Begemot

Ruoka tavallista, tunnelma outo. Ekologiseksi mainostaa itseään aika heppoisin perustein.

Kävimme Kitchissä päiväsaikaan, kolme aikuista ja kaksi lasta. Menimme siksi, että mainoksessa luki "ekologinen" - paikan päällä mietin kyllä, millä mittareilla paikka sitä olisi.

Ruoka oli keskinkertaista. Lapset söivät mauttomia lihapullia ja perunamuusia mielissään. Aikuisia ruoka ei niin miellyttänyt.

Tilausten tekeminen tiskiltä on työlästä ja hankalaa varsinkin lasten kanssa. Tiskillä palvelu oli kiireistä ja epäystävällistä.

En tiedä olenko liian vanha, mutta Pueblo ei kyllä minuun kolahtanut yhtään. Ruoka oli keskinkertaista, palvelu melko huonoa. Meitä oli iso seurue ja jouduimme käymään jokainen vuorotellen tilaamassa annoksemme tiskiltä. Tilasimme alkuun margaritoja, jotka olivat ihan hyviä, kunhan lopulta tulivat.

Paikka on meluisa ja tarjoilijat ainakin meidän käyntimme aikana kiireisiä ja pahantuulisia. En mene toiste.

Kävin jo vanhassa versiossa Copas y tapasissa. Se oli ehkä tunnelmaltaan vielä lämpimämpi kuin nykyinen, skandinaavisemman oloinen paikka. Joka tapauksessa, Copas y tapas on kestosuosikkini, jos haluan hyvää palvelua, hyvää ruokaa ja hyvää viiniä miellyttävässä miljöössä.

Lihattomia tapaksia saa hyvin, varsinkin jos suostuu syömään kalaa. Tapaksillakin saa mahan täyteen, mutta jos on sudennälkä, niin kannattaa toki ottaa pääruoka erikseen.

Viineissä voi aina ihan huoletta luottaa henkilökunnan suosituksiin, väki on todella asiantuntevaa. Johtunee siitä, että omistaja on kuulemani huhun mukaan toiminut Torresin edustajana Suomessa jo vuosikymmeniä.

Parasta Copas y tapasissa taitaa olla palvelu. Perheravintolakonsepti tuo omanlaistaan huolehtivaisuutta asiakkaiden kohtaamiseen, mikä Suomessa on harvinaisen tervetullutta. Varmaan palvelu ja ravintoloitsijaperheen kohtaaminen on se perimmäinen syy, jonka vuoksi palaan Copas y tapasiin aina uudelleen.

Käynnistäni on jo aikaa, mutta se oli niin positiivinen, että pitänee mainita. Kävimme pari vuotta sitten talvella Uppalassa illallisella. Koko viiden hengen seurueemme oli ruokafriikkejä ja siis melko vaikeasti miellytettäviä, mutta Uppalasta lähdimme erittäin tyytyväisinä ja mahat täynnä mahtavaa lähiruokaa!

Alkuruokana oli tuolloin ilmajokista savustettua broileria ja jotain lähijuustolan juustoa. Oli paras alkuruoka pitkään aikaan. Muistelen sitä vieläkin lämmöllä, vaikka käynnistä on tosiaan jo useampi vuosi... Vähän noloa.

Pääruoat meillä vaihtelivat, mutta kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa.

Palvelu oli aivan ensiluokkaista. Viinit olivat hyviä ja niistä meitä palvellut henkilö osasi kertoa paljon. Epäilen kyllä, että tuo henkilö saattoi olla ravintoloitsija itse. Joka tapauksessa ihan mahtava reissu. Olisin valinnut Uppalan toissailtanakin uudenvuoden ravintolakseni, mutta se oli kiinni. Ainoa miinuspuoli on vähän syrjäinen sijainti, mutta taksi vie ja taksi tuo.

Ihan ok, mutta en valitsisi itse illallispaikaksi. Ravintolan tunnelmasta tulee mieleen ruotsinlaiva. Ruokakin on vähän kuin Vikingin paremmasta ravintolasta.

Ketjuravintolalta ei tietenkään kannata kummoisia odottaakaan, mutta aikamoista raikastamista Sipuli kaipaisi.

Antaisin neljä ja puoli tähteä, jos voisin. Mietin naurettavan kauan, annanko neljä vai viisi. Viidennen vei lopulta se, että lähiruokapaikkana itseään mainostavassa ravintolassa ei pystytty kertomaan, mistä pääruokaliha on peräisin.

Kävimme Juurellassa uudenvuodenaattona nauttimassa maistelumenut. Keittiön alkutervehdys, maa-artisokkasosekeitto chorizoviipaleella ja punamangoldilla, oli täydellinen. Alkuruoka, haukimureke ja siikaceviche, oli ihan ok. Murekkeessani oli kolme ruotoa, eikä hauki kummoiselle maistunutkaan. Vaikea raaka-aine. Päälle tuotiin kastikkeeksi geeliytyvää kuohuviiniä, jota annos ei oikeastaan kaivannut. Seuraava ruokalaji, raitajuuricarpaccio, oli taas tosi hyvä. Pääruokana oli hevosta ja kauden kasviksia. Hevosta oli paljon ja se oli ihan hyvää. Kasviksia oli vähän ja osa juureksista kuiviksi paahtuneita. Tämän jälkeen tuli "GT Juurella": hieman liian kumimaiseksi hyytelöityä giniä, tonic-granataa ja sitruunavaahtoa, joka pursotettiin lasiin näyttävästi vasta pöydässä. Jälkiruoka oli mainio crème brûlée, jonka kaverina oli karamellisoitua palsternakkaa ja 'paukkujauhossa' pyöriteltyjä vadelmamarmeladeja.

Kaiken kaikkiaan yritystä oli riittämiin, ja varmasti Juurella onkin Seinäjoen paras ravintola. Vielä kun keittiömestari uskaltaisi luottaa ensiluokkaisiin raaka-aineisiin enemmän ja jättää kikkailun vähemmälle, niin viides tähti rapsahtaisi! Jälkiruoastakin olisi voinut jättää paukkujauhot sun muut piperrykset pois, samoin alkuruoassa olisi kannattanut keskittyä enemmän murekkeen makuun ja ruodottomuuteen ja vähemmän tilpehööreihin.

Palvelu oli loistavaa suurimman osan ajasta, kun pöytäämme hoiti Aki. Pääruoan toi Ilkka, joka töräytti laseihin punaviiniä kysymättä mieltymyksiämme tai kertomatta, mitä viini on. Kehotti vielä 'vetäsemään ykkösellä' valkoviinin, jota laseissamme oli jäljellä, että pääsisimme humalaan vuodenvaihteeksi. Not cool.

Voisin kuvitella, että menen toistekin. Varsinkin, jos luen täältä, että osaavat tulevaisuudessa kertoa lihan alkuperän.

Ihana, outo paikka. Olen syönyt meze-lautasia, köfte-lihapullia ja muistaakseni karitsaa. Ruoka on aina tosi hyvää.

Myös miljöö on ihanan outo ja nuhjuinen. Istui sitten alakerrassa tai yläkerrassa, niin aina tuntuu että on vähän syrjässä. Silleen hyvällä tavalla.

Palvelu on vähän sinne päin. Kerran kysyin, mitä eroa listan kahdella punaviinillä on. Tarjoilija vastasi, että toinen on halvempaa ja toinen kalliimpaa! Joskus on myös ollut vaikeuksia saada tarjoilijan huomiota.

Täällä ei kannata käydä tosi konservatiivisten fine dinaajien kanssa, mutta meille elämysten metsästäjille Antiokia Atabar on hieno löytö.

Söimme ribsit, voi herrajumala miten hyvää. En oikeasti ole syönyt missään parempia. Sain kimmokkeen opetella itsekin grillaamaan ribsejä ensi kesänä, vaikkei ole mitään toivoa saada niistä läheskään yhtä hyviä. Pelkästään niiden takia on pakko mennä Paksuun uudelleen aika pian.

Itse leivotut leivät ovat hyviä. Ruokakin on ihan hyvää, joskin kiireaikana joskus kävi niin, että lounaslistalta tilattuani sainkin eri ruokaa kuin luulin. En vieläkään tiedä, oliko ruuassa hirveä vai ei! Tarjoilija vain sanoi, että hirvi oli loppunut kesken ja sen tilalle tuli jotain erikoisnautaa, mutta ei ollut varma, oliko meidän annoksissamme vielä hirveä vai ei.

Sunn on vähän kolkko ja meluisa. Vanhasta arvotilasta olisi näin isolla remontilla saanut tunnelmallisemmankin.

Tarjoilijat eivät tunnu aina olevan tehtäviensä tasalla, ja joskus sinänsä hyvin ystävällisten virolaistarjoilijoiden puutteellinen suomentaito aiheuttaa hassuja tilanteita.

Vanhasta kapakasta on taiottu hyvin keskinkertainen ruokaravintola. Nuorena kävin usein Atskissa juopottelemassa. Olin positiivisesti yllättynyt mennessäni uusittuun Atskiin sisään: miljööstä oli saatu siisti ja kaunis.

Ruoka oli ihan ok, mutta ei erikoinen. Kala oli hieman mautonta, lisukkeet taas hieman suolaisia.

Palvelu oli periaatteessa kaikin puolin kunnossa, mutta jokin tarjoilijan käytöksessä jäi häiritsemään. Ehkä johtui siitä, että seurueeseemme kuului eräs hieman ristiriitainen julkisuuden henkilö, mutta ei sen kyllä pitäisi ravintolahenkilökunnan käytöksessä näkyä.