orvokki59

Aivan liian pitkään oli ehtinyt kulua edellisestä käynnistä, mutta tulipahan taas päivitettyä tämän ravintolan tilanne.

Perjantai-iltana ravintola oli melko täynnä, mutta henkilökunta oli superystävällistä. Kiitämme erityisesti espanjalaista nuorta naistarjoilijaa, joka jaksoi hymyillä epätoivoisille espanjan kielen tankkaamiselle.

Söimme ystäväni kanssa tapaksia, oliiveita, kanaa mole-kastikkeessa, pinxosia, kinkkua ja manchego-juustoa, perunat aiolilla ja mojo rojolla, kyytipojaksi sangriaa ensin cavalla ja sitten punaviinillä. Perinteinen on kyllä parempi.

Mayador Rosé -siideri oli ihan herkkua ja sitten jälkiruoaksi churroja ja sulatettua suklaata, taivaallista. Ihan ehdotonta laihdutusruokaa.

Nyt en kyllä aio pitää yhtä pitkää taukoa tämän ravintolan kohdalla. Loistava paikka.

Olimme liikkeellä kaksissa naisin perjantai-iltana. Ihmettelimme, kun ravintolassa on niin vähän porukkaa parhaaseen naposteluaikaan.
Halusimme maistaa paikan sangriaa ja ystävällinen tarjoilija oli heti valmis tuomaan kannullisen pöytään. Sangria olikin ihan hyvää, harmillisen vähän vain hedelmiä/marjoja kannussa. Olisi jo visuaalisesti kaunista, kun kannu olisi esim. puolillaan hedelmien paloja ja marjoja. Maussa ei moitittavaa.
Tilasimme sekä kylmiä että lämpimiä tapaksia ja saimme kylmät lähes tuota pikaa eteemme. Maittavia juustoja ja päivän tortilla, nami hyviä. Lämpimät tapaksetkin tulivat pöytään ennenkuin ehdimme tehdä selvää kylmistä. Pieni pöytä oli vähän liian pieni monille tapaslautasille, sangriakannulle ja meidän laseille.
Lämpimistä tapaksista söimme haudutettuja herkkusieniä, lämpimiä vuohenjuustoleipiä, katkarapukakkuja, kampasimpukoita, grillattua mustekalaa ja etanoita valkohomejuustokastikkeessa. Kaikki muut aivan loistavan maukkaita, mutta katkarapukakut eivät oikein vakuuttaneet.
Jälkiruokaa tultiin kyselemään heti, kun lautasemme tyhjenivät ja nopeasti pöydältä kaikki ylimääräinen vietiin pois. Otimme sitten churroja ja tarjoilijan suosituksesta kyytipojaksi vinho verdeä. Minusta vinho verde sinällään oli kyllä hyvä viini, mutta ei oikein sopinut churrojen seuraan.
Churrot ja niiden seurassa saatu sulatettu suklaa maistuivat makoisilta.
Tähän paikkaan tullaan toistekin eikä vähiten miellyttävän palvelun vuoksi.

Kävin mieheni kanssa käyttämässä Grouponin lahjakortin eräänä lauantai-iltapäivänä.
Luulisi, että ravintola panostaa myös lahjakortin käyttäjiin, jotta saisi heistä uusia vakioasiakkaita, mutta näin ei ainakaan meidän tapauksessamme käynyt.

Otin itse alkuun keväkääryleet, jotka olivat vain vähän haaleita. Mieheni otti satay-vartaat, jotka olivat niin kuivat, että niitä oli ainakin kerran lämmitetty mikrossa.

Pääruoaksi otimme paistettua nuudelia jättikatkarapujen ja kanan kera. Annos oli hyvänmakuinen, mutta jälleen vain vähän lämmin.

Jälkiruokana oli kookosmaidossa haudutettua banaania ja jäätelöä. Se oli hyvää ja banaani tällä kertaa riittävän kuuma.

Palvelu oli ystävällistä ja huomaavaista. Siitä isot pluspisteet.

Napolia on mainostettu Tampereen parhaaksi pizzeriaksi, joten pitihän meidänkin se viimein kokeilla.
Oli perjantai-ilta, kello varttia vaille kuusi ja pizzeria on aivan täynnä lukuunottamatta yhtä pöytää terassilla. Sinne siis. Meidän jälkeemme tulleet jäivät odottamaan vapautuvaa pöytää.
Itse en ole pizzan ystävä, joten päätin tilata Alfredo pastan. Mieheni löysi 100 pizzan listalta omansa melko nopeasti, Opera Divinan.
Tarjoilu oli nopeaa ja ystävällistä, juomat saatiin nopeasti pöytään.

Alkusalaatit olivat tyypillisiä: raasteita, herneitä, suolakurkkua, salaatinlehtiä. Leipää ei hakukierroksellamme näkynyt, mutta oli sitä jossain vaiheessa ollut tarjolla.

Ruoka tuli melko nopeasti ottaen huomioon sen, kuinka täynnä paikka oli. Tarjoilija toi myös nopeasti parmesaanipurkin pöytään. Pasta oli melko mautonta ja vetistä, ei selvästikään paikan vetonaula. Parmesaanilla sai asiaa vähän korjattua.

Pizza oli hyvä, mutta ei sen parempi kuin muissakaan vastaavanlaisissa paikoissa tai edes kotikulmilla olevassa Pikapizzassa.

Laskun maksaminen oli helppoa, koska pöytään jätettiin lappu, jossa oli kaikki tilaamamme ruoat ja juomat. Sen kanssa vain kassan kautta ulos. Helppoa ja nopeaa.

Kylmä kala- ja salaattipöytä on kyllä maineensa veroinen. Kävimme mieheni kanssa arkipäivänä lounaalla ja vatsan saisi täyteen jo kylmistä tarjottavista. Ja olisi ollut viisasta niin tehdäkin.
Lämpimänä ruokana ollut ahvenfile oli tajuttoman suolainen, en pysty käsittämään sitä suolauksen määrää. Lisävaihtoehtoina oli kaalikääryleitä ja ilmeisesti broilerikastiketta. Itse en ottanut kumpaakaan, mutta mieheni kokeili kaalikääryleitä.
Hänen mielestään kaupasta saatavat Saarioisten kääryleet on parempia.

Lämpimästi suosittelen kyllä sitä todella monipuolista kylmää kala- ja salaattipöytää.

Paikan emännän pitäisi kyllä ymmärtää pitäytyä pelkästään ruokaan ja ruokailuun liittyvissä kommenteissa. Emme mitenkään olleet vailla hänen selvitystään sairauksista ja muista mieltä painavista asioista. Se oli vain ja ainoastaan kiusallista. Kävisimme varmasti useammin, mikäli saisimme ruokailla rauhassa.

Lauantai-iltana oli hyvin tilaa. Tarjoilija huomioi meidät heti ja saimme hyvän pöydän. Kynttilä sytytettiin myös heti istuuduttuamme. Pisteet siitäkin. Juomasuosituksena ollut valkoviini oli hyvää ja sopi erinomaisen hyvin sekä alkuruoan että pääruoan seuraksi.

Alkuruoaksi otimme molemmat mieheni kanssa Pekoni-pecorino etanat. Ja kyllä oli suussa sulavan maukasta. Eikä yhtään sitä aina niin iänikuista valkosipulia, aivan loistavaa!

Pääruoaksi söin itse Pinaatti-mascarpone risoton ja siinä oli juuri sopivasti pinaattia, sen verran sen pitääkin maistua. Koostumus oli sopivan "purtavaa" ja mascarpone toi risottoon mukavan pehmeän maun. Nami.
Mieheni otti poroleivän, joka oli aivan jättimäinen. Siitä olisi riittänyt hyvin kahdelle, varsinkin kun olimme syöneet alkuruoan. Juustoa oli kuulemma sen verran runsaasti, että sisus olisi voinut olla mitä tahansa. Mutta ei huono laisinkaan.

Tarjoilu oli koko ajan huomaavaista ja ystävällistä. Siitä iso kiitos!

Kävimme mieheni kanssa hyödyntämässä lahjakortin, jolla sai kolmen ruokalajin menun. Miamin miljöö ei ole kovin miellyttävä, iso ja kolkko ravintolatila. Olimme liikkeellä sunnuntaina juuri ennen vappua. Tarjoilijoita oli paikalla kolme, mutta pöytäänohjauksen jälkeen ketään ei kuulunut vähään aikaan. Saimme ihan rauhassa tutustua ruokalistaan, koska tarjoilijat eivät ehtineet kysellä juomatoiveitamme.
Hiukan hämmästytti se, että netissä ravintolan sivuilla ollut menu olikin erilainen kuin ravintolassa eteemme tuotu. Jo etukäteen katsomiamme ruokia ei ollut listalla lainkaan, joten koko valintaprosessi meni ihan uusiksi.
Kun vihdoin saimme tarjoilijan pöytäämme, niin johan alkoi sujua. Juomat tulivat nopeasti ja ruokatilaus otettiin myös pikaisesti. Homma toimi hyvin.
Alkuun otimme molemmat chilimaustetut kanavartaat ja onneksi ne olivat melko miedosti maustettuja, molemmat pidimme niistä kovasti.
En ole milloinkaan syönyt ravintolassa hampurilaisannosta eikä ole miehenikään, joten nyt päätimme ottaa sellaiset. Minä otin ihan perusburgerin, mutta mieheni halusia jättiläisen. Ja sellaisen myös sai. Voi vitsi, minkäkokoinen.
Minunkin hampparini oli ihan riittävän iso ja melkein säälitti katsoa vierestä, kun mieheni yritti selviytyä omasta annoksestaan. Mutta hyvää oli, sitä en voi kieltää.
Jälkiruoaksi minä otin ihan perusjäätelöä ja se olikin sitten ihan peruskamaa, ei mitään ihmeellistä. Mieheni otti panna cottan ja piti siitä kyllä kovasti. Kahvi, jonka otimme jälkiruoan kanssa oli kyllä äärettömän pahaa. Ja se tuotiin paljon ennen jälkiruokia, joten se ehti myös kylmetä pahasti. Näin ei pitäisi koskaan tehdä.
Kaiken kaikkiaan minulle jäi positiivisempi kuva kuin olisin etukäteen arvannut.

Ohranjyvä on niin perus pubi, että oikein ole tullut edes mieleen, että siellä voi saada kunnon ruokaakin.
Onneksi tuli nyt pistäydyttä. Kävimme seuralaiseni kanssa tiistai-iltana ja melko vähän oli väkeä paikalla. Pöytään ohjauksen jälkeen saimme kuitenkin odotella 15 min ennenkuin tarjoilija tuli kyselemään juomatilaustamme ja tuomaan ruokalistat.
Minä otin alkuun savuporojuustokeiton ja oli todella maukas, koskenlaskijajuuston maku sopii loistavasti poron kera.
Naapuripöydästä pongasin sipulikeiton, joka näytti niin herkulliseslta, että tulen vielä joskus sellaisen syömään.
Seuralaiseni päätyi tomaattikeittoon, joka ei sitten kuitenkaan ollut täysin hänen makuunsa. Kuulemma liian "tomaattinen", voiko näin edes sanoa?!
Pääruoaksi valitsin lohta ja metsäsienikastiketta, joka ei pettänyt odotuksiani. Lohi oli juuri sopivasti paistettu ja sienet oikeasti maistuivat kastikkeessa.
Seuralaiseni päätyi tornipihviin mediumina. Annoksessa ei muuten mitään moitetta, mutta pihvi oli vähän liian kypsäksi paistettu. Mustapekka -juusto oli oivan makuista tässä yhteydessä.
Jälkiruoaksi valikoitui juustokakku, joka on minun (nam) herkkuni. Karpalokastike ei oikein istunut suuhuni, mutta eipähän sitä tarvinut syödä. Hiukan jäi harmittamaan, etten sittenkään ottanut suklaafondantia. Jääköön se seuraavaan kertaan.

Olimme mieheni kanssa lauantai-iltana syömässä kolmen ruokalajin diilin.
Oma sipulikeittoni oli nam, suussa sulavaa ja mieheni piti kovasti caesar-salaatistaan.
Mieheni pääruokana ollut pippuripihvi oli hyvää, lohkoperunoita olisi hänen mielestään saanut olla pari lisää.
Oma kuha-annokseni oli myös hyvä, joskaan ei mitenkään erinomainen.
Jälkiruokana ollut juustokakku taas oli herkullinen ja sopivan kokoinen.
Tarjoilu oli koko ajan erittäin ystävällistä ja ammattitaitoista. Tunnelmaltaan paikka muistuttaa pubia ja minut yllättikin se, miten miellyttävä se oli myös ruokapaikkana.

Joulukuussa pikkujouluaikaan ravintola oli melko täynnä, joten ihan hyvä, kun varasimme pöydän etukäteen.
Meidät ohjattiin pöytään nopeasti, mutta juomakyselyä saimme odottaa vartin verran. Tarjoilija oli erittäin ystävällinen ja suositteli Xante-glögiä. Se olikin aivan huippuhyvää, nam! Olen tehnyt sitä myös kotona tuon illan jälkeen.
Alkuun mieheni otti jokirapu-mascarponerisoton, jota minäkin maistoin. Oli oikein maistuva annos ja risotto oli juuri sopivan "napakkaa". Itse söin jättikatkaravunpyrstöjä eikä ollut huono valinta sekään.
Tarjoilija suositteli viiniksi Amaronea ja se oli aivan uskomattoman pehmeän makuista. Jos viiniin voisi rakastua, niin minä olisin aivan myyty.
Pääruoaksi mieheni otti pippuripihvin ja oli kuulemma juuri oikeanlainen kypsyysaste. Hänen mielestään annos olisi ollut liian pieni, jos ei olisi ottanut alkuruokaa, mutta nyt oli ihan sopiva.
Itse otin ylikypsää härkää huhtasienikastikkeella. Härkä ei oikein ollut makuuni, olen enemmän kalan ystävä. Mutta sienikastike oli oikein maukasta.
Jälkiruoaksi minä otin tiramisun, joka oli lähes samanlainen kuin mitä keväällä sain Italiassa, nami nam. Mieheni otti valkosuklaamoussen ja sorbettia. Sorbetti oli ihanan raikasta ja mousse sopi hyvin pehmeänä sen kaveriksi.
Koko ilta oli hyvin onnistunut. Miestarjoilijamme puhui murtaen suomea, mutta mikä kielen ymmärryksessä hävittiin, korvattiin monin verroin huikealla ystävällisyydellä. Tuhannet kiitokset, tulemme varmasti uudelleenkin!