Bulevardilla Ruttopuistoa vastapäätä sijaitsee puolisentoista vuotta sitten entisen kirjakaupan tiloihin auennut ravintola Werner, joka on tullut tunnetuksi erityisesti kolme metriä leveästä avotuligrillistään. Helsingin suurimmaksikin sitä kuiskitaan.

Vaikka olin pälyillyt ruokalistaa salaa jo töissä ollessani, halusin rauhassa silmäillä ruokalistaa vielä paikan päällä. Silmäilyn lomassa nautiskelin hekumallisesta Negronista (13 €). Alkuruokalista vaikutti poikkeuksellisen herkulliselta. Vai miltä kuulostavat grillattu perunarieska ruskistetun voin kera, naudan marmoriulkofileestä tehty tartar tai lajitelma ravintolan valmistamia lihoja ja makkaroita? Niinpä. Senpä vuoksi tein jotakin, mitä nykyihminen tekee vain harvoin: otin kaikki annokseni alkuruokien puolelta. Kyllä, tiedän, että avotuligrillin vuoksi olisi pitänyt valita kuusi viikkoa riiputettua naudan entrecoteeta grillatun kukkakaalin kera, mutta se jäi nyt odottamaan ensi kertaa.

Grillattu perunarieska ruskistetun voin kanssa (3 €) yhdistettynä kikhernetahnaan, jogurttiin, pinjansiemeniin ja savupaprikaan (6 €) muodostivat samaan aikaan yksinkertaisen, mutta toisaalta yllättävän moniulotteisen makumaailman. Kombo oli yksi alkuvuoden parhaimmista alkupaloista. Tartar naudan ulkofileestä, sinapinsiementen ja lipstikkamajoneesin kanssa (12 €) jatkoi herkullista ja varmaotteista linjaa. Tartaria tulee usein otettua, jos sitä on tarjolla. Wernerin versio oli leikkisä ja kokeileva, mutta mukavan simppeli ja toimiva. Neljäs annos oli lajitelma Wernerissä valmistettuja lihoja ja makkaroita (14 €). Annoksessa oli kolmenlaista lihaa, jotka kyllä asianmukaisesti esiteltiin, mutta jotka kirjoitettaessa ovat painuneet unholaan. Sääli sinänsä, sillä erityisesti alla olevan kuvan ylimpänä oleva liha oli verratonta syötävää. Oikealla oleva chilimakkara oli myös maistuvaa ja chili potki siinä asianmukaisesti.

Italialainen nebbiolo-rypäleestä tehty punaviini (11,90 €/12 cl) toimi suosituksen mukaisesti alkupalojen kanssa. Laseina muuten toimivat Riedelin jättiläislasit, joihin saanee helposti kumottua kokonaisen viinipullon (”Kulta, otin vain lasillisen”). Todettakoon vielä, että vaimoni valitsema ”oikea pääruoka” eli avotulella kypsennettyä lohta, grillattua broccolinia (mitä se on suomeksi?), sydänsalaattia ja cashew-pähkinää sahrami-sitruskastikkeella (26 €) oli esimerkillinen annos lohen paistopintaa myöten.

Werner huokuu hyvää mieltä. Ruoka, miljöö ja palvelu lyövät onnistuneesti kättä tarjoten onnistuneen illan. Puna-valkoinen laattalattia yhdistyy vaaleaan, pelkistettyyn sisustukseen. 120 asiakkaalle tilat tarjoavan ravintolan yhdessä nurkassa lämmintä hehkua luo lähes pari neliötä paistopintaa tarjoava grillihirviö. Tarjoilu oli, kuten sanottu, nuorekkaan rentoa ja ystävällistä.

Werner lunasti ne lupaukset, jotka sille olin etukäteen asettanut. Ensi kertaa jäi odottamaan se kuusi viikkoa riiputetusta naudasta valmistettu herkkupihvi. Werner, we’ll meet again.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Mistä aloittaisin. Lähdimme liikkeelle maistelumenulla ja sanotaanko, että pitää olla aika kova syömään jos kaikki saa syötyä ilman pahoja vatsanpuruja. Ongelmaksi muodostui, että kaikki oli niin pirun hyvää, että lautaselle oli vaikea jättää mitään. Kävimme syömässä keväällä/kesällä 2017, mutta kokemus on yhä kirkkaana mielessäni.

Päällimmäiseksi jäi mieleen: perunarieska (?) - se oli niin herkullista, että sovimme palaavamme paikan päälle syömään pelkästään leipää joku kerta. Granaattiomenasalaatti valutetulla jogurtilla oli äärimmäisen hyvää. Pääruuista pihvissä oli niin uskomaton maku, että se on pakko käydä testaamassa erikseen isolla nälällä - se oli nimittäin valtava.

Palvelu toimi mutkattomasti.