pomelo

Yeti Nepal on vakioravintolamme. Palvelu on todella huomaavaista ja kohteliasta. Täällä on mukavaa jättää tippiä, sillä tarjoilijat tekevät työnsä kunnolla.

Ruoka on pehmeää, sopivan tulista ja mutkatonta intialaista. Jokaiseen annokseen kuuluu pyytämättä erikseen naan-leipää, jogurttikastiketta ja paljon riisiä. Leipä on liki täydellistä naan-leipää.

Kattaus on vaatimaton ja hintataso kohtuullinen. Täyttävän pääruoka-annoksen saa alle 20 eurolla. Mikään hääpäivän illallispaikka tämä ei ole, mutta erinomainen valinta tavalliselle arki-illalle rentoutumispaikaksi.

Kävin Don Corleonessa lounasaikaan yksin, tarkoituksenani syödä vain nopeasti jokin annos ja lähteä takaisin töihin.

Tilasin risoton merenelävillä. Annoksen esittelyssä luvattiin valkoviinikastike, simpukoita ja rapuja. Toivoin jokirapuja tai jättirapuja, mutten katsonut listaa sen kummemmin; ehkä siinä mainittiinkin, että kyse oli tavallisista katkaravuista.

Annos saapui pöytään nopeasti. Ruoka oli maukas, mutta simpukoita ja katkarapuja oli todella vähän. Onneksi kastike oli hyvää, joten ei haitannut lapata suuhun monta haarukallista pelkkää riisiä.

Leipää jouduin pyytämään erikseen, mutta tarjoilija toi sitä kuitenkin mukisematta, vaikkei se selvästikään kuulunut lounaan hintaan. Vähän harmitti, ettei leivän mukana tuotu mitään levitettä tai voita.

Yllättävän rauhallinen paikka, vaikka sijaitsee keskellä ostoskeskusta. Ei tullut sellainen olo, että on kiire.

Viiden ruokalajin menumatka on muihin helsinkiläisiin tämän tason ravintoloihin verrattuna hieman tyyris, mutta sen maksaa mielellään, sillä viiden sijasta annoksia tarjoiltiin kahdeksan (keittiö tarjosi varsinaisten annosten lisäksi meille amusen, väliraikasteen ja pre-desertin).

Kahdeksan annoksen kokoonpanosta esiin nousivat mausteinen gazpachokeitto voimakkaalla basilikasorbetilla ja labneh-juustolla (vuohenjuustoa ja jogurttia), sekä kerta kaikkiaan upea pääruoka, jossa oli pääosassa pitkään haudutettua ja glaseerattua porsasta.

Makuyhdistelmät ovat maailmalta vaikutteita saaneen tuntuisia, toisin kuin monissa muissa skandinaavisissa bistroissa/fine dining-ravintoloissa. Suomalaisten ravintoloiden ongelmaksi muodostuu yleensä varsinkin pääruoissa liian tuttujen makujen jatkuva syöttäminen. Lohet, korvasienet, parsa ja hollandaisekastike alkavat jo tuntua ajatuksenakin vanhemmalta kuin eilinen sanomalehti. Ravintoloissa viihtyvät kaupunkilaiset haluavat kokea uusia makuelämyksiä, ja Solnasta niitä todellakin löytää.

Viinipakettia emme tilanneet arki-illan takia. Joimme Bellicia-nimistä valkoviiniä (trebbiano-rypäle), ja se sopi alkuruokien kanssa ihan mainiosti. Pääruoan kanssa joimme amaronea, joka toimi myös ihan hyvin. Toisaalta viineistä on paha sanoa mitään, sillä valitsimme viinit itse, emmekä noudattaneet ravintolan suosituksia menupaketille.

Tunnelma oli hieman hälyinen, mutta rento ja hyvin viihtyisä. Musiikki ei soinut liian kovalla. Tarjoilijat olivat erittäin ystävällisiä ja kohteliaita. Vettä muistettiin käydä kaatamassa laseihin, ja annosten välissä ruokien maistumista kysyttiin asiaankuuluvalla tavalla. Leipää ja voita oli myös pöydässä koko illan erikseen pyytämättä. Michelin-tähden saavuttaneisiin paikkoihin verrattuna ainoa erilaisuus palvelussa oli, että murusia ei pyyhitty pois pöydältä tai pöydän viereltä, eikä lautasliinoja viikattu siistiin asentoon sillä aikaa, kun kävimme vessassa/ulkona. Henkilökunta osasi kertoa viineistä hyvin asiantuntevasti.

Jos maksan ravintolaillallisesta yli sata euroa, niin haluan ruokaa, jota en ikinä pystyisi itse valmistamaan kotona. Solnassa toiveeni toteutuu, toisin kuin monissa muissa ravintoloissa pääkaupunkiseudulla. Ravintolaa voi lämpimästi suositella etsittäessä ravintolaa, jossa illallisen tulee olla ikimuistoinen.

Oltiin isommalla porukalla syömässä arki-iltana. Tarjoilija kohelsi ja hölötti todella paljon jopa Villettan tasolla.

Turhautti, kun odotimme ekoja juomia tolkuttoman pitkään. Pitkän päivän jälkeen haluaa mielellään ruokia odotellessa nauttia lasillisen.

Alkuruoka-bruschetta oli hyvää, muttei loisteliasta. Tomaattia ja valkosipulia olisi voinut olla enemmän.

Pääruoaksi söin frutti di mare-pastan, mikä oli kyllä erinomaisen maukasta. Ilahduin erityisesti siitä, että mereneläviä todella oli paljon.

Upeiden pääruokien ja edullisen hinnan takia palaan Villettaan aina uudelleen. On silti mielestäni tyypillisen suomalaista kuvitella, että tämä on vain sitä italialaista tyyliä, siksi täällä joutuu odottamaan palvelua ja sietämään öliseviä työntekijöitä. Villettan työntekijät tietävät hyvän maineensa, ja käyttäytyvät sen siivittämänä välillä turhan röyhkeästi. Olen matkannut ympäri Italiaa viimeiset kymmenen vuotta lomillani, ja voin sanoa, että aidossa italialaisessa ravintolassa osataan olla nöyriä asiakasta kohtaan. Villettasta nöyryys on kadonnut jo vuosia sitten.

Käyn usein brunssilla erilaisissa ravintoloissa Helsingissä ja hinta-laatusuhde niissä on usein hyvinkin vaihteleva. Siltasen brunssi oli täydellisen ylihinnoiteltu. 16 euroon kuului brunssipöytä, joka sisälsi neljää erilaista lämmintä ruokaa, yhtä leipälaatua, paikan päällä paistettua pakastepullaa, tuoreita hedelmiä, jogurttia, pakastemarjoja, yhdenlaista mysliä, pari tavallista salaattia sekä jälkiruoaksi mitä omituisinta banaanikakkua, jonka päällä komeili viipale kuivaa pekonia.

Ruoat olivat sinänsä ihan ok makuisia ja raikkaita. Isoin miinus tuli siitä, että hintaan ei sisältynyt mikään muu juominen, kuin tavallinen pannukahvi hieman viilentyneenä tarjoiltuna termoskannusta. Melkein kaikista tämänhintaisista brunsseista/aamiaisista saa tuoremehuja ja smoothieita.

Toinen miinus tuli siitä, että halusimme juoda brunssin kanssa lasilliset kuohuvaa, mutta sitä ei tahtonut koko ravintolasta löytyä. Kylmässä oli tasan yksi pullo Freixenet Blackia, ja sitäkään ei suostuttu myymään laseittain. Mielestäni kuohuviini/shampanja kuuluu oleellisesti brunssiin.

Plussaa kuitenkin ystävällisestä baarimikosta ja siitä, että saimme istua niin pitkään kuin halusimme ilman että kukaan tuli hätistelemään pois. Musiikkivalinta oli myös ihan rentoa ja sopi boheemiin aamiaishetkeen Kalliossa.

Aamiainen Kiilassa on edullisimmasta päästä seisovista aamiaispöydistä pääkaupungissa.

Ruoka ei tosiaankaan ollut mitään erikoista, mutta halvan hinnan takia tätä voi suositella lämpimästi. Jos hinta olisi yhtään korkeampi, niin en kävisi täällä.

Seitsemällä eurolla sai kahvia, tuoremehua, lime-jäävettä, leipää, croissanteja, jogurttia, hedelmiä ja puuroa. Lisukevalikoimaan kuului juustoviipaleita, leikkeleitä, kurkkua ja paprikaa sekä hilloa ja mysliä. Ei siis mitään päätähuimaavaa aamiaiskokemusta ole luvassa, mutta nälän nämä tarjoilut vievät hyvin. Sali on siisti ja ihan kaunis.

Odotukseni olivat korkealla, sillä viime vuosien aikana Tokyo 55:n suosio tuntuu vain kasvavan helsinkiläisten keskuudessa.

Vietimme perjantai-illan (edellispäivänä) poikaystäväni kanssa tässä ravintolassa. Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta soitin ravintolaan puolisen tuntia ennen saapumistamme. Hovi oli ystävällinen ja teki meille varauksen niinkin lyhyellä varoitusajalla, vaikka ilta oli selvästi kiireinen ja walk-in -asiakkaita olisi varmasti riittänyt.

Ravintolaan saapuessamme tarjoilija ei varsinaisesti ohjannut meitä pöytään, vaan vain osoitti pöytäämme kohti ja jätti menut pöytään sillä aikaa, kun riisuimme takkeja narikan luona.

Alkuun joimme tarjoilijan suositteleman aperitiivin, joka oli Umeshu Royal. Pohjalla luumuviiniä 4cl ja päällä kuohuviiniä, siis ravintolan oma versio Kir Royalista. Juoma oli edullinen ja ihan hyvänmakuinen, ei tosin klassisen kaimansa veroinen.

Tilasimme molemmat erilaiset 12 palan maki- ja nigirikokoelmat. Viiniksi valitsimme Uusi-Seelantilaisen sauvignon blancin. Annokset saapuivat nopeasti, mutta viini taisi päästä unohtumaan, sillä saimme ne eteemme annosten ollessa jo puolivälissä. Sushi oli raikasta ja ihanaa. Huomasimme nopeasti, että 12 palaa ei riittänyt millään, koska maut olivat niin hyviä. Tilasimme lisäksi vielä tonnikala- ja avokadomakeja.

Viini sopi aivan ihanasti makujen kanssa. Toisaalta sauvignon blanc on kalan kanssa yleensä aika pomminvarma valinta, varsinkin jos se tulee Marlboroughin alueelta.

Kaiken kaikkiaan paikan viihtyvyys muodostuu sisustuksesta, miellyttävästä kattauksesta ja hyvästä ruoasta. Tarjoilijat olisivat voineet olla iloisempia ja aktiivisempia. Heistä välittyi vähän hiljainen ja ujo vaikutelma. Ihmettelin, että kertaakaan illallisemme aikana kukaan pöydässä käyneistä tarjoilijoista ei yrittänyt myydä meille mitään ylimääräistä. Kerran tarjoilija kysäisi, haluammeko viiniä lisää. Olisimme helposti suostuneet suosituksiin, koska viini ja ruoka olivat niin hyviä.

Hinta oli mielestäni ihan edullinen, maksoimme koko illasta kai 75 euroa. Monesti näin suosituissa ravintoloissa hinta kipuaa kevyesti yli sadan euron.