Ampiainen

Paikka on helmi Helsingin keskustassa ja löytyi gourmet-harrastajaystävän vinkkauksesta.
Hienosti koottu salaattikokoelma tuoreista raaka-aineista. Keitot tosi maukkaita kaikilla kolmella kerralla. Pääruokavaihtoehdot sisältävät aina myös kasvisruuan.
Jälkiruokaa en jaksanut mutta seuralaiseni kehui sitä ja kaapi kulhonsa tarkkaan.
Kahvi kuului lounaan hintaan.
Mainio paikka nauttia lounasta keskustellen ystävän kanssa tai yksin. Akustiikka leppoisa ja pöydät hyvin sijoiteltu.
Joka kerta aika on loppunut kesken. Lounas loppuu kello 14. Mukava henkilökunta. Lukollinen naulakko eteisessä.

Harmittava kokemus. Paistettua siikaa, pieni salaatti, muutama peruna ( tosin niitä olisi saanut enemmänkin) ja hinta yli 20 euroa. Kahvi maksoi erikseen 1,50 ruokailijalle.
Kiireisen jonon vieressä ruokalistassa hinta oli jotain 13,50 euroa harhaanjohtavasti.
Minusta tämä ruuan hinta alkaa olla jo gourmet-tasoa.
Harmi, sillä tämä on ollut kätevä ruokapaikka kiireiselle harrastelevalle kaupunkilaiselle.
Kokit olivat kyllä asiallisia ja valmistivat aterian huolella.

Libanonilaista kotiruokaa tarjoileva bistro ihan Kampin vieressä. Lounaalla kaali-karitsapata oli kauan ja pehmeäksi muhinutta, salaatti oli mukavan monipuolinen ja kahvi hyvää! Tuoreet ja raikkaat maut ja sopivasti eksotiikkaa ilman turhaa kikkailua. Vaihtoehtoina olisi ollut vermiselli-kanakeitto tai täytetty foccacia samoin lisukkein.
Tarjolla on myös salaatteja ja pitaleipiä sekä patonkeja eri täytteillä.

Sisältä ranskalaisen majatalon näköinen pieni ravintola Vuorimiehenkadulla Eirassa. Kuluneen näköinen ruokalista enteilee hyvää: näitä ruokia on hiottu ja paranneltu pitkin matkaa.
Saamme aluksi korissa kolmea eri lajia leipää, yksi lämmitettyä.
Tilaamamme blini, ei lainkaan rasvainen, on niin unelmankevyt ettei sitä usko todeksi. Ja mäti on raikasta ja tuoretta.
Pääruuaksi valitsen Vorschmackin seuranaan uunissa gratinoitu perunamuhennos saviastiassa.
Pieni ihastuttava vihersalaatti erivärisistä salaaatinlehdistä on hintansa väärti. Seuralaisen kyyhky perunapaistoksella on murea ja maukas. Makuyhdistelmät ovat kiinnostavia ja virkistäviä.
Jälkiruokakahvista uskallan jo kysyä sen koostumusta. Se on Eeron oma sekoitus tummaa kahvia ja ripaus espressoa.
Tervetulotoivotuksesta lähtien voi aistia rakkauden ruokaan ja ravintolanpitoon.
Tänne voisi tulla yksin tai kaksin tai perhejuhliin.

Virkistävä pubikokemus teatterin jälkeen. Paikka on nuoremman väen suosiossa; tosin muutama forever young-sukupolven seuruekin näytti viihtyvän tässä idearikkaasti sisustetussa pubissa. Seinillä on vanhoja kotimaisten iskelmätähtien kuvia ja ravintolan yläkertaan voi tepastella tuoppinsa kanssa kuin entisajan tallin ylisille siltaa pitkin.
Yllätyksekseni neljän hengen seurueemme sai eteensä hyvät , tuoreista raaka-aineista valmistetut annokset . Kokki itse tuli keittiöstä kertomaan ettei annoksessani ole sokeria. Rehellinen kokki on painonsa arvoinen kultaa.
Oopperavoileipäni oli runsas ja maukas, samoin seuralaisteni Classicburgeri rapeilla ranskalaisilla , Paholaisen härkä isoilla maalaislohkoperunoilla sekä Chevresalaatti.
Jokainen annos oli huolella valmistettu.
Ruuat tilattiin baaritiskiltä ja annokset tuotiin pöytään nopeasti ja ystävällisesti.
Tunnelmaltaan ravintola on kalliolais-nykkiläis-boheemi. Onneksi tupakkiväki seisoskelee ulkona kadulla niinkuin nykyään on tapana.

Kokit täällä olivat ammattitaitoisia, luovia ja mukavia. Laskutus tapahtui luottokortin tapaiseen korttiin.
Leivästä laskutettiin. Perinteisesti Suomessa leipä ja vesi kuuluvat aterian hintaan. Täällä ei. No, lasku oli lopulta ihan kohtuullinen. Ja spaghetti carbonara oli todella hyvää. Maku ylsi kokkailevan ystäväni parhaan carbonarareseptin tasolle. Alkupalana bruschetta oli rapea ja maukas.
Ravintolan sisustus on puhdas ja selkeä. Tosin takaseinän sohvat ovat niin matalia, että pöydissä istujat ovat keskenään eri korkeudella.

Pihvimesta josta saa hyvää paistettua lohta ja uuniperunaa. Liha-annokset ovat jättiläismäisiä.
Ja henkilökunta on rentoa ja reipasta.
Annokset saa myös sokerittomina, mikä on plussaa.

Kabinetin venäläinen, koristeellinen tunnelma, musiikki ja hämärä valaistus herättivät toiveita myös ruuan suhteen. En ottanut pääruokaa, ja se oli virhe. Ottamani pari alkupala-annosta eivät pitäneet nälkää. Blini ja karhupelmeenit olivat ihan hyviä mutta aika neutraalin makuisia. Seuralaisteni liha-annokset sensijaan olivat runsaat ja tuotiin pöytään kuumalla parilalla. Ja ilmeistä päätellen pääruuat maistuivat!
Jälkiruoka yllätti iloisesti. Uunijäätelö oli ylenpalttisen iso marenki-tuore viinimarjaterttu-unelma.

Ison kristallikruunun alla kabinetissa meitä oli iso tyytyväinen seurue. Itse söin Kiovalaista kanaa, joka oli niin ihanaa, että tuli mieleen vanha " Ranskalainen illallinen "-elokuva. Siinä tsaarin keittiömestari kustantaa arpajaisvoittonsa avulla ystävilleen tsaarillisen illallisen, jonka nämä nauttivat hämmästellen ja ihastellen.
Jälkiruuaksi jaksoin täällä ottaa vain teelasillisen. Sen mukana tuotiin sitruunaviipale hopeanvärisessä tarjoilukipossa, mistä sen sai ottaa pienellä haarukalla lasiinsa. En silti malttanut olla hiukan maistamatta naapurini tervajäätelöä, joka oli uusi jännittävä tuttavuus.
Ravintolan sisustus on vanäläistyylinen tarjoilijoiden pukuja myöten. Slaavilainen vieraanvaraisuus tuntui tarjoilijoiden käytöksessä.
Hintansa arvoista!
Tulen uudelleen.

Kun maailma myrskyää ympärillä, minä leivon pipareita. Jotenkin noin Muumimamma sanoi, ja se kuvaa hyvin tämän ravintolan tunnelmaa.
Kankaiset värilliset pöytäliinat ja esiliinat tarjoilijoilla. Kaikki on siistiä ja ruuat ovat tuoreita. Monipuolinen salaattisaareke sekä erillinen kahvi- ja pikkuleipäpöytä kuuluvat lounaaseen.
Lounaalla on yli viisi pääruokavaihtoehtoa, lisäksi a la carte-annoksia.
Seuralaiseni kehui omaa paistetut muikut bataattiperunamuusilla- valintaansa. Oma lista-annokseni kuha kasvispedillä oli ok.
Tämä on kotiruokaa jota jaksaisi syödä vuodesta toiseen kyllästymättä. Asiakaskunta on lähikortteleiden työntekijöitä, jotka villatakkisillaan kipaisevat tänne lounaalle.