marjut

Ensivisiitti ei ollut odotuksen arvoinen: lauantai-illan pöytävaraus oli hukassa, minkä johdosta seurue istutettiin kabinettiin. Ravintolasalin meteliä ajatellen viisas ratkaisu. Ruoka keskivertoa, palvelu epätasaista, ympäristö jo aika nähnyt. Jatkossa menen mieluummin Aitoon tai KuuKuuhun, joiden hintataso on samankaltainen, mutta muu taso paljon, paljon parempi.

Arkipäivän lounas ihanalla merelle päin olevalla terassilla. Ravintola oli tyhjä, silti pöytävarausta peräänkuulutettiin. Terassi ei täyttynyt, sisällä ei ollut ketään. Palvelu oli kautta linjan todella kiireistä ja kulmikasta, terassin lattiapuut vain kolisivat, kun henkilökunta pisti puolijuoksua (suotta, sillä asiakkaita oli vain nimeksi). Henkilökunnan kiire oli suuressa ristiriidassa ihanan rauhallisen sijainnin kanssa.

Ruoka keskivertoa, laatuunsa nähden varsin ylihintaista - selvästi merimaisemalisä. Paikkana kuitenkin niin viihtyisä, että on mentävä toistekin.

Paljon kehuttu, mutta mielestäni yliarvostettu. Isossa salissa meteli on korvihuumaava ja meno kiireinen. Neljän hengen seurueemme sai aperitiivit 45 minuuttia pöytään istumisen jälkeen, alkuruokia odoteltiin yli tunti. Ruoka oli ihan maistuvaa, muttei tajunnanräjäyttävää. Olisi harmittanut, jos olisin joutunut maksamaan itse. Tuskin menen toiste.

Suosikkiravintolani Helsingissä, toimii niin lounasaikaan kuin iltaisinkin porukan koosta riippumatta. Hinta-laatusuhde enemmän kuin kohdillaan, ja erityisruokavalion huomioiminen ei ole koskaan ollut ongelma. Viehättävä skandinaavinen sisustus viimeistelee kokemuksen. Erityiskiitos itse tehdystä talon sorbetista, joka on erinomaista.

Olipa kamalaa. Virgin Oilin mukaitalialaista ruokaa syödessä pohdimme sitä, kuinka vaikeaa on tehdä keskivertosuomalaiselle sopiva paikka, jossa ruoka on kohtuuhintaista ja raaka-aineet tuoreita. Tämä italialaisuudella ratsastava pimeä ja meluisa syöttölä oli sieltä pahimmasta päästä: leipä eilistä, öljy härskiintynyttä, pizzan pohja puoliksi raaka. Silti ainakin lauantain ruuhkassa pöytää sai jopa jonottaa. Omassa caesar-salaatissani ei sinänsä ollut valittamista, mutta niin ankea oli paikka, että toiste tuskin tulee mentyä.

Wokit kelvollisen kokoisia ja riittävän maukkaita, kaikki ainekset saa valita itse. Hinta-laatu-suhde hyvin kohdillaan, plussaa ystävällisestä palvelusta. Yläkerta oli kuitenkin lounasaikaan varsin täynnä, mikä teki siitä meluisan ja ahtaan. Lapsiperheitä oli paikalla huomattava määrä, mikä ei kaikuvassa tilassa ole koskaan miellyttävä kokemus. Tällaisia paikkoja ei Joensuussa kuitenkaan ole monta, joten menisin varmaan uudelleenkin.

Loistava paikka. Kolmen ruokalajin menusta ei jäänyt mitään valittamista, ja erityisruokavalion mukaiset annokset järjestyivät ilman pienintäkään ongelmaa. Mukavat tarjoilijat, mainio tunnelma. Menen varmasti toistekin.

Erinomainen kahvi, viihtyisä ympäristö, erittäin ystävälliset ammattilaiset tiskin takana ja aivan loistavat leivonnaiset - mitä muuta voisi enää kaivata? Tämä Martta-kahvila ei enää kauan säily pienen piirin onnelana, joten kannattaa käydä nyt kun vielä voi nauttia kiireettömästä tunnelmasta. Ihana paikka.

Pizzeria Verona on Joensuun vanhin pitsapaikka, joka pitkään oli myös se ainoa. Taso lienee vuosien saatossa mennyt alaspäin, sillä vaikka pitsojen laatu on yhä kutakuinkin ennallaan (erinomaiset, ohueet ja rapeat pizzapohjat!), itse paikasta on tullut epäsiisti pitsapaja, jollaisia mahtuu suuremmissa kaupungeissa kolmetoista tusinaan. Omaa erikoisuuttaan tuo italialainen (?) omistaja, joka hääräilee tarjoilijana. Kuitenkaan joka puolella pörisevät kärpäset ja rasva- ja muista tahroista tahmeat lasipöydät eivät välttämättä tuo paikalle kaivattua pikanttia lisää. Ensi kerralla menen Kotipizzaan.