Lihaton

Mahtava paikka! Maistuvaa ruokaa hyvistä raaka-aineista ja erinomaisia viinejä.

Sekä veget että lihansyöjät tulevat onnellisiksi.

Tiukkapipoisille en kuitenkaan paikkaa suosittele. Esimerkiksi joillekin voi olla liikaa se, että ravintolalla ei ole ruokalistaa, vaan kokki kysyy, että mitä tekee mieli syödä ja kuinka paljon. Sellaiseen ei ole Suomessa totuttu. Mutta jos arvostaa epäjäykkyyttä ja ihania makuja, niin kannattaa ehdottomasti tulla Kallion ulkopuoleltakin.

Ihanaa ruokaa, hyvä tunnelma ja rennon mukava palvelu.
Alkupalaksi söimme mezemezen. Se oli taivaallista! Yksi annos riittää kahdelle jaettavaksi, mutta jakaminen ei välttämättä kannata, koska ruoka on niin hyvää. :)
Pääruoka, härkäpapufalafelit, oli niinikään älyttömän hyvä. Annoskoko oli riittävä.
Paikka on tunnelmallinen. Suosittelen lämpimästi!

Miten positiivinen yllätys! En ole pitkään aikaan syönyt missään niin maukasta ja mielenkiintoista pitsaa.

Vegepitsa ei ollut mikään normilätty, vaan täytteenä oli mm. paahdettua paprikaa, pinjansiemeniä, pestoa ja rucolaa. Erittäin maukasta!

Sisustuksessa on yritystä, mutta kokonaisuus on jäänyt vähän kesken. Tunnelma on ruokalamainen ainakin silloin, kun paikka ei ole täynnä. Palvelu oli poissaolevaa, mutta kun huomion sai, oli kohtelu asiallisen ystävällistä.

Odotukset olivat suuret, koska olen halunnut testata Mamin pitkään, mutta harmi kyllä kokemus oli pettymys.
Alkuruoka lohitartar oli peruskauraa. Siinä ei ollut varsinaisesti vikaa, mutta maut eivät myöskään innostaneet. Tylsää, sanoisin.

Pääruoka gnocchit, latva-artisokka ja munakoisokastike kuulosti taivaalliselta. Ikävä kyllä maku ei vastannut odotuksia. Tai no, maku sinänsä oli ihan hyvä, mutta ongelma oli se, että en tiennyt, mitä söin. Gnocchit ja latva-artisokka olivat samankokoisia ja -näköisiä nönnyköitä niin, että en koskaan tiennyt, mitä olen kulloinkin suuhuni haarukoimassa. Annos ui kastikkeessa, josta munakoiso ei erottunut lainkaan. Olisin kaivannut isompia ja selkeitä kasvispaloja.
Jälkiruoka jäi sitten tilaamatta.

Paikka on älyttömän kiva ja näkymät hienot, mutta minusta lasiseinän viereiseen myymälään voisi peittää. Haluan tuntea syöväni ravintolassa, en kaupassa.
Kokonaisuus jäi vähän valjuksi, mutta aion antaa paikalle vielä toisen mahdollisuuden.

Tungos ja hälinä olivat sunnuntaibrunssilla niin järjettömät, että meinasimme kääntyä jo ovelta. Päätimme kuitenkin jäädä kokeilemaan paljon kehuttua ruokaa.
Ruoka oli kyllä ihan maistuvaa ja etenkin salaattien valikoima runsas, mutta tunnelmaa ei voi kehua. Paikka näytti muovituoleineen kouluruokalalta, ja häly oli karmiva. Meininki muistutti pikaruokalaa. Palvelu oli ystävällistä.

Nokka on hyvä ja tunnelmallinen ravintola, mutta hypetystä en ymmärrä. Alkupalaksi syömäni kylmäsavustettu silakka oli erinomainen. Sen sijaan pääruoka, tatteja ja härkäpapuja, oli pienoinen pettymys. Ruoka oli perushyvää, mutta ei loistavaa. Lisäksi alkupalassa ja pääruuassa oli samoja lisukkeita. Minusta siitä olisi voinut mainita, etenkin kun kysyin tarjoilijalta, suositteleeko hän kala- vai kasvispääruokaa. Pointsit kuitenkin siitä, että myös kasvisannokseen oli panostettu. Härkäpapuja ei usein ravintolassa saa.
Annos oli kovin pieni. Seuralaisena syömä lihapääruoka oli vähintään kaksi kertaa isompi kuin kasvisruoka. No, mahtuipa jälkiruoka. Mallaskakku ja tyrnisorbetti oli todella innovatiivinen ja makoisa.

Olen syönyt Näsinneulassa kaksi kertaa kasvismenun, ensimmäisen kerran talvella 2012 ja toisen kerran loppuvuodesta 2012.
Ensimmäisellä kerralla saamani ruoka oli parasta kasvisfinediningiä, mitä olen koskaan syönyt. Ihania makuja ja mikä parasta, annokset olivat isoja. Silloin pääruoka, savoijinkaalta, pastaa, sieniä (muistaakseni suppilovahveroita) ja karamellisoituja pähkinöitä, sai lihamenuunkin syöjät kateellisiksi.
Toisella kerralla kokemus ei yltänyt aivan samaan, mutta kokonaisuus oli silti erinomainen. Viinipaketti ei tosin sykähdyttänyt. Samoin olin hieman pettynyt siihen, että pääruoka, suppilovahveropiiras, ei ollut perinteistä piirakkaa nähnytkään vaan todella moderni versio ns. piirakasta. Maku oli silti ihana.
Helsingin hienoissa ravintoloissa ei ole kasvissyöjää hemmoiteltu koskaan yhtä onnistuneesti.

Gopal on leppoisa paikka ja ruoka on hyvää, mutta jotta pitäisin ruokaa erinomaisena, kaipaisin siihen lisää mausteisuutta.
Haluan syödä lounaalla tuhdin annoksen. Jos otan sellaisen määrän ruokaa, josta tulen kunnolla kylläiseksi, joudun maksamaan aterista pitkälle yli 10 euroa. Se on paljon lounaasta.

Olen käynyt lounaalla monta kertaa ja joka kerta olen ollut todella tyytyväinen. Seisova pöytä on runsas. Kasvissyöjälle on neljä maukasta pääruokavaihtoehtoa, lisäksi kevätrullat, naanleivät, salaatit yms.
Kahden maan keittiön yhdistäminen on erikoinen veto, mutta toimii!