pippuriina

Neljän hengen seurueella ensimmäistä kertaa C:ssä. Otimme Ilkan menun, joka sisälsi alkuruokana paistettua muikkua risoton kera ja pääruokana lammasta kauden kasvisten kera. Ennen jälkiruokaa tarjoiltiin juusto. Jälkiruuan kaksi seurueemme jäsentä vaihtoi toiseen, mikä sujui ongelmitta. Oma jälkiruokani koostui mansikasta ja valkosuklaasta. Menuun sisältyi lisäksi useita pienikokoisia keittiön tervehdyksiä.

Alkuruoka oli konstailematon mutta herkullinen. Muikut olivat rapeita ja risotto suussasulavaa. Pääruoan lammas oli valmistettu kahdella eri tavalla, mutta olivat olemukseltaan silti jotenkin liian samankaltaisia. Olisin kaivannut pääruokaan hieman enemmän luonnetta. Juusto tarjottiin maukkaan hillokkeen kera. Raskauteni vuoksi "jouduin tyytymään" kypsytettyyn juustoon muiden herkutellessa paikallisella valkohomejuustolla, joka oli kuulemma erittäin herkullista. Jälkiruokani mansikoista ja valkosuklaasta koostui useasta eri tavoin valmistetusta komponentista ja oli kauniisti aseteltu. Jälkiruoka oli sangen makea, kuten raaka-aineista ehkä voi arvata, mutta eri tavoin valmistetut osaset täydensivät toisiaan myös makeuden osalta, jolloin kokonaisuus ei kuitenkaan ollut siirappinen.

Raskauteni huomioitiin ravintolan puolelta jokaisen ruokalajin kohdalla oma-aloitteisesti, ja tarjoilija kertoi aina, miten annosta oli muutettu. Tämä antoi tilaisuuden keskittyä nauttimaan ruuasta huolehtimatta sen sisällöstä.

Alkoholiton juomapaketti koostui pääosin mehuista. Alkumalja oli maukas alkoholiton kuohuviini ja pääruuan kanssa tarjottiin alkoholitonta punaviiniä. Olisin kaivannut alkuruuan kanssa valkoviiniä greippimehun sijaan, koska hyviä alkoholittomia valkoviinejä on kuitenkin olemassa. Alkoholiton punaviini sen sijaan on kokemukseni mukaan joka tapauksessa aina viinirypälemehun makuista. Jälkiruuan kanssa tarjoiltiin ravintolan itse valmistamaa syreenimehua, joka oli mieluisa kokemus. Mehu oli erittäin raikasta ja hennosti syreenin tuoksuista.

Palvelu oli hienostuneen maltillista, kuten miljöökin. Ei kovin persoonallista, mikäli sellaista kaipaa. Kokonaisuutena ravintolaillallinen oli erittäin positiivinen kokemus. Vatsa tuli hyvinkin täyteen; tätä ihmeteltiin jopa seurueemme miesjäsenten taholta!

Useamman vierailun jälkeen täytyy sanoa, että tämä on lempikahvila-ravintolani Tampereella. Kasvislasagne vie kielen mennessään! Annos on reilummanpuoleinen, eikä hintakaan huimaa, kun ottaa huomioon, että annokseen kuuluu leipäpöytä maukkaine erilaisine leipineen ja levitteineen, sekä vihreä salaatti, joka tarjoillaan pöytään ihanalla öljykastikkeella maustettuna. Kahvilan tunnelma on hienostuneella tavalla rento ja henkilökunta ystävällistä. Makeannälkään voi valita hyvästä valikoimasta leivoksia, keksejä, jäätelöä ja pirtelöitä. Seuralainen valitsi viime kerralla kahvin itsepalveluna kahvipöydästä, ja kehui kahvia erittäin hyväksi. Kahvipöydän kahvi on myös edullisempi vaihtoehto kuin erikoiskahvit. Kahvi/teepöytään kuuluvat myös "korput". Ainakin lauantaisin kahvila tosin on auki vain kuuteen, eikä kahdeksaan, kuten täälläkin lukee. EDIT: Aukioloaika lauantain osalta korjattu.

Päivän kala (nieriää silloin) maa-artisokkapyreellä oli todella maukasta mutta ei sisältänyt mitään erityisen mieleenpainuvaa. Pöytäseurueen pihvit saivat enimmäkseen kiitosta myös - tosin paikoittain kuulemma hieman jänteistä. Ruoan kanssa tarjoiltu leipä oli kuivahkoa "marketleipää" ja viinit melko kalliita laatuun nähden. Palvelu oli todella ystävällistä ja rentoa, siitä parhaat pisteet.

Ravinteli Berthaan kohdistuneet odotukset olivat kovat, mutta ne lunastettiin: mahtava menu, jonka viinipaketti kruunasi täydellisesti.

Ensiluokkaisia raaka-aineita oli käytetty kekseliäästi ja yllättävästi varsinkin alku- ja pääruuissa. Jälkiruoka oli perinteisempi, mutta maultaan se oli aivan yhtä herkullinen. Samasta raaka-aineesta oli kuhunkin annokseen valmistettu useita eri komponentteja, joita oli hauska vertailla toisiinsa. Annoskoot olivat melko isoja näinkin fine dining -paikaksi: isoruokainen mies lähti ravintolasta sopivan kylläisenä, ja pieniruokaisemmalle naiselle menu tuotti suorastaan ähkyn, (varsinkin jos erehtyi nauttimaan liikaa tarjolla ollutta herkullisen sitkoista leipää).

Juomapaketti, johon kuului alkushamppanja, viinit alku- ja pääruuille sekä jälkiruokajuomat, oli hintaansa (30 €) nähden todella laadukas. Kaikki viinit olivat ammattitaitoisesti valittuja, mutta erityisen hyvin ruoan sai loistamaan naudan kanssa nautittu punaviini.

Palvelu oli asiantuntevaa erityisesti viinien osalta, mutta aluksi hieman jäykähköä lämmeten kuitenkin loppua kohden. Tila oli perinteisen tyylikkäästi sisustettu antaen kuitenkin kaiken huomion kohdistua ruokaan. Laskun tuonnissa oli hauska yksityiskohta.

Tunnelma rauhallinen ja viihtyisä ainakin sinä perjantai-iltana (heinäkuu 2010), jolloin seurueemme (9 hlöä) illasti Astorissa. Pianomusiikki oli hieno lisä ravintolan tyylikkyyteen, mutta lähelläistujille ehkä hieman keskustelua häiritsevää (?). Palvelu oli ystävällistä ja joustavaa, mutta hieman jäykkää. Ehkä tarjoilijamme, nuori mies, oli uusi työssään. Joustavuus palvelussa tuli esiin osan seurueestamme pyytäessä brasserie-listalta salaatteja alkuruokakoossa. Tämä onnistui, ja he saivat todella edulliset alkuruoat. Valitsemamme punaviini, argentiinalainen malbec, oli maultaan vahvaa ja toimi erittäin hyvin liharuokien kanssa. Myös jaettujen viinipullojen laskutus jokaiselta erikseen onnistui ongelmitta, mika tietysti hyvässä ravintolassa (Suomessa!) on itsestäänselvyys. Oma ruokani, karitsanpaahtopaisti, oli perushyvää, mutta ei mitenkään erityisiä kehuja kirvoittavaa. Seuralaiseni valkosipulihärkä sen sijaan oli todella maukasta. Koko seurue tuntui kokonaisuudessaan olevan varsin tyytyväinen ravintolavalintaan.