut viehättävämmäksi, valot olivat tunnelmalliset. Ruoka hoitui pöytään nopeasti ja oli hyvää. Alkuruokana nautin maukkaan
vihersalaatin viinirypäleineen ja parmesaneineen, pääruoaksi kananrintaa, joka oli miellyttävän mehukasta ja hyvin maustettua. Lisukkeena oikein mukavasti rapea ja pippurinen perunakakku sekä juureksia. Näitä olisi voinut olla hieman enemmänkin. Kastike oli appelsiininen, maukas. Jälkiruokana suklaakakku Bailey's-kastikkeen kera. Sekin oli aivan suunmyötäinen. Paikka nousi jälleen porilaisten ravintoloiden kärkipaikoille, jos ei kärkeen. Hienoa!