Betoniporsas
118 arvosteluaRaaka-aineita kunnioittaen mahdollisimman yksinkertaisesti valmistettua ruokaa asiantuntevasti ja ystävällisesti tarjoiltuna.
Ansiomitalit
Blogi
Arvostelut (111)
Nämä arvostelut eivät vaikuta keskiarvoihin
Ainoa asia mikä lounaassa harmittaa on ne lounaat mitkä olen syönyt lähistön muissa ravintoloissa. Näin hyvin tehtyjä annoksia tulee vastaan harvemmin edes ravintoloiden à la carte -listoilla.
Jotakin puuttuu, en oikein tiedä mitä.
Edellisestä kerrasta on aikaa, voi olla toistakymmentä vuotta. Mikään ei näytä muuttuneen, mikä on hyvä asia. Palvelu vanhanaikaisen tyylikästä, miljöö rauhallinen ja tietenkin näkymä Espalle upea.
Otamme suositusmenyyt Savoyn ja Aallon. Kasvissyönti ei ole kahdeksanteen kerrokseen asti vielä yltänyt. Vaihtoehtoa emme tosin kysyneet ja jälkikasvuni saa Aallosta kala-alkuruoan kun lihaa ei syö mielellään.
Ruoka on hyvin ammattitaitoisesti valmistettu. Yksikään elementti ei petä, ellei hiukan liian suolaista vasikkacarpacciota lasketa. Maut sopivat toisiinsa ja asettelu on kaunis ja huolellinen, mutta konstailematon.
Mutta, kaikesta huolimatta ruoka ei yllätä eikä saa innostumaan. Ei tule himoa saada uudelleen lisää. Parin päivän päästä on jo melkein unohtanut mitä on syönyt. Jää vähän hämmentynyt olo, mutta ei varsinaisesti harmitakaan.
Toivottavasti Savoy löytää vielä punaisen langan, ehkä askel kohti perinteitä, annosten yksinkertaistaminen ja selkeiden vahvojen makujen esiin tuominen voisi auttaa. Olisi kuitenkin hyvä että tällaisia perinteisiä ravintoloita säilyisi kaiken trendipelleilyn keskellä.
No Contest! Stadin paras sushiravintola, ehkä jopa ainoa oikeasti hyvä.
No Contest! Stadin paras sushiravintola, ehkä jopa ainoa oikeasti hyvä.
Perusvarma.
Matkaa Palemaan jonkin verran, joten ihan vakituisesti en käy, mutta mielellään käy kun on sopivasti aikaa. Ruoka on konstailematonta, hyvässä ja vähän huonossa. Yleensä ruoka on tehty suhteellisen yksinkertaisesti (pääraakka-aine + pottu + kasvislisäke) varmalla otteella ja laatu hyvin tasaista. Toisaalta mitään suuria yllätyksia tai makuelämyksiä ei ole luvassa. Satunnaisesti suolan käyttö karkaa lapasesta ja toisinaan soosi voi olla vähän eri opperasta.
Jos kahvin kanssa haluaa jälkkäriksi pientä makeaa, kannattaa ottaa muutama hyvä lepäpala ja lorauttaa hiukan hunajaa päälle - toimii niinkin. Toki ravintolan pieniä rahkamunkkejakin kannattaa kokeilla.
Spagetti ei ole nuudelia.
Kävin noutamassa Original Tonkatsun, jossa liemi oli pakattu erikseen, mutta siihen hyvät asiat loppuvatkin. Ramenissa liemi on kaikki kaikessa ja tässä maistui hiukan possunrasva, eikä sitten juuri mikään muu. Nuudelit vaikuttivat spagetilta, mutta ihan varma en ole. Muutama possurullanpalanen, puolikas kananmuna ruokalusikallinen maissia ja muutama levän suikale ei oikeuta 12,90:n hintaan. Puolet siitä olisi ollut siinä ja tässä.
Vertailun vuoksi, esimerkiksi Wagamamassa ramenkulho maksaa suunnilleen saman verran ja laatu on aivan toista luokkaa. Erityisesti se liemi.
Taas lounaita, kiitoksia!
***
Sylttyä. Sianpääsyltty on palannut ohjelmistoon ja sitä on luvassa keskiviikoista eteenpäin iltaruokalistaan – jos oikein ymmärsin. Tänään tiistaina sitä oli kuitenkin lounaslistalla osana kolmen ruokalajin lounaassa. Kun olin odottanut että pääsisi maistamaan, pakkohan sitä oli tilata.
Syltty on aika napakaksi puristettua, eli lihaa on paljon ja hyytelöä hiukan välissä. Täyttä tavaraa ja ihan muuta kuin kaupan alatoopit. Mietoa, mutta kaverina on lipstikalla maustettua sinappia. Tuttua makua en tunnistanut, sillä lipstikka ei kuulu(nut) suosikkimausteisiini. Tätä kannatta rohkeasti kokeilla, sillä poskilihat ovat yleensä otuksen kuin otuksen parhaat palat ja ihan sitä samaa lihaa se on, oli se sitten possun poskesta tai takamuksesta.
Pääruokana on kokonaisena paistettu meriahven, lisäkkeenä kirsikkatomaattia, kaprista ja punasipulia ja sitruunaa. Kala on parhaimmillaan näin valmistettuna, eikä annos kaipaa pottua eikä mitään muutakaan lisäkettä. Herkullista öljyä voi vähän nostella erinomaisella vähän hapatetulla patongilla suuhun.
Jälkiruokana pari palaa vanhaa comte-juustoa, jota olen maistanut ennekin, mutta sen kanssa tarjoiltu tomaatti-vaniljahilloke on melkoisen maistuva yllätys.
Pari aiempaa lounasta on ollut lupaavia, mutta tämä nosti pisteet melkein tappiin. Gastro Cafen lounaslista on lyhyt, mutta lyhyt lista kertoo että pieni ravintola luottaa siihen mitä tekee ja että raaka-aineet ovat todennäköisesti tuoreita ja ruoka juuri valmistettua. Konstailematonta raaka-aineita kunnioittavaa ruokaa. Ruokalista ei ole ehkä tavanomaiseen tottuneelle tuttu, mutta täällä kyllä uskaltaa tilata mitä vain kehtaavat listalle laittaa.
Jäätelö on hyvää sekin. Creme Fraiche -jäätössa mukava pieni happamuus ja raparperijäätelössä sitten lisää.
Silloin ennen. Kävin Pekingissä heti avaamisen jälkeen 1983 ja kaikki oli uutta eksoottista. Nyt pitkästä aikaa ja lounaaksi tarjolla oli kuivia kananpaloja kiisselissä ja mautonta possua. Parempia kiinalaisia on Helsingissä useita, olkoonkin että lähes kaikki ovat samanlaisia kiinalaista wokattua pikaruokaa tarjoavia. Enää ei eksoottisuudella pitkälle pötkitä, ruoka pitää myös olla laadukasta.
Var är den fisken då?
Ensimmäisellä kerralla päätettiin ottaa maistelumenu, mikä osoittautui virheeksi, sillä muihin pöytiin kannettiin selkeämpiä annoksia ja keittiö sortui yliyrittämiseen. Alkuruoat vielä pelittivät miten kuten, vaikka tarjoilijan kertoma simpukkapasta oli ikävästi vaihtunut härkätartariin. Pääruokana ollut tonnikala karkasi täysin lapasesta ja pursotettuine pyreineen ja kolmine kastikkeineen oli makusekamelska joka peitti pääraaka-aineen lähes kokonaan. Jälkiruoka, mustikkapiirakka, oli jo gastronomista komiikkaa tai pelkkä huono vitsi. Varsinainen piirakka oli suunnilleen peukalonkynnen kokoinen ja sen vieressä läjä mustikkavaahtoa tai moussea tai mitä lie. Marenkimurut eivät taas tuo annokseen mitään muuta kuin turhaa sokeria. Sen rapean tekstuurin olisi saanut piirakan reunalla, jos sitä olisi annoksessa ollut. Maistelumenussa on yritetty fine dining -meininkiä, mutta se ei valitettavasti synny pursottamalla pyreitä ja asettelemalla nätisti, vaan se syntyy siitä että raaka-aineiden maut tulevat esiin. Eli pyreiden pursotus ja bonito-lastut vähemmälle, suolan kättö myös.
Ruokalistassa oli aika paljon tuotitavaraa kun läheltäkin saa hyvää ja tuoretta kalaa. Ainakin maistelumenussa kala oli aika pahasti kateissa. Olisi ehkä ollut viisaampaa ottaa fish & chips -annos tai kattilallinen sinisimpukoita.
Paikka on aika hälisevän meluinen, eikä suhteellisen huonosti toistettu musiikki auta asiaa, hiukan jo häiritsee keskustelua. Pidän kyllä White Stripesista, mutta en niinkään ravintolan taustamusiikkina. Palvelu on ystävällistä ja toimivaa.
Hei ja kiitos arvostelustasi. Paljon hyviä pointteja, kiitos niistä. Kehitämme menuamme jatkuvasti, joten tervetuloa kokeilemaan uutta kesämenuamme. Terveisin, Markus
Hamburger tarkoittaa yksiselitteisesti jauhelihapihviä.
Poikkesin lounaalla pitkästä aikaa ja tilasin tomaatti-mozarella -purilaisen. Satunnaisena kasvissyöjänä minulle kelpaa toki juusto-kasviskin, enkä suinkaan kaipaa lihaa, mutta lihattomuus pitäisi ilmaista selkeämmin. Jäi harmittamaan vain sen takia että purilainen oli huono. En jaksa ymmärtää kenen makunystyröissä makea kaalisalaatti, tomaatti ja pesto osuvat yhteen, varsinkin kun pestoon oli vielä sotkettu majoneesia. Mozzarellasta oli lisäksi saatu kumia, lieneekö vähärasvaista. Purilaisen ulkonäkö vastasi sotkuista makua ja ison tomaatin kovaa kanta oli jätetty annokseen.
Salaattipöytä ja leipä on Kujan parasta antia ja lounaalla ehkä kannattaa ottaa vain se. No, ranskalaiset olivat ok, eikä edellisen kerran tapaan tönkkösuolattuja.