Mulqvist

Kävin tiistain iltabuffetissa. Alkuviikon buffet on huomattavasti edullisempi kuin muut päivät. Valikoimaa on varmasti silloin karsittu, mutta hintaansa ja muihin buffetteihin verrattuna tarjonta on kyllä suuri.

Pitää paikkansa, että Caverna on kuin risteilybuffet mantereella maan alla. Mikään luolahan se ei oikeasti ole. Sisustus on täysin feikkiä, lukuun ottamatta eteisen kala-allasta. Buffet teki minulle samat tepposet kuin aina laivalla: kun on ensin vetänyt hirveästi alkupaloja, ei enää juurikaan tee mieli koskea pääruokiin. Oliko se sitten se fyysinen täysi olo, vai eivätkö pääruoat olleet erityisen hääppöisiä. Osa tarjoiluastioista oli aseteltu todella vaikeasti. Hihat roikkuu etummaisessa laarissa kun yrittää kurottaa taaemmasta. Eikä edes ole lyhyt tai paksu käsi.

Olihan se kokemus. Menen uudestaan jos on aihetta, mutta tuskin pelkän ruoan perässä. Arvoitukseksi jää, millainen tarjonta olisi koko komeudessaan. Toivottavasti erilainen kuin tämä, jotta huima ruotsinlaivahinta olisi perusteltu.

Jotain muuta kuin pikaruokaa ja S-ravintoloita. Se on aina tervetullutta. Toivon pitkää ikää. Ravintola on rempattu ihan asialliseksi illanviettopaikaksi, joskaan mitään kovin omaleimaista teemaa ei ole. Henkilökunta oli valppaana ja (ehkä liikaakin) huolehtimassa, maistuuko ruoka. Ruokalista muistuttaa erästä kylän ässäravintolaa, jolla ikävä kyllä on hieman varmempi tatsi tähän lajiin.

Annokset ja tarjoilu olivat värikylläisiä ja hyvännäköisiä. Kaikki tuli syötyä, vaikkakin vuohenjuustoa lahjoitin viereiselle lautaselle, kun sitä oli melkoinen perhepakkaus siinä kanafileeni päällä. Eikä se ollut erityisemmin sulanut.

Haluaisin antaa yhden palkin lisää ruoalle, mutta tietyt helpot temput häiritsivät. Jotenkin hienosti nimetyt "lohkoperunat" olivatkin kokonainen peruna, joka oli halkaistu kahtia ja käsitelty pinnalta. "Paholaisen hillo" toi mieleeni paprikan palaset Sweet chili -valmiskastikkeessa. Toivoisin, että aistejani huijattaisiin vähän paremmin.

Mukava semiravintolan tunnelma.

Semiravintola? Paikka on viihtyisä ja sopii illanistuntaan, mutta on kuitenkin myös libanonilainen katuruokakeittiö. Monta käyttötapaa. Sympaattiset muovikukka-asetelmat seinillä, Swedish designiakin havaittavissa (Ikea). Maisemaravintola tämä ei ole, ikkunoista näkyy Omenahotelli. Buffet-kattaus oli kauniisti aseteltu, hienot teemaan sopivat tarjoiluastiat.

Tämä buffet on makumatka, ei mättöruokala. Ruoka oli vegepainotteista, runsaasti palkokasveja eri muodoissa. Riisi oli maukasta ja lämmin papuruoka herkullista. Lämpimät liharuoat olivat siihen nähden hyvin vaatimattomia. Kaiken kaikkiaan miellyttävä tapa tutustua libanonilaiseen ruokaan. This was a nice experience.

Aidot venäläiset pikaruokablinit! Tämä paikka on kuin kotikutoinen versio Venäjällä supersuositusta blineihin erikoistuneesta Teremok-ketjusta. Sisustus on sympaattinen, vaikkakin ikä alkaa jo näkyä. Menu löytyy tablet-tietokoneesta, jonka saat mukaasi pöytään.

Blinit ovat siis aitoja venäläisiä blinejä, eivätkä niitä pieniä ja paksuja, joita Suomessa ravintolat virheellisesti markkinoivat bliniviikoillaan. Venäläinen blini on ohut ja iso kuin lettu. Taitellun letun sisällä on suolainen tai makea täyte. Blinien lisäksi tarjontaan kuuluvat slaavilaiset keitot ja pelmenit. Juomapuolikin on laaja ja venäläiseen makuun, joskin kvassia jäin kaipaamaan.

Pidän siitä, että tilatessasi usean ruokalajin, niitä ei tuoda samaan aikaan pöytään jäähtymään, vaan tuoreena yksi kerrallaan. Paikan isännällä on pelisilmää sen suhteen. Minä pidän tästä paikasta, mutta jos sinulla on erikoisia toiveita, kuten peruna-sienipelmenit ilman sieniä, niin todennäköisesti poistut tyhjin vatsoin.

JärvenpäästäKin saa sushiaKin. Keskeinen sijainti ja tiivis tunnelma. Lounasajan loppupuoli, väkeä riittää. Välillä joku tarjoiluastioista tyhjenee, mutta sen täytössä ei nuukailla. Kaikkea löytyy, mitä pitääkin. Mutta saako tänne tunnelmavalaistuksen? Vaikea muuten kuvitella romanttiseksi illallispaikaksi.

Järvenpääläiset ovat syystäkin ylpeitä sushipaikastaan. Jäkestä ei tarvitse lähteä kelpo sushille Hesaan. Mutta pakko sanoa, että Hesasta ei ole tarpeen tehdä sushivaellusmatkaa Jäkeen.

Minulla oli ennakkoluuloja Pizza Expressejä kohtaan. Mielikuvani olivat jostakin pienestä hikikojusta, jossa väännetään bulkkilättyjä puolijuosten, ja asiakkaina vain kiireisiä ja/tai krapulaisia ohikulkijoita.

Siksi yllätyinkin positiivisesti. Pizza oli oikein mehukas, hyvällä pohjalla oli tarpeeksi täytettä. Toimitus oli nimensä mukainen eli express nopea. Puolisen tuntia tilauksesta pääsimme jo pizzan ääreen.

Falafel iskenderinä, kiitos! Falafel, tuo oudon värinen kasvispyörykkä, jonka suutuntuma on usein niin mauton ja kuivakka, että on suorastaan ihme, ettei kyseistä apetta tarjottu peruskoulussa lama-aikaan. Olin toistaiseksi jättänyt falafelit tilaamatta, kunnes sain tämän pizzerian menun silmieni eteen. Falafel Iskender, tämän on pakko toimia!

Boksiin kuului siis falafelien lisäksi perus iskender-mättö, ilman kebablihaa. Oli leipäpaloja, kebukastiketta ja reilulla kädellä jogurttikastiketta. Salaattia kuuluu tämän paikan annoksiin verrattain paljon, minkä voi kokea hyvänä tai huonona. Itse falafelit olivat suurehkoja, pinnalta tummanruskeita ja sisältä mureita. Soossit ja pehmeät leipäpalat sopivat niiden kylkeen mainiosti. Tilaus ja toimitus onnistuivat nekin hyvin.

Asiallinen S-ketjuravintola nuorekkaaseen mutta aikuiseen makuun. Palvelu oli ystävällistä ja henkilökunnalla tilanne hallussa pöytien suhteen, vaikka paikka olikin täynnä.

Olen ruokaillut Memphisissä muutaman kerran, ja heidän ruokansa ovat ihan ok tasoa, mutta kympin Syö Helsinki kamppisruoat ovat aina näyttäneet hyvältä listalla ja pieneltä lautasella. Näiden kanssa olisi tarkoitus ottaa muutakin purtavaa, mutta siihen ei kymppi riitä.

Ps. Hieman riskaabelia soittaa levyn täydeltä yhden ja saman artistin musiikkia (Sanni). Löytyisikö vaikkapa sieltä Mississippin suunnalta jotakin urbaania loungemusaa?

Perus lättylä.

Vakiopaikka oli kiinni, ja ilman mitään ennakko-oletuksia kokeiltiin tätä. Etäisyys ja ajankohta huomioiden pizzat saapuivat kohtuullisessa ajassa ja asiallisen lämpöisinä.

Pizzan pohja oli hyvä, mutta maussa ei erottunut muu kuin bulkkijuusto ja suolaisuus. Olin valinnut pizzan smetanan ja mielenkiintoisen yhdistelmän takia, mutta smetanaa en silmillä pizzasta löytänyt. Makuaistinkin kanssa sai käyttää mielikuvitusta. Näytti siltä, että täytteet oli laitettu juuston alle, ja eri täytteiset pizzamme olivat päältä päin melkein identtiset. Makuunhan se ei vaikuta, mutta minulle pizzan ulkonäkö on melkeinpä puoli ruokaa.

Sattumalta sisään. Ulkoa päin Nanking on kuin ihan pikkuinen kahden ikkunan kivijalkakiinalainen, mutta sisäpuolella tila avartuu kätkien yllättävän paljonkin asiakkaita. Asiakaskunta vaikutti lähitalojen asukkailta, jotka olivat halunneet luistaa ruoanlaitosta. Ns. toinen kotimainen kaikui useasta suunnasta.

Palvelu oli ystävällistä, joskin kommunikoimme sekaisin suomeksi ja englanniksi. Hintataso oli hyvä (huom. sijainti), ja take awayna olisi saanut mukavan alennuksen. Annoksen päättäminen oli haastavaa. Yleensä siinä tilanteessa päädyn johonkin kasvislistalta, mutta etenkin sieniä inhoavana valikoima oli suppea. Otin siis vaihtelunnälkääni Nanking Specialin, "neljä pientä annosta".

Seurueesta toinenkin otti saman, joten saimme jakaa vadit. Ainakaan tässä tilanteessa annoksia ei voinut kutsua ihan pieniksi suupaloiksi. Friteeratut katkaravut sekä samanmoinen possu upposivat makoisasti hapanimeläkastikkeen kera. Currykanassa oli jopa potkua, mistä plussaa, vaikkakaan emme saaneet vatia tyhjäksi. Naudan kanssa oli bambua ja muuta eksotiikkaa, pisteet siitä. Lihan suutuntuma ruskean kastikkeen (kuulemma Chop Suey) seassa ei kuitenkaan ollut omaan makuuni miellyttävin. Itse nauta oli kuitenkin selvästi mureaa ja hyvin tehty. Riisi sai pöydässämme kehuja.

Asiallinen paikka ja laatutietoisen väen suosima, mutta ei minun uusi kantakiinalaiseni.