modeemi

Harva paikka pystyy inspiroimaan minua niin että keskeytän leppoisan sunnuntaipäivän lyllertämisen ja ryhdyn kirjoittamaan, mutta tässä sitä ollaan. Löylyn sisustus on mukava ja ruokasalista avautuu hienot näköalat merelle, mutta se suurin inspiraatio syntyi kumminkin ruoasta.
Alkupalaksi meille tuotiin riistapyöryköitä puolukkahillon kera sekä lautasellinen juustoja. Pyörykät maistuivat ihan hyvälle ja juustot juustolle, eli siihen mennessä kaikki oli jees. Vaikeustaso ei sinäänsä ollut vielä kovinkaan huikea, juuston hakeminen kaupasta vaatii kokilta lähinnä muutaman (2-4) raajan hallintaa sekä pääomaa, lihapullan valmistus puolestaan perusymmärrystä käsitteistä “liha” ja “geometria”. Valitettavasti pääruoka oli sitten Löylyn keittiölle liikaa, olimme tilanneet sen monen kokin kauhun, eli hamppari raneilla..
Hampurilaisen leipä oli ilmeisesti ostettu juustoista ylijääneillä hiluilla, perus family pack pahvipulla seesamsiemenillä roiskittuna. Maultaan cheddaria muistuttava hampurilaisen väliin ammuttu kuumaliima sitoi leivän tiukasti kiinni pihviin, tämä tosin oli hieman yliampuva varotoimenpide sillä koko hoito oli lävistetty nätisti solmuun vedetyllä puukepillä. Ehkä heillä on on ollut huonoja kokemuksia ikävästi itsestään hajoavista hamppareista, parempi katsoa kuin katua, parempi virsta väärää kuin vaaksa vaaraa jne. Makuhan on tietenkin se joka loppupeleissä ratkaisee ja ensimmäisen puraisun jälkeen tämä puoli vaikutti ihan lupaavalta, mutta nielaistuani muutaman haarukallisen suuhuni hiipi hyvin omituinen kalan maku. Tässä vaiheessa haluan täsmentää että en ollut tilannut kalahampurilaista. Aloin miettimään että onkohan Jasper & Co korvanneet kastikkeet muinaisten Roomalaisten suosimalla garumilla. Garum oli entisaikojen “ketsuppi” joka valmistettiin fermentoimalla kalanperkeitä jättämällä ne viikko kausiksi aurinkoon jonka jälkeen näihin kertyneet käyneet nesteet puristettiin pulloon. Hulluja nuo roomalaiset.
Hampurilaisateriaan kuului luonnollisesti myös ranskalaiset joita kaikkien ruokailijoiden iloksi oli lautasella runsaasti. Ranet oli koostumuksen ja ulkonäön perusteella valmistettu edellisenä päivänä keittämällä ja yön yli Löylyn saunan lauteilla kuivattamalla. Ketsuppi tuli pöytään pienellä viiveellä, tämä tarjoiltiin Hesburgerista haetuista paperikupeista. Lähin Hese sijaitsee Jätkäsaaressa eli viive oli sinäänsä ymmärrettävää. Nopein tapa matkustaa kyseiseen Hesburgeriin ilman omaa kulkuvälinettä on juosten, HKL ei tarjoa mitään suoraa yhteyttä. Matkaa näiden kahden ravitsemusliikkeen välillä on 2,6 km ja nykyisellä juoksukunnolla arvioisin että matka taittuisi minulta noin 17 minuutissa, tiedän tämän koska Löylyn tarjoama ainutlaatuinen “Belzeburgeri” herätti minussa käsittämättömän voimakkaan kaipuun Turkulaisen majoneesipommin perään.

Mukava lämmin ja avara tila + helvetin hyvät kinkkisen mustilla kumihanskoilla nautittavat ribsit!