stroganoff

Viimeksi täällä 2011 joten nyt pitää maistaa pizzaa taas uudelleen. Sisustus koostuu sadoista yksityiskohdista ja näkemisen väärtti jo sellaisenaan. Yksi kokki-tarjoilija-monitoimihenkilö paikalla. Noutotilaajia ramppaa ovesta aika tiheään, pizzoilla menekkiä. Pizzat saadaan melkoisen ripeästi pöytään. Vanha tuttu rapsakkareunainen pizza, koko hyvä, ei mikään hehtaaripiiras. Sangen maukasta on. Täytettä on aika runsaasti mikä vetää pizzapohjan hieman tukkoon. Ihan hyvät nostalgiset pizzat. Paikan WC on eittämättä stadin tyylikkäimpiä, lisäksi seinillä asiakkaiden tuomia hienotunnelmaisia valokuvia.

Lauantai iltapäivällä, urheita kun ollaan niin ei anneta kammottavan keittiökäryn tyrmätä, kokeillaan nyt tämän paikka. Tilataan fisuwok ja kanawok. Molemmat viipyilevät kyökin puolella lähes 30 minuuttia, myrkyllisen suolaisessa kastikeessa kylvetettyjä, kalawokissa kalaa yhteensä ehkä ruokalusikallinen. Tästä tarjoomasta ei lohkea arvosanaksi yhdeksän vaan pyöreä nolla.

Hieno ulkoravintola rannalla. Burgerit erinomaisia. Viinit tarjoillaan asiallisissa laseissa,olut muovituopeissa mistä miinusta. Olutvalikoima ainakin tänään suppea, samoin viinejä harvoja. Ystävällinen palvelu.

Lauantaina klo 15 nälkä ja piknik mielessä. Aika kolho setting, luukusta tilataan ja istua saa koikkeroilla jakkaroilla tujoittaen oman naaman himmeää heijastumaa lasista. Eipä siis kaksinen asetelma. Ainoita asiakkaita oltiin. Well, tilaus luukusta ja odotusta vajaa 15 min. Ihan ystävällinen täti kokkaamassa, pakkasi mukaan, aterimet kuuluu kuvioon yms. Ruuan laatu positiivinen yllätys, herkullisia molemmat annokset. Hiukka hinnakas tosin kun huomioi että ravintolapuitteista ei voinut juuri puhua, mutta annosten erinomaisuus toki oli ensisijaisen merkittävää.

Erinomainen tarjonta, monipuolinen kokonaisuus noutopöydässä. Osa sisältömerkinnöistä on suttuisia, ei saa kunnolla selvää. Hinnoittelu on kivuliaassa määrin yläkanttiin - aika outoa ottaen huomioon kasvisraaka-aineiden hintataso; kenties valmistaminen on poikkeuksellisen työlästä?

Tämä Creperie -konsepti oli aikaisemmin kadulla kojussa ja ilokseni huomasin sen sijoittuneen kiinteään paikkaan. Lauantai klo 14 astutaan sisään pikkunälkäisinä. Palvelu hieman haeskelee rutiinejaan, kassalla ruuhkaa tilausta tehdessä, mutta kyllä asiassa päästään eteenpäin. Tilataan vegeversio ja katkarapu-avocado. Kohtalaisen odotuksen jälkeen saadaan (iloisesti yllättyneenä) alkusalaatti, joka on erinomainen, tosin kylkiäisenä patonkipala on korppuasteelle päässyt. Crepet ovat erinomaiset, sama maukkaus kuin katukojuversiossa aikaisemmin. Täytyy tulla toistekin vaikkapa arkilounaan aikaan.

Olenpa ollut ennakkoluuloinen ,mutta stadin katukeittiöissä ei ollut imua ja Creperie Cafe tuli pitkään kierrettyä kaukaa. Näemmä osaan vielä kuitenkin tulla järkiini kun astelin tiskin ääreen tilaamaan. Kättelyssä hieman yrmeältä vaikuttava kokkiveikko osoittautui mainioksi, suositteli vaihtoehtoja yms. Toteutus oli pedanttia, kalaversio käsitti herkullista uunilohta. Tuoretta salaattia, sitruunamehua. Wow. Kumppani halusi makeaa; tuoretta banaania ja mansikoita suklaan kera. Lohi-crepeni oli täyosuma; hienoa suutuntumaa myöten. Makea herkku oli ensiluokkainen. Edullinen hinnoittelu tietysti oli piste iin päälle. Tämä picnic pitää ensi tilassa kokeilla: ensin laukkuun kylmä valkoviini, stokkalta tms joku kelpo vihersalaatti kainaloon ja sitten tästä herkkuratikasta pääannokset ja eikun lähipuistoon viltille nautiskelemaan.

La klo 17. 00, aika monta tilaajaa pastajonossa, joten aikaa vierähtää. Alakerran käry melkoinen. Kandee suunnata kerroksiin istumaan. Rucolaravioli oikein hyvä, menussa hummerilla elvistelevässä pastakastikeessa polskii vain jnvn tunkkaisia jokiravun pyrstöjä josta pikku miinus. Juustokakku ja tuplaespresso laadukkaita.

Lauantai klo 16. Tyhjä mesta. Paikkaa pyörittävä mies tuli kysymään mitä halutaan. Ei ruokalistoja, mikä outoa/epäkäytännöllistä, mies puhuu ummet ja lammet. Otetaan pennepastaa. Annokset tulevat 15 min kuluttua, erinomainen annos. Kakkostarjoilija on ystävällinen mutta ei osaa etikettiä; tulee kysymään jälkiruokavalintaa vaikka toinen meistä vielä syö. (Toiseen pöytään tulee kaksi nuorta neitoa, menevät selvästi sekaisin menuepistolasta, jonka hekin saavat kuulla.). Jälkkäriksi pala juustokakkua, tosi iso pala ja 9eur) jälkkäriksi. Tuplaespressoni on hyvä. Kannuvedestä veloitetaan 1eur, aika tyylitöntä. Yhteenveto: ruoka on laadultaan moitteetonta, mutta monenmoinen tarjoilun törmäily vie ravintolavieraalta rennon ja vaivattoman aterioinnin fiilikset.

Tätä paikkaa saa hieman haeskelle kun mainoskyltti kadulla ei julista Oliva Verde. Pe klo 16 hiljaista, ruokalistan saa kuulla tiskillä, muualla sitä ei näy. Päivän lounas on ohi, sen osalta liitutaululla on vielä tekstiä. Toisaalta tiskillä tiedustellaan oikeastaan aika kivasti toivomuksia. Tarjolla lämpimissä neljää eri pastaa, muuta emme osaa kysellä kun pastaa tultiinkin syömään. Kumppani ottaa carbonara –pastan ja itse lankean anjovis-oliivi-tomaatti –version viettelykseen. Ruokajuomana tyydymme veteen, paikka on ilmeisesti viinitön. Odotusta alle 15 min, startterina pöytään tupsahtaa pikku kippo suolapähkinöitä. No, syödään pois. Annokset saapuvat pöytään päällä valmiiksi juustoraastetta ja pippuria. Kummastun että eikös syöjälle jätetä mitään säätövaraa? Mutta kun maistan, niin siinä samassa tiedän että näin loistava annos ei kaipaa yhtään mitään säätöä. Kumppanin carbonara oli ilahduttavasti kermakylvetystä vaille ja niinpä juuston ja munan duo pääsi kinkkua säestämään. Anjovis-oliivi-tomaatti soi upeassa harmoniassa. Annoksesta jää upea jälkimaku. Kokki käy vielä kysymässä onko kaikki hyvin. Kaikki hyvin. Loistavat pasta-annokset.