jwi

Vein ulkolaisen asiakkaan syömään. Tilasimme kolmen ruokalajin menun ja se oli varsin edustava, suorastaan erinomainen. Vieras kehui ja mainitsi erikseen, että lakritsipaahtovanukas oli sekä eksoottinen että addiktoiva.

Miljöö oli vanhana ateljeena sinänsä kiehtova, jopa omassa erikoisuudessaan kokemuksen arvoinen, mutta kuitenkin varsin hälyisä. Ja kun pöydät ovat vielä varsin tiiviisti yhdessä, ei siellä voi käydä ns. luottamuksellisia keskusteluja.

Ruoan laatu oli hintaan nähden hyvällä tasolla.

Söimme Menu Esplanadin, joka oli varsin toimiva kokonaisuus.

Alkuun siikasashimi ravuilla oli suorastaan napakymppi. Tartar oli erittäin hyvää. Ribsit itse olivat suorastaan erinomaisia, mutta olisivat kaivanneet viereen jotain raikastetta. Lohi lisukkeineen oli jälleen napakymppi. Tiramisu jäi vähän tavanomaiseksi.

Hinta 57 euroa oli tälle kokonaisuudelle ihan OK.

Söimme kuuden ruokalaijin menun, joka keittiön tervehdyksineen ja muine yllätyksineen oli lopuksi 10 ruokalajin illallinen.

Luomo tarjoaa upeita innovaatioita, tekniikoita ja makuja sekä todella luovaa ja näyttävää esillepanoa. Mutta annosten harmoninen makukokonaisuus jäi useinmiten teknisen kikkailun jalkoihin. Eli tarjolla oli hyviä, suorastaan upeita komponentteja, joiden yhteensovittaminen ontui, joskus pahastikin.

Luomo tuntuu edustavan Krista Siegfrids -filosofiaa, jossa “more is more". Se on kunnianhimoinen tie, eikä siinä kategorisesti mitään väärää ole; se on vain pahuksen vaikeaa saada toimimaan. Eikä siinä Luomo ainakaan eilen onnistunut.

Miljöö on erittäin tyylikäs, näkymä ikkunoista lähes parasta, jota Helsinki tarjoaa.

Ja aivan erityisesti haluan kehua salihenkilön ammattitaitoa, joka edusti parasta, mitä olen tähän mennessä kokenut.

Eli henkilökohtainen vinkkini Luomolle: vähemmän kikkailua, enemmän hallittua harmoniaa. Osaamista kyllä tuntuu löytyvän enemmän riittävästi, kunhan sen saa kohdennettua oikein.

Erittäin maukas lounas erittäin viihtyisässä ravintolassa, jonka tunnelma ja palvelu ovat hyvällä tavalla vanhanaikaisia.

Mutta siitä huolimatta 36 euroa lounaasta on aivan liikaa.

Kesäkuinen maanantai-ilta ja ravintola lähes tyhjä. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla, kun istuimme entuudestaan tuntemattoman ravintolan pöytään.

Alkuruokana otin feta-tomaatti bruschettan. Se oli ihan hyvä, mutta ei tajuntaa räjäyttävä.

Pääruokana söin karitsanpotkaa, minttu-fetapestoa ja juureksia. Se oli paras syömäni pääruoka vähään aikaan. Suorastaan loistava. Ja hintaansa (17 e) nähden jopa parasta A-ryhmää.

En ole jälkiruokaihmisiä. Mutta tilasin kuitenkin uteliaisuudesta churroja ja chili-appelsiinisuklaadipin kera. Mä en ole ollut pitkään aikaan niin yllättynyt siitä mitä olen saanut syödäkseni. Siinä oli vahvoja makuja, suolaista ja makeaa, ja kaikki ihan balanssissa.

Ja kokonaisuus maksoi vain 30 euroa. Tänne tullaan pian uudelleen.

Piti käydä kokeilemassa kovasti kehuttua paikkaa. Ihan hyvä ravintolahan tämä on, vaikka ei aivan kehujensa veroinen.

Ruoassa ei ole mitään valittamista, mutta ei myöskään mitään ihmeellistä. Samantasoista hyvää sushia saa useammastakin paikasta. Mutta kun sushia tekee mieli, ei tarvitse enää Tapiolassa mennä merta edemmäs kalaan.

Ateriasta tulee kallinpuoleinen, mutta sushipaikkojen sarjassa tämä on ihan normaalihintainen.

Ruokaa sai ainakin illalla odottaa turhan kauan.

Jos ravintolan tavoitteena on jäljitellä tyypillistä pariisilaista bistroa, on siinä onnistuttu täydellisesti: yksinkertaisesti sisustettu pieni ravintola, jossa on lyhyt ruokalista ja kohtuulliset hinnat, jotka kirjoitetaan liitutaululle.

Ja koko ravintolakokemus on sitä samaa bistromaisuutta. Ruokalistalla on muutama ranskalaisen keittiön klassikkoannos, jotka osataan tehdä hyvin.

Itse söin entrecoten, jossa raaka-aineen laatu oli suorastaan erinomainen. Liha oli jätetty varsin raa'aksi, mutta se oli silti pahuksen mureaa. Sivulla simppelisti muutama perunalohko ja salaattia sekä lihalle tomaattinen ja hieman tulinen kastike. Se toimi hyvin. Vaimo söi boullabaissen, joka oli kuulemma lajinsa jalo edustaja.

Jälkiruokaosastolla oli - kuinkas muutenkaan - ranskalaisen keittiön klassikoiden klassikot tarte tatin, suklaafondant ja creme brulee. Söimme niistä tarte tatinin ja suklaafondantin ja ne olivat oikein mainioita.

Kaikki syömämme oli oikein hyvää, mutta mikään ei ollut tajuntaa räjäyttävää, kuten bistrolta sopii odottaakin. Kun hinnat ovat niinkin kohtuullisia - pääruoat 15-20 euroa ja jälkkärit 5 euroa - ennustan tälle ravintolalle menestystä. Siitä voi tulla oikein suosittu kortteliravintola, johon tullaan syömään hyvää ruokaa kohtuuhintaan kun ei kotona huvita laittaa, tai muutenkin.

Buffetlounaaksi melkoisen hyvä. Keskittyy varsinkin kevyempiin ruokiin; erilaisia salaatteja on tarjolla paljon.

Kun haluaa retrohenkisen aikamatkan 1980-luvun grilliruokaan, on Ribis oivallinen vaihtoehto.

Lihan laatu, kastikkeet ja ranskalaiset ovat erinomaisia. Parilla kurkkuviipaleella ja tomaattilohkolla tehty klassinen "kevennys" lienee parodiaa, ja sellaisena huvittavan onnistunut.

Ribiksessä saa mitä tilaa, rehellisesti ja konstailematta, ja on hyvä krouvin lajinsa edustaja. Kasvissyöjät ja modernistit älkööt vaivautuko.

Itse "ravintola" on varsin karu koppi, mutta sellaisenaan se sopii kyllä paikan tyyliin.

Peruskiinalainen lounasbuffet lisättynä susheilla. Tosin sushien tuotanto ei pysynyt kysynnän perässä, joten en päässyt niitä arvostelemaan.

Buffetissa oli kaikki tyypillisen kiinalaisen lounasruoan peruselementit. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei millään lailla säväyttävää. Eli hyvää keskitasoa, joten paikkaa voi suositella ja tulla vaikka toistekin, jos liikun näillä kulmilla. Tätä varten en kuitenkaan tee ylimääräistä lenkkiä.