marinmekko

Puitteet ovat yksinkertaiset, nimi hankala, mutta sushit aivan mahtavia! Näin oikeaoppista sushia en ole saanut vielä mistään. Riisi oli juuri oikean lämpöistä ja makuista, lohi suorastaan suli suuhun. Lounassetti oli niin hyvä, että olisi tehnyt mieli tilata heti toinen perään. Omistajapariskunta olivat oikein ystävällisiä ja sympaattisia. Lämmin suositteluni!

Sattumuksen seurauksena päädyttiin Vapianoon syömään. Osa porukasta otti pizzat päristimellä ja osa lähti rohkeasti jonottamaan pastaa. Pizzatilauksen sai tehtyä kohtuullisessa ajassa, mutta pastaa varten jouduimme seisomaan 50 minuuttia rasvankäryisessä jonossa voidaksemme tehdä tilauksen. Pizzalaiset pääsivät päristimillään odottelemaan pöytään. Pastat olivat ihan hyviä mutta pizzat aiheuttivat syöjilleen pettymyksen. Ylipäätänsä tämä konsepti ei nyt vain toimi. 50 minuutin jono on täysin kohtuuton, kun jonossa edessäsi on kuitenkin vain 8-10 ruokailijaa, eikä hinnat ole tarpeeksi alhaiset ohittamaan tätä seikkaa.

Kerrassaan loistavaa! Päätimme mennä tuttavien kehujen perässä kokeilemaan Passiota. Kyllä kannatti.
Valitsimme 5 ruokalajin yllätysmenun. Jo keittiön tervehdykset lupasivat unohtumattomia makuelämyksiä. Hapankorppupalasten päällä tarjoiltiin pastramia ja tartaria. Veivät kielen samantien mennessään.
Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin lohta, tillibriossia ja mätiä. Kokonaisuus oli raikas ja tasapainoinen ja asetti riman korkealle muiden annosten suhteen.
Seuraavaksi meille tarjoiltiin suussa sulavaa ibericopossua, ohra(?)lisukkeen ja tumman omenakastikkeen kanssa. Kokonaisuus herkistytti kokeneemmankin ruokailijan ja pisti vakavasti harkitsemaan lautasen nuolemista.
Kolmantena ruokalajina meille tuotiin siikaa ja kampasimpukkaa simpukkavaahdon kanssa tarjottuna. Maut tässä annoksessa olivat ehkä aivan aavistuksen liian hentoisia vahvan possuannoksen jälkeen, mutta toisaalta kaksi kala-annosta peräkkäinkään ei välttämättä olisi toiminut. Annos oli kuitenkin kaikin puolin erinomainen.
Kun näin monta sanattomaksi vetävää annosta on tarjoiltu peräkkäin, useampi ravintola erehtyy tekemään notkahduksen varsinaisen pääruoan suhteen. Tähän Passio ei kuitenkaan syyllisty, vaan nostaa rimaa entisestään. Neljäntenä annoksena tarjoiltiin peuraa, tummaa omenakastiketta ja tryffeliperunaa. Tämä oli aivan varmasti paras syömäni liha-annos ikinä, ja tässä vaiheessa viimeistään tippa tuli linssiin. Miten ruokaan saakin näin paljon mahtavia makuja?
Ennen jälkiruokaan siirtymistä Passio tarjosi vielä pienet esijälkiruoat, jossa yhdistyy itsetehty tuorejuustojäätelö, puolukkajuustokakku ja kinuski. Varsinaisena jälkiruokana tarjoiltiin passiokohokas pensasmustikoiden kanssa.
Kun ruokailun jälkeen miettii koska ravintolaan voisi tulla uudelleen, on ravintola todellakin onnistunut. Palvelu oli rentoa, ystävällistä ja iloista koko ruokailun läpi. Annokset saapuivat sopivassa tahdissa ja mitään huomautettavaa ei kyllä tahdo löytyä. Annoskokokin oli juuri sopiva.
Mahtavaa on myös se, että ravintola on auki jo kello neljästä lähtien ja palvelee nälkäisiä herkuttelijoita myös sunnuntaisin! Passio nousi omaksi suosikikseni heti ensikäynnillä. Hintalaatusuhteeltaan Passiosta saa mahtavan makuelämyksen. En voi muuta kuin suositella erittäin lämpimästi ja toivoa, että Passiosta saa jatkossakin pöydän :)

Ruoholahden Martinan kylkeen hiljattain avattu Stadin nopeimmaksi meksikolaiseksi itseään tituleeraavaa Habaneroa voi tuskin oikeasti kutsua meksikolaiseksi tai edes nopeaksi.
Erivärisin tuolein ja tiimarityyppisellä Meksiko-krääsällä koristeltu ravintolalla taitaa olla konsepti vielä hukassa.

Arki-iltana ravintola on tyhjillään. Ruokavaihtoehdot ovat hintoineen seinällä, tilaus tehdään tiskillä.

Ensikokeiluun päätyy lihatacot (2kpl 6e) ja kana quesadilla (9e). Erillistä keittiötä paikalla ei ole, vaan annosket kasataan tiskillä. Noin kymmenen minuutin kuluttua annokset kannetaan pöytään. Mitenhän tämä nopeaksi itseään kutsuva ravintola selviäisi, jos paikalle saapuisi enemmänkin kuin 2 henkilöä kerralla?

Annoksiin kuuluu aneeminen ja nuukahtanut jäävuorisalaatti muutamalla tomaattiviipaleella.
Quesadillat ovat haaleita, osa juustosta on yhä sulamatta. Maku on ihan ok, mausteisuutta saanee hakea pöydällä olevista Tabasco- tai Texas Pete -pulloista. Tacot olivat myös ihan ok. Kotona tekee helposti parempaa käden käänteessä.

Ruoan määrä, laatu ja hinta eivät kohtaa annoksissa. Kahdella tacolla ei nälkä lähde, mutta toisaalta annokset ovat hintoineen konseptoitu niin, ettei sitä helposti lähde useammasta ruoasta kasaamaankaan itselleen sopivaa settiä. Quesadillat saattavat juuri riittää tyydyttämään alkeellisen nälän, tacot ehkä toimisivat alkupalana. Pikaruokatyyppisessä konseptissa tällä hinnalla pitäisi kuitenkin saada jo vastinetta rahoilleen ja täytettä lautaselleen. Edes pieni keko tortilla-sipsejä ja salsaa olisi piristänyt annoksia kummasti. Kannattaisi ehkä miettiä vielä sen aneemisen jäävuorisalaatinkin funktiota näissä annoksissa. Nyt se toimi lähinnä lautasen täytteenä itse annoksen ollessa pieni.

Suosittelen Habanerolle konseptinsa terävöittämistä ja vaikka visiittiä johonkin oikeaan meksikolaiseen ravintolaan. Näillä eväin en usko, että ravintola suurta suosiota tulee saavuttamaan.

Perjantai-iltana Villettassa oli tiivis tunnelma. Sisustukseen ei ole liikaa satsattu viime vuosina, joten kynnys mennä Villettaan ei pitäisi olla korkea. Tarjoilijat puhuvat ajoittain toisilleen huudellen italiaksi, ravintolassa riittää vilinää ja vilskettä.
Tilasimme alkuun antipasto rustico -lautaset, joka oli monipuolinen ja runsas. Pääruoaksi söimme pizzaa, josta olin kuullut kehuja etukäteen. Pizza oli vielä paljon parempaa, kuin mitä osasin edes odottaa. Loput pizzasta olisi saanut mukaansa, joka onkin hyvä vaihtoehto, koska pizza oli hyvin täyttävä. Palvelu oli ihan mutkatonta ja sujui osin italiaksi. Voin suositella Villettaa mutkattomaan ruokailuun ja menen itsekin tänne uudelleen mielellään pizzalle.

Fuku oli ihan iloinen yllätys. Ravintolatila on iso ja siisti. Buffetissa on enemmän sushilaatuja tarjolla kuin mitä yhdelle lautaselle mahtuu. Susheissa on käytetty myös vähän mielikuvitusta, esim. savujuustoa, lihaa ja hedelmiä on yhdistelty ennakkoluulottomasti, jonka lisäksi kalasusheista pitäville löytyy mittavasti vaihtoehtoja. Riisi oli ihan kohtuullista sushibuffetriisiksi, olihan se toki muotilla tehtyä ja vähän liian viileää, mutta buffettiin ei ehkä hifisteliän kannatakaan mennä. Sushien lisäksi tarjolla oli ihan hyvännäköisiä lämpimiä ruokia ja muutamaa jälkiruokaakin. Susheja oli kuitenkin niin montaa laatua kokeiltavana, ettei lämpimälle ruoalle löytynyt enää tilaa.
Sushit ovat virkistävän erilaisia, ja esim. banaania ja kiiwiä yhdistänyt sushi oli varsin kekseliäs ja maukas yllätys. Fuku on oikea paikka silloin kun seuralainen vierastaa sushia tai kalaa, koska lihasushejakin on useampaa sorttia tarjolla, jonka lisäksi lämpimän ruoan buffet tarjoaa monenlaisia makuja. Fuku on myös oikea paikka kun sushia haluaa syödä paljon ja erilaisia. Hinta on kuitenkin kipurajoilla varsinkin naiselle, jonka vatsalaukun vetoisuus on rajallinen. Olisi mukava, jos buffetin hinta pelkille susheille olisi pari euroa halvempi. Sellossa ollessani tulen varmasti uudelleenkin syömään Fukussa.

Jostain syystä en ollut tästä ravintolasta aiemmin kuullutkaan, ja tämä pieni helmi löytyi vasta nyt.
Valitsimme seuralaiseni kanssa tasting menun ja arki-illalle sopivasti päätimme puolittaa viinimenuun.

Heti alkuun tarjottu jokirapu"skaagen" vei kielen samantien mennessään, eikä seuraavaksi tarjoiltu valkosipulikeitto pistänyt ollenkaan huonommaksi, makuelämys pisti jo sanattomaksi. Ensimmäiset annokset vakuuttivat meidät jo täysin, eivätkä muutkaan ruokalajit tuottaneet pettymystä. Kolmantena alkuruokana tarjottiin 50-asteessa kypsytettyä karitsaa ja kanttarelleja. Pääruokana tarjottiin portobello-sienirisottoa ja 17 tuntia haudutettua possun niskaa chorizon kanssa. Jälkiruoaksi oli kaunis annos, joka yhdisti mustikkaa ja Pernod-vaahtoa.

Annokset olivat erittäin tasapainoisia, herkullisia ja vieläpä kauniitakin. Poistua ei todellakaan tarvinnut nälkäisenä. Viinit toimivat ruokien kanssa erittäin hyvin.

Palvelu oli rentoa ja lämminhenkistä, ruoat ja viinit esiteltiin hyvin. Hintalaatusuhde oli vähintäänkin erinomainen niin ruoan kuin viinin suhteen. Suosittelen Lusikkaa erittäin lämpimästi.

Käynti G. W. Sundmansilla oli hieno ravintolakokemus.
Valitsimme kuuden ruokalajin menun ja suositteluviinit puolikkailla kaadoilla.

Ennen ensimmäistäkään varsinaista alkupalaa, pöytään oli jo kannettu neljä keittiöntervehdystä jotka lupailivat hyvää tulevista makuelämyksistä. Varsinaiset annokset olivat läpi koko ruokailun yhtä täydellisiä kuin keittiönterveydyksetkin joita tarjoiltiin niin tiuhaan, että laskuissa pysyminen oli jo vaikeaa. Pienintäkään tason notkahdusta ei ruokailun aikana koettu. Annokset oli juuri sopivan kokoisia ja sisälsivät juuri sopivasti komponenttejä. Liikaan molekyylikikkailuun ei oltu syyllistytty, raaka-aineet oli yhä tunnistettavissa. En edes jälkiruoista en osannut valita, kumpi oli parempi.
Viinit sopivat ruokien kanssa hyvin ja sommelier oli asiansa tasalla.

Ravintolatila itsessään takaa rauhallisen ja tunnelmallisen illallisen. Ravintola on jaettu pienempiin huoneisiin, ja pöydät ovat sijoitettu väljästi huoneisiin.

Pientä parantamisen varaa on kuitenkin muutamassa asiassa. Vaikka keittiölle olisikin helpointa, että kaikki syövät samat annokset, on maksavan asiakkaan toiveita mielestäni kuultava, tärkeintähän on saada itselleen mieluisa makuelämys. Siihen harvoin kuuluu se, että tehdään kompromisseja muun pöytäseurueen makumieltymysten suhteen.
Lisäksi ruokaravintolassa (varsinkin tämän tason) on tyylitöntä joutua maksamaan eteispalvelusta. Eteispalvelun maksullisuus tuli esille vasta laskun saatuamme, 3 euroa/henkilö oli lisätty laskuun.
Veden maksullisuus jäi hiukan hämärän peittoon. Osalta illastajista siitä veloitettiin, osalta ei. Tarjoilijat pitivät kyllä huolen siitä, että lasit pysyivät täytenä.

Palvelu oli erittäin huomaavaista ja ystävällistä läpi illallisen.
G.W. Sundmans nousi ehdottomasti minun Helsingin ravintoloiden Top 3:n joukkoon. Sundmans ansaitsee ehdottomasti tähden. Tähdella tai ilman, uskon vahvasti tulevani tähän ravintolaan uudelleenkin.

Todella heikkoa. En ymmärrä, mistä tähän ravintolaan riittää kävijöitä, kultavuodet taisivat mennä vähintään 15 vuotta sitten.
Valitsen listalta chèvre chickenin. Kysyn tarjoilijalta, olisiko mahdollista vaihtaa annoksen lisukeriisiä ranskalaisiksi. Ei kuulemma ole, koska ranskalaisia on niin vähän. Tyydyn riisiin. Annos koostuu kanan rintafilépaloista, jotka ovat jonkun yrttimausteen peitossa. Molemmin puolin kanaa lautaselle on mätetty ylitulista bbq-kastiketta (suoraan HP:n pullosta) ja kuivaa ja mautonta kouluruokalariisiä. Täysin sopimattomana minkään kanssa vuohenjuustokiekko. Mikään ei sopi maultaan keskenään ja syömisestä tulee vain paha mieli. Aivan käsittämätöntä sotkua. Pöytäseurue ei omine annoksine ole sen tyytyväisempi. Ylihintainen juustokakku jälkiruoaksi maistuu selvästi vanhalta ja jääkaapilta.
Laskun saamme toisen pyynnön jälkeen, ensimmäinen pyyntö kaikuu ilmeisesti kieliongelmien vuoksi kuin kuuroille korville. Seuraavaa kertaa Sonta Fe:hen ei tule.

Voin suositella. Kävin kerran pari viime kesänä Tortilla Housen edeltäjässä, eli Tortilla Truckissa, ja onkin kiva, että konsepti on saanut vähän pysyvämmän jalansijan Kamppiin. Viime kesänä yksi burrito tuntui aavistuksen pieneltä ja kepoiselta, nyt burrito täytti vatsan oikein hyvin ja makua riitti. Täytteiden määrää oli taidettu lisätä, laadusta ja mauista tinkimättä. Oikea vastaus kastikkeiden ja lisukkeiden suhteen tosiaan on "kaikki" (korianterin vihaajille sallittakoon extra-korianterin poisjättäminen). Plussaa lisäksi siitä, ettei juomilla pyritä käärimään huippukatteita, vaan juoman saa lättynsä kaveriksi suunnilleen kaupan hinnoin. Suosittelen ja menen itsekin uudelleen.