Ratatoskr

Aiemmin tapanani oli käydä ravintolassa nauttimassa kohtuuhintaisia pasta-annoksia. Pari vuotta sitten vappuna kuitenkin kävin ravintolassa viimeisen kerran. Asianosaisten pyynnöstä en mainitse tapahtuman yksityiskohtia, mutta lopputuloksena jouduimme juoksemaan pois paikalta, koska olimme pukeutuneet haalariin.

Mikäli ravintolassa on pukukoodi, sen voi ilmaista esimerkiksi oveen kiinnitetyllä ilmoituksella tai ystävällisellä huomautuksella. Sivumennen sanoen en odottanut, että pukukoodia noudatettaisiin ravintolassa, jonka palvelu on näinkin epämuodollista.

Helsingissä jo kuuluisat leipurit Teemu & Markus ovat avanneet leivoksiaan sekä leipiään tarjoavan pienen ja viihtyisän kahvilan aivan keskustaan, Yrjönkadulle. Käynnilläni ensimmäisellä viikolla kaikki asiakkaat eivät olleet vielä löytäneet paikkaa eikä vitriini ollut aivan täynnä herkkuja, mutta tarjolla olevat leivät ja leivokset näyttivät sitäkin paremmilta. Kokeilemani Black Forest -leivos sekä cappuccino olivat erinomaisesti tehtyjä, parempia leivoksia Helsingistä saa hakea. Erinomainen lisä kaupungin pienten ja laadukkaiden kahviloiden tarjontaan!

Etu-Töölöön on avattu lohjalaisen Cafetoria-paahtimon helsinkiläinen myymälä ja kahvila. Pitäjäpariskunta on kaiketi suomalaisperulainen. Asiakaspalvelu on kautta linjan äärimmäisen ystävällistä ja mukavaa, näkee että perheyritys haluaa pitää huolta asiakkaistaan ja tutustua paikallisiin.

Parasta paikassa on kuitenkin kahvi. Lohjalla eteläamerikkalaiseen tyyliin paahdettuja kahveja on tarjolla monta erilaista sekoitusta, ja kaikki ovat erinomaisia. Espresso on hinnoiteltu oikeaoppisesti alle kahden euron, eikä muidenkaan kahvijuomien hinta päätä huimaa. Myös muuta purtavaa on tarjolla, eli paikassa viihtyy pitempäänkin. Varmasti Töölön parhaita kahvibaareja!

Ilmeisesti täysin piilossa kantasuomalaisilta näyttää olevan Helsingin ainoa portugalilaisten suosima kahvila. Ensimmäisellä kerralla ostin herkullisia pastel de nata -kermaleivoksia mukaan, toisella kerralla ne olivat loppu ja jouduin tyytymään kanaparsakaalipiiraaseen.

Kahvilaa pitää Portosta kotoisin oleva nainen tyttärensä kanssa, satunnaisia suomalaisia täällä ei juurikaan näy. Paikka on sopivan pieni, kotoisa ja kulunut ja leivokset herkullisia, vaikka valikoima vaikuttaakin kotikutoisuuden takia pieneltä ja satunnaiselta.

Lähiravintolani Kannas on viime vuosina profiloitunut myös hyvänä ruokapaikkana. Aiemmilla kerroilla liha- ja kalaruoat ovat olleet varsin maittavia ja täyttäviä. Nykyisin kasvispainotteista ruokavaliota seuraavana kuitenkin uskalsin kokeilla jälleen sunnuntailounasta.

Kasvishampurilainen oli kuitenkin valtava pettymys. Ranskalaiset olivat ok, salaatti välttävää. Itse hampurilainen oli kuitenkin niin kuiva ja linssipihvi piloille poltettu, ettei syömisestä tullut mitään. Rakenteen voisi antaa anteeksi, jos hampurilaisessa olisi jonkinlaista kastiketta tai mausteisia ainesosia. Kasvishampurilainen ei kuitenkaan sisältänyt mitään, mikä olisi kosteuttanut korpuksi paistettua linssimurekepihviä, tai maustanut kokemusta. Kuvaavaa lienee, että kasvishampurilaisen makua paransi huomattavasti kaverini hampurilaisesta varastamani pekoninpalanen.

Jos ravintola ei pysty tekemään syömäkelpoisia kasvisruokia, olisi reiluinta profiloitua liha- ja kalalinjalla ja tarjota kasvissyöjille ei-oota. Tällainen kokemus vain karkottaa mahdollisia asiakkaita. Aion kyllä käydä vielä kokeilemassa kalaa ja maksaa, josko ne olisivat entisen laatuisia.