Aika heikko esitys joululounaalle. Koskee ruokaa ja tarjoilua

Joulunajan pop up -ravintola Pörssi on tänäkin vuonna täynnä nälkäistä kansaa. Tämän itsestäänselvyyden voi rauhassa todeta jonottaessa jälleen pöytiinohjausta. Ei auta vaikka tulimme puoli tuntia kattauksen alkamisen jälkeen. Pörssisali on miljöönä arvokas ja nyt siitä oli erilaisilla valohässäköillä ja muilla koristeilla tehty vaikuttava. Ravintola kutsuu itseään Lumikuningattareksi, minä kutsun suht tyylikkääksi ruotsinlaivaksi. Pöydät ovat lähekkäin toisiaan ja täyden lautasen kanssa joutuu varomaan, ettei heitä sinappisia joulumakkaroita vierustoverin syliin. Tarjoilijat tuppaavat täällä olemaan tehokkaita, mutta vähän örmyjä.

Kuten usein näissä kinkereissä, alkupalapöytä on se juttu. Niin, ja ehkä jälkkäripöytä. Parin lautasen taktiikalla saa hyvän kokonaisnäkemyksen alkupaloista. Nostan niistä esiin blinit ja mädin, katkarapuskagenin ja kylmän pippuripaistin parmesankastikkeessa. Pääruoka on usein se pakollinen välikierros ennen jälkiruokia – niin nytkin. Häränsisäfile madeirakastikkeessa kuulosti paremmalta kuin itse asiassa olikaan. Jälkiruoista muistijäljen jätti erinomaisen maukas parivaljakko: munkkiliköörillä marinoidut luumut ja kanelivaahto. Ei ehkä heti uskoisi! Sitä täytyi hakea lisää, vaikka ei olisi enää jaksanutkaan.

Täydellä hinnalla joutuisi hinta-laatusuhdetta miettimään, mutta puolen hinnan diili on ohittamaton paikka.

Runsas, näyttävä ja moderni joulubuffetti 2012, unohtamatta vanhoja hyviä makuja. Näyttävä paikka ja mukava tarjoilija ja vähemmän mukava pönöttäjä.

Joulubuffet pörssissä alkaa olla jo tapa. Jostain syystä erityisesti alkupalapöytä toimii vuodesta toiseen. Tällä kertaa suosikkeja olivat blinit lisäkkeineen, savukala-tillimousse, joulusilli, olutmakkarat ja häränpaisti. Muissakaan ei ollut sinänsä mitään vikaa, mutta nämä olivat omia suosikkeja ja mielestäni ylitse muiden. Porsaanfileen kanssa tarjottu kurpitsakastike oli positiivisella tavalla mielenkiintoinen. Vielä kun porsas olisi ollut mehevämpi, niin kokonaisuus olisi toiminut erinomaisesti.

Pääruoat alkavat vakioitua ollen ruispaneroitua lohta adjika-kastikkeella ja häränfile. Jälkimmäisestä on pakko sanoa, että se oli todella hyvää ja mureaa. Salaatti tryffeliöljyllä täydentää annoksia mukavasti.

Pientä taukoa ja sen sitten jälkiruokapöytää tutkimaan. Itse aloin olla jo hyvin kylläinen, mutta jotain tuli maisteltua silti. Selkeä voittaja oli punssilla marinoidut luumut kuohkealla kahvikastikkeella. Todella kiinnostava yhdistelmä, joka toimi loistavasti.

Jos joku ruokakokonaisuudessa on huti, niin lohitartarkakku (liian voimakkaita makuja, lohesta ei jäänyt mitään jäljelle). Oliverin salaattia jäin myös hieman ihmettelemään. Jotenkin jäi vaikutelma sekoituksesta säilykkeitä ja tuoreita aineksia. Yleisesti ottaen ruoka oli huomattavasti suolaisempaa, kuin mihin olen itse tottunut. Tämä on kohdallani toki yleistä, eikä niinkään poikkeus.

Henkilökunta on tässä tilausravintolassa usein muista Royalin paikoista tai sitten extraajaa tms. Ruokailijoita on paljon ja joskus jää saamatta se paras mahdollinen palvelu. Toisaalta sen ymmärtää, kun jono on ulos asti, että pöytään ohjannut tarjoilija ei tee työtään loppuun, vaan lähtee hakemaan seuraavia. Muilta osin palvelu oli kohdallaan ja sitä mitä tuollaiselta paikalta ja tilaisuudelta voi odottaa. Miljöö on erikoinen ja hyvällä tavalla näyttävä. Valojen ja koristeiden käyttö jäi tänävuonna edellisvuotta paremmin mieleen. Viikonloppuisin on tunnelman luojana live-musiikkia, jonka instrumenttina oli piano. Tällä kertaa valinta oli mielestäni onnistunut.

Kovin oli arkinen konferenssi-illallinen. Puitteethan Pörssin jugend-talossa ovat poikkeuksellisen upeat, mutta valittavasti ruoka jäi valovuoden päähän miljöön tasosta. Alkupalana kylmä tiikerirapusalaatti. Salaatti oli salaattia, ravut rapuja ja kastike maistui lähinnä thousand islandilta. Valkoviini tarjoiltiin ihan liian lämpimänä. Pääruokana lihaa ja perunaa ohjelmanumeron omaisesti tarjoiltuna - tarjoilija annosteli pihdeillä lihoja omalta tarjottimeltaan - mutta annoksena karu. Vihanneksetkin olisivat maistuneet. Jälkkäri taisi olla crème bruléeta tai panna cottaa - eipä jäänyt mieleen muuta kuin että kokoa riitti.

Ymmärrän kyllä, että useamman sadan ihmisen ruokkiminen on varsin vaativa tehtävä. Tarjoilun ripeys lähentelikin ihmettä, mutta olipa tarjoilijoita varattu paikalle pieni armeija. Varsinaista kontaktia henkilökuntaan ei tarjoilun aikana kuitenkaan päässyt syntymään.

Kokemuksena joulubuffat muutamalta eri vuodelta, oikein kiva. Kauniin näköinen tila, ystävällinen palvelu ja ruokakin oli hyvää. Ei moitittavaa. Hinnasta en osaa sanoa! Onhan tuo nyt paikkana ihan hieno kuitenkin, joten onko siis hinta sen mukainen? Voisin ehdottomasti mennä syömään tuonne vielä monta kertaa uudelleen, jos ei tarvitse täyttä hintaa maksaa.

Kävimme äitienpäivälounaalla Ravintola Pörssissä. Hovimestari oli todella mukava ja otti vastaan heti ovella ja ohjasi pöytään. Ravintola oli täynnä mutta tarjoilijoita oli tarpeeksi ja palvelu sujui mutkattomasti. Saimme juomat ja alkupalan pöytään vain pienen odottelun jälkeen. Samoin pääruoan ja jälkiruoan. Lounaslista oli rakennettu niin, että sai valita kolmesta vaihtoehdosta sopivan, ei buffettia joka olisi ollut fiasko. Kaksi oopperalaulajaa kruunasi ateria. He lauloivat kauniisti. En tiedä mikä olisi ollut pukukoodi mutta olimme varmaan paikan alipukeutuvimmat koska miehellä ei ollut pukua eikä solmiota vaan vain siisti kauluspaita ja suorat housut. Paikkana kiva ja ruokakin maistui.

Kävimme syömässä joulubuffetin ravintola Pörssissä. Ruoka oli kokonaisuutena lähinnä mautonta. Mikään ruokalajeista ei jäänyt mieleen ja jopa täytekakku oli mitään sanomattoman makuista. Itse ravintola oli ihan ok. Valaistus oli syödessä kuitenkin melko surkea, sillä neonvärien loisteessa eri ruokalajeja oli vaikea erottaa toisistaan. Pukukoodikin näytti olevan melko vapaa.

Tulisinko ensi vuonna uudestaan? En, sillä ravintolasta ei jäänyt mitään erityisen positiivista mieleen.

Joulubuffet 2010. Alkuruoka koostui siianmädistä, erilaisten sillien kautta hirvimakkaraan ja Waldorfin-salaattiin. Lämpiminä ruokina olivat ruisgratinoitu lohi ja rapumajoneesi sekä häränfile tummalla rosmariinikastikkeella. Jälkiruokana oli mm. tyrni-marenkiterriiniä, metsämansikkamelbaa sekä kanelimarinoituja luumuja ja punssivaahtoa. Alkupalat monipuolisuudestaan huolimatta eivät onnistuneet antamaan hyvää makunautintoa: yleismauksi jäi mauttomuus. Lämmin ruoka poisti osin alkupettymyksen aiheuttamaa harmia, lohi oli hyvän pehmeän makuista. Parasta ateriassa oli jälkiruokatarjoilu, joka palautti hyvän joulunodotusmielen. Teemana oli Taikametsä, mikä lähinnä näkyi interiöörin valaistuksessa ja koristeissa. Hieman valojen värimaailma haittasi kaikilla aisteilla ruoan nauttimista mm. ruoan värin muuttuessa vähemmän houkuttavaksi. Aistinvaraisesta arvostelusta tämä buffee ei menisi läpi.

Konfrenssivieraana tuli syötyä lounas täällä.

Alkuruokana oli jonkinlainen katkarapukuppi, joka ei ollut yhtään hullumpi. Pääruokana ihanan mureaa härkää, uunijuureksia ja kastiketta. Jälkiruokana kuppi kahvia ja pala suklaata.

Viinpaketti oli kuulemma kadonnut jonnekin, joten ruokajuomana oli vettä. No, eipä tuo haitannut, arkipäivä kuitenkin.

Hintatasosta on vaikea sanoa mitään, kun en itse maksanut, enkä tiedä paljonko maksoi. Siksi hinta-laadulle lonkalta vedetty kolmonen.