ekitaurus

Takana pitkälti toistasataa käyntikertaa paikan perustamisen jälkeen ja nyt täytyy todeta, että omistajan vaihduttua (? ) sekä ruoan että palvelun laatu on tippunut kuin lehmänläjä Himalajan juurelle.

Valitettavaa, että ruokapaikan yhteydessä joutuu käyttämään noin tyhmää vertausta, mutta viimeiseksi jääneellä käyntikerrallani tarjoiltu lammas oli pahaa; huolimatta mausteista ja kastikkeista, joilla pystyy peittämään paljon raaka-aineen puutteita.

Suurin puute oli kuitenkin ravintolavastaavan asenne, kun asiasta valitettiin. "Heidän ruokansa on hyvää, kaikki tässä salissa tällä hetkellä syövät tuota ihan samaa lihaa."

Siinäpä syövät. Kiitos Pikku Nepal ensimmäisestä kymmenestä vuodesta, ne jäivät osaltani viimeisiksi.

Eli sama kohtalo kuin Satkarilla, joka muinoin oli kaupungin paras nepalilainen.

Kannaksen freesautunut paluu innosti pari vuotta sitten: Sandelsia puhtaista hanoista, yrittäjä jota näytti kiinnostavan korkealaatuisen kulmakuppilan vetäminen.

Nyt kuitenkin alkaa olla fiilis, ettei homma lähde lentoon sillä laatutasolla, että jaksaisin käydä pettymässä.

Kävin viikon sisään kahdesti illallistamassa. Kaava toistui tuttuna: hyvän näköinen lista, josta ei kuitenkaan saa tasapainoista ruokailua, koska annoksista pitää valittaa sinänsä hyvi toimiville tarjoilijoille: 29 € sisäfileen kastike oli kamalaa. Puolessa annoksista lisukkeena on yksi ja sama voikermajuuresmössö kermaperunoiden kanssa. Juurekset ja perunat ovat ihanaa ruokaa, samoin rasva sopii molempien kanssa, mutta Kannaksessa homma vain on vedetty tukkoon.

Munuaiset mainioita, mutta ylisuolattuja.

Toisella kerralla hampurilaisen pihvi oli poltettu hiilimustaksi, mutta ranskalaiset sen sijaan keitetty kylmässä rasvassa niin, että närästivät 12 tuntia, vaikka jätin pääosan syömättä. Parasta oli, kun kommentoin mokattuja ranskalaisia tarjoilijalle: "Kiitos tosi paljon, hyvä että sanoit. Pannaan homma kuntoon." Eli syömäkelvoton annos laskutettiin täydestä hinnastaan, mutta joku muu saa myöhemmin torstai-iltana rapeita perunoita :)

Olen aiemmin pyrkinyt antamaan palautetta mestaan, mutta vaikutelma on, että kiitokset kelpaavat, moitteisiin tulee kireämpi kommentti. Joten antaa olla toistaiseksi. Kulutuskykyisempi juopporemmi näyttä paikan löytäneen, joten upgrade-edelliseen inkarnaatioon on jo onnistunut. Itselleni se ei riitä syyksi maksaa ruoasta, joka ei vain vastaa lupauksiinsa.

Popedan luukuttaminen sunnuntai-iltapäivisin ruokapaikassa olisikin outoa, joten ehkä Kannasta ei pidä ajatella ruokaravintolana, vaan kapakkana. Ei rehtinä kapakkana, mutta kapakkana kuitenkin.

PS. Kannas on ainoa kohtamaani paikka, jossa pippuripihvi on sikaa. Onneksi tarjoilija taannoin huomautti siitä mediumia tilanneelle seuralaiselleni.

Uusi kannas kantaa maineessaan vielä vanhan syntejä, mutta yritystä laatuun on.

Ruokalistan "ruskea ruoka" haastaa Ilvestä, Sikalaa ja Salvea, mutta pientä terävöitystä kaivataan keittiössä: nyt valtaosa annoksista tuntuu rakentuvan saman peruna-sipuli-kerma-voi-muhennoksen päälle ja kun myös kastikkeet ovat raskaita, niin ruoan maku menee tuhdissa genressäänkin paikoitellen tukkoon. Kalaa en ole vielä uskaltanut maistaa, liha-annoksista possunposki ilahdutti ruokalajina, vaikka edellämainitun perunahöystön ja kastikkeen lisäksi annoksen päälle lätkäisty vispikerma oli jo yliampumista. Kylmä ja hyvä hanaolut pelasti sen mitä pelastettavissa oli.

Salihenkilökunta on ystävällistä.


+ Erityismaininta hyvin huolletuista oluthanoista: Sandells on aina raikasta ja hyvää. Siitä harvinainen helsinkiläisravintola, että uskaltaa juoda muuta kuin pullokaljaa.

- Erityismiinus taipumuksesta soittaa koko salissa kovaa konepoppia kesken lauantai-iltapäivän päivällisten. Kun ei kerta enää olla räkälä, niin ei sitten olla sitä.

Onnistunut tutustuminen paikkaan, jonka olen onnistunut kiertämään 90-luvulta saakka.

Helsingissä harvinaisesti klassiset ja osaavat tarjoilijat. Ruoka tuhtia, mutta ei pelkkää ruskeaa mättöä, vaan sävyjä löytyi,

Paikkaa omituisesti vähättelevä maine hintavana ja jämähtäneenä on ollut luutunut takaraivooni. Onneksi luutuma tuli nyt poistettua.

Hintava toki, mutta kannan Lehtovaaraan rahaa toistekin: riistaa sesongin mukaisesti tarjolla ja muu liha kotimaista tuotantoa, vaikkei sentään luomua (näillä hinnoilla saisi ollakin).

Paikan maineen mukaisesti olimme toki ainoat asiakkaat kestävyysvajekuilun huonommalta puolelta.Tämäkin seikka loi mukavan töölöläistä tunnelmaa.

Tyhjähkö sali oli viihtyisän prameilematon. Viinit eivät ryöstöä.

Ainoana miinuksena hirvitournedoksen (35 €!) olematon lisuke. Oli pakko tilata valkosipulitiristettyä pottua erillinen lisukeannos. Ahtaajan tuloille hinnoiteltu kokoliha-annos ei saisi jättää ahtaajan nälkää täyttämättä.

Ensikokemus ei vastannut hypeä. Kelpo palvelu, aidosti erilaistava ja kunnianhimoinen luomukonsepti sekä tekijöiden intohimo asiaansa olivat totta, mutta ylisuolaiseksi keitetty rapukeitto ei esimerkiksi kirvoittanut muuta kuin "sori, niinpä oli, käski keittiö sanoa" -tyyppisen pahoittelun – mikä tässä hintaluokassa omalla lompakolla liikkuville ei ole oikea vastaus. Maukkaampaa piperrystä on tullut vastaan muualla, mutta paljon oli positiivistakin. Yleisfiilis herraseuramme pitkästä illallisesta jäi hyväksi, hypeen vain on tunnetusti vaikeaa vastata.

Itse toivon vastaavaa ravintolaa ronskimmalla kokkausotteella sekä viineillä ja sitä myötä edullisemmilla hinnoilla. (Pelkkä ylisuolaisuus suolaisilla hinnoilla kun ei ole tarpeeksi ronskia.)

Ehkäpä toinen käynti edessä.

RAVINTOLAKOULU PERHO ESITTÄÄ: Sushia suomeksi.

Umeshu on useaan kertaan kelpo ravintolaksi todettu, mutta tänä perjantai-iltana se sukelsi syvälle bulkkikuppiloiden yöhön.

Koko nelihenkinen henkilökunta ramppasi ravintolan edessä punttisalin portailla tupakalla, parhaimmillaan kolme neljästä henkilöstä yhtäaikaa, vaikka paikka oli lähes täynnä asiakkaita. Mm. molemmat kokit ja toinen tarjoilija ehtivät samanaikaisesti röökille, vieläpä kolmesti tunnin sisään.

Pöydissä istuvat asiakkaat saivat myös kuulla avokeittiöstä kokkien ja tarjoilijan analyysit siitä, minkä kokoiset tissit paikkaan juuri soittaneella tilauksen tehneellä asiakkaalla on ja kuinka ne vertautuvat "meidän Nitan bosiin, mutta Nita onkin blondi".

Miestarjoilija myös ehti kysyä annoksia hakiessaan kokilta, mitä nuo "vihreät pallot" kala-annoksissa ovat. Onneksi kokkipoika tiesi opastaa.

Palvelu on ollut aiemminkin tämän laadukkaaksi mielletyn ravintolan heikoin lenkki, mutta tämän käynnin jälkeen ravintolakouluamikset saavat puhua tupakkapaikkajuttunsa keskenään. Asiakkaiden ja näiden sanomisten arviointi keittiössä niin, että se kuuluu saliin, omasi tietysti omanlaisensa viihdearvon.

Hyvää yötä Umeshu.

Hyvä ravintola Rovaniemen mittapuulla. Parin vuoden aikana syöty sekä illallista että lounasta. Jälkimmäinen tarjoillaan laadukkaasta ja huolleltusta seisovasta pöydästä.

Listalla paikallisia raaka-aineita hyvin valmistettuna. Aina ystävällinen palvelu. Illallisella varttuneella miestarjoilijalla oli näkemys viineihin ja hyvitti pienen tarjoiluvirheensä ylimääräisellä jälkiruokaviinillä.

Varmahko valinta, kunniantuntoinen ravintola.

Pieni pala parasta Eurooppaa Roban Mäkkärin "takapihalla".

Paneutuvan ja intohimoisen isännän pyörittämä persoonallinen kahvila/bistro. Lämmintä lounasta ja vaihtelevasti illallistakin. Erinomaiset voileivät ja salaatit hyvän viinin tai oluen kera.

Grand Delicaton ohella juuri sitä, mitä tämä ABC-maa oikeasti tarvii tasapainottamaan surkeaa suhtautumistaan ruokaan.

Kannattaa käydä. Aukiolojat venyvät asiakkaiden nälän ja janon mukaisesti.

Heikko esitys sinänsä kivalta konseptilta. Huonosti hoidettu sali, eikä ilmeisesti esimiehenä keekoillut nuori mies ole tainnut oikeasti itse koskaan syödä ravintolassa.

Yläkerran Monte Rosa on kuin eri kaupungista, vaikka saman yrityksen tuote sekin.

Vältä tätä.

Turistien rahastusta. Ruoka erittäin heikkoa hinta-laatusuhteeltaan, palvelu leipääntynyttä ja hädin tuskin muodollisesti pätevää.

Hanavettä ei suostuta tarjoilemaan, vaan pakkomyydään pullovettä.

Ei mitään positiivista sanottavaa.

Vältä paikkaa.