Tiki

Pääruokana beef fajitas, jonka mukana lisukkeita tuotiin aivan liian vähän ryhmällemme. Tarjoilija neuvoi pyytämään lisää kun ne loppuvat, mutta ylimääräisiä purkkilisukkeita saimme odottaa todella kauan. Liha oli kylmähköä ja mautonta. Kokonaisuudessaan teen itse paremmat fajitakset kotona.

Jälkiruokana cheese cake, joka oli ihan maukasta.

Jokaisessa vaiheessa jouduimme odottamaan tarjoilijaa kauan.

Ihan hauska teemaravintola, jossa tarjoilijat hyvin mukana tarinassa. Toisinaan tosin tarjoilijan vetämä rooli tuntui hieman vaivaannuttavalta.

Valitsin pääruoaksi peltopyyn rintaa, joka oli melko hyvä kokonaisuus ja jälkiruoaksi sulkaakakkua, joka oli ok, muttei mitenkään huippuhyvää.

Tarjoilija sekoili laskun kanssa ja laskulla oli sadan euron arvosta ylimääräistä ruokaa ja juomaa, mutta asia saatiin korjattua pienen pahoittelun kera.

Molemmat ruokavalintani olivat listalla vähälaktoosisia, mutta valitettavasti vatsavaivojen perusteella uskoisin, että niissä oli käytetty ihan normaaleja maitotuotteita. Yleensä kestän vähälaktoosisia ruokia huomattavasti paremmin.

Laskusekoilun ja vatsavaivojen takia en usko, että tulee käytyä uudestaan, vaikka paikkana ihan hauska muuten olikin.

Ensimmäinen kerta Farangissa ja tarjoilijan suosituksesta huolimatta emme ottaneet maistelumenua. Valitsimme ala-cartelistalta seuralaiseni kanssa kaksi freesiä ja kaksi lämmintä jaettavaa. Tämä oli virhe, koska ruokamäärä oli aivan valtavan suuri ja tästä määrästä olisi riittänyt useammalle ruokailijalle. Tarjoilija olisi voinut varoittaa annoskokojen suuruudesta etukäteen.

Freesit jaettavat olivat salaatti ankasta ja tuoreesta banaaninkukasta sekä wokissa paahdettua kurpitsaa ja cashew-pähkinää. Ensimmäinen oli herkullinen ja toinen hieman liian tulinen.

Lämpimiksi jaettaviksi valitsimme rapeaa possua ja palmusokerikaramellia sekä vasikanposkea vietnamilaisittain. Possu oli aivan mahtavaa, mutta vasikanposkesta en enää nauttinut koska olin kertakaikkiaan liian täynnä.

Palvelu oli ystävällistä, paikka hieman meluinen ja rauhaton. Vieressä oli iloinen suuri seurue ja meillä oli vaikeuksia kuulla toistemme ääntä metelissä. Lisäksi olimme molemmat niin täynnä, että pahaa teki, vaikka annoksista jäi paljon kesken. Jälkiruokalistaa ei todellakaan tarvittu. Seuraavalla kerralla käymme maistelumenun kimppuun.

Yllättävän pieni, kahvilatyyppinen/ lounasruokalamainen pikkuravintola. Sisustus hyvin yksinkertainen ja paikka kaipaa mielestäni väriä ja persoonaa. Havaijilaiseksi sitä ei olisi tunnistanut ilman musiikkia.

Olimme ruokailemassa perjantai-iltana ja lapsiperhe möykkäsi aivan vieressä ja latisti ruokailun fiilistä.

Tarjoilija oli eleetön ja hieman erikoinen. Hän ymmärsi ehkä aika vähän suomea, mutta aivan kuin olisimme häirinneet hänen päiväänsä tulemalla ravintolaan.

Havaijilaista Bikini Blonde olutta ei pettymyksekseni ollut. Muoviin laminoidulta ruokalistalta valitsin ohueksi viipaloitua teriyaki-härkää, riisiä, retikkaa mausteliemessä, paistetun kananmunan ja tulisen kocuchung-kastikkeen kera. Annos oli värikäs ja todella maistuva. Kastike oli herkullinen.

Jälkiruoaksi valitsin ananas-kookospiiraan. Ananas oli säilykepurkista, mutta muuten ihan maistuva jälkkäri.

Kokonaisuudessaan ruoan puolesta suosittelen, mutta tunnelma ja palvelu oli hieman erikoinen makuuni. Missä havaijilaisuus?

Valitsin listalta Burning pepper Beef, pippuroitu naudan sisäfileepihvi, kasvispaistosta,
friteerattuja bataatteja, anis-soijakastiketta ja
wasabimajoneesia.

Pihvi oli herkullinen, murea ja suussasulava ja friteeratut bataatit todella hyviä. Anis-soijakastike maukas. Kokonaisuudessaan annos oli todella iloinen yllätys.

Palvelu oli ok ja tarjoilija tarkisti ehkä turhankin usein, meneekö meillä kaikki hyvin, joten emme joutuneet odottelemaan mitään. Jälkiruoka jätettiin väliin ja sen sijaan maisteltiin muutamia coctaileita. Perus-maitai oli erityisen hyvä, muut kohtalaisia.

Musiikki ei aivan sopinut tähän polyneesialaistunnelmaan, mutta ehdottomasti menen uudestaan. Noin hyvää pihviä saa harvoin edes ns. pihvipaikoissa.

Valitsin listalta Memphis Burger Classicin ranskalaisilla perunoilla. Odotimme ruokia noin 40 minuuttia arki-iltapäivänä, vaikkei ravintola ollut lähellekään täysi. Salissa oli selvästi viileää.

Vaikka meitä oli vain kaksi ruokailijaa, tarjoilija ei muistanut, kumpi ateria tuli kummalle. Pöydästä puuttui lautasliinat kokonaan.

Täysjyväsämpylä oli todella kuivaa, myös naudanjahelipihvi oli kuivaa känttyä. Miten jauhelihapihvistä saadaankin noin kuiva ja mauton? Kuivaa rakennelmaa oli vaikea saada palasiksi ja nieleskellä, mutta runsaan ketsupin kanssa se menetteli. Ranskalaiset vain ok.

Kyllä tuolla nälkä läksi, mutta tuhat kertaa paremmat hampurilaiset saa esim. Mäkkäristä. Rimanalitus...

Mukava erilainen paikka, jota on hieman vaikea huomata ulkoapäin. Päädyimme tänne lauantai-iltana tuttavan suosituksesta kun olin kysellyt hyvää pihvipaikkaa keskustasta.

Valkoiset loossit ovat viihtyisät ja tarjoilu sujuvaa. Musiikin puute tuntui aluksi oudolta ja pariskunnat läheisissä pöydissä vaikuttivat kuiskailevan sen vuoksi.

Alkujuomana Kir Royalit ja ruoan kanssa punaviini. Alkuruoat jätimme väliin. Oma valintani pääruoaksi oli hiillostettu häränseläke ja jälkiruoaksi crema catalana. Lisukkeet (lohkoperunat ja vihannekset) olivat herkullisia, medium pihvi hieman liian punainen ja hieman sitkeä minun makuuni ja hiillostusta oli tuskin nimeksikään. Harmi, että pihviaterian paras osuus oli lisukkeet. Jälkkäri oikein mainio.

Varmasti tulemme tänne uudestaan, mutta pyydän lihani medium plussana.