lavonardo

Risotto yllätti positiivisesti. Riittävän märkä rakenne, ja toisiaan mainiosti tukevat kasvikset makua tuomassa.
Ei keskustan halvin lounas, mutta selkeästi keskivertoa parempi.

Kolmas ja toistaiseksi viimeinen kerta Farangissa.

Ruoassa ei ollut mitään valittamista. Tosin Kao Sok-maistelumenun lämpimät annokset (possu ja härkä) olivat sekä makumaailmaltaan että koostumukseltaan vähän liian lähellä toisiaan.

Palvelussa sen sijaan oli. Tarjoiilija unohti meidät kolmeksi vartiksi pöytään tilauksen ottamisen jälkeen. Ja tämän seurauksena sitten tarjoiilijat kuljettivat annoksia pöytään niin kiivaaseen tahtiin ettei niistä pystynyt nauttimaan kun seuraavaa lautasta jo työnnettiin pöydänkulmalle. Ja sekoilu oli välillä niin ankaraa, että täysiä lautasia oltiin epätietoisina kuljettamassa aivan vääriin suuntiin tai takaisin keittiöön.

Pääsimme sentään vähemmällä kuin naapuripöydän daami, jonka päälle samainen tarjoiilija kaatoi vesikarahvin.

Moraalinen bonuspiste drinkkilistasta.

Stadin pienimmän kananfileen päällä oudon mautonta chimichurria ja ohessa turhan paprikavoittoinen kasviskokoelma. Runsas salaattipöytä. Tienoon lounaspaikkojen ykkösketjua.

Viiriäiset toimivat mainiosti, samoin itse tehdyt leivät ja jälkiruoka.
Palvelu häiritsemättömällä tavalla kulmikasta.

Sakuran lounas on varmaankin sushiateria, jolla olen syönyt vähiten kalaa. Suurin osa annoksista on kasvispohjaisia; lohta, katkarapua ja surimia on kyllä tarjolla. Ja kuivattua kalaa, jota oman suosikkimakini päälle oli ripoteltu vaihtelevia määriä.
Aika moni nigiri on epäsuhtaisesti koottu, riisimöykky on valtava ja päällikettä vastaavasti vähän. Riisi on kyllä hyvänmakuista ja tuoretta, joten ei tästä oikein valittaa voi.

Lounaaseen kuuluva misokeitto oli kohtalaista, joskin yllättävän haaleaa ja vähäsattumaista.

Jälkiruoaksi oli kookospäällysteisiä suklaapalloja. Rasvaa noihin oli käytetty sen verran runsaasti, että yksi kuula riitti.

Pizzaravintoloiden eliittiä Helsingissä.

Mielikuvituksella laaditut täytekoostumukset ja oikeassa uunissa juuri sopivaksi paistettu pohja.

Hämmentävän pitkä odotus baarissa lauantai-iltapäivänä, vaikka sisällä oli toistakymmentä tyhjää pöytää (ilman varauslätkiä).

Loistava näköala Töölönlahdelle. Kahvileivät ok, mehuosastolla moraalinen bonuspiste variksenmarjamehusta.

Yeti-Nepalia on tullut kokeiltua nyt kahdesti lounaalla, ja kokemukset ovat hyvin positiivisia.

Ruoka on hyvää ja annokset runsaita. Kahden chilipalon ruoka kuumottaa juuri sopivasti, eikä köykäisempienkään maussa ole valittamista.

Palvelu on ystävällistä ja kohtuullisen nopeaa. Lounasaikana henkilökunnassa pientä sählinkiä, muttei mitään yli-innokkuutta pahempaa.

Päivittäin tarjolla on viisi eri annosta, joten ihan heti ei valkoima lopu.

Ehkä huonoin lounaskokemus vuosiin.

Surkean mautonta ruokaa, olematonta palvelua.

Viereinen subway tarjoaa huomattavasti paremman lounaan.

Erinomaista lounasleipää tarjolla. Täytteet valittu huolella ja runsaskätisesti annosteltu.

Moraalinen bonuspiste sisustuksesta, se luo onnistuneen kaoottisen tunnelman.