marsupilami
14 BewertungenHyvä ravintolakokemus tarjoaa jotain yllättävää, jotain tuttua, kauniin tai ainakin erilaisen miljöön ja ystävällisen palvelun. Niin ja se ruoka! Siitä tulee löytyä särmää ja rohkeutta, sen täytyy näyttää halukkuutensa innostaa ruokailijaa uudenlaiselle makumatkalle, vaikka annos olisikin klassikko. Haluan löytää ruoasta sen jonkin, sen fiiliksen missä uppoutuu eri makuihin eikä saa sanottua mitään. Rakastan ruokaa ja haluan, että se tarjoaa minulle rakkautta.
Abzeichen
Blog link
Bewertungen (12)
Diese Bewertungen haben keinen Einfluss auf den Durchschnitt
Tärkeän päivän illallispaikaksi valikoitui pitkien pohdintojen jälkeen Salutorget, josta olimme kuulleet paljon hyvää palautetta. Yrittäessä viime kerralla varata pöytää paikka oli täynnä – tämäkin jo antoi odottaa loistoravintolaa.
Vieraillessamme paikassa oli arki-ilta, mutta mukavasti tuntui silti olevan ihmisiä illastamassa. Ei liian täyttä, muttei liian hiljaistakaan. Salutorgetin sisätilat olivat loisteliaat ja paikka mukavan avara. Tosin kun tilaa kutsuu avaraksi, luulisi omalle paikalleen istumisen olevan helppoa. Nyt tuolin ja pöydän väliin jäi niin kapea tila, että myös minulla, hoikalla naisella, oli ongelmia päästä pujahtamaan paikalleni. Tämän lisäksi täytyy miinuksena mainita vielä vetoisuus. Vaikka paikkamme oli suhteellisen kaukana auki olevasta ulko-ovesta, ja vaikka ilta oli lämmin, pääsi silti kylmä merituuli puhaltamaan pöytäämme asti. Jälkiruoan aikana piti jo vetäistä pitkähihaista mekon päälle.
Ystävällinen tarjoilijatar nro 1 johdatti meidät pöytämme luo. Aperitiiviksi hänen suosittelema Prosecco Extra Dry (8,10 e). Päätimme nauttia Chef`s Menun (47,30 e, Stockmann kanta-asiakaskortilla 37,80 e), jonka kanssa oma valintamme Grüner Veltliner (16 cl 12,20 e). Tämän tilauksen teki tarjoilijatar nro 2. Leipä viipaleet ja voinapin toi pöytää tarjoilijat nro 3, ja viinit toi pöytään tarjoilijatar nro 2.
Toast Skagen miellytti. Annos oli kaunis ja sopivan kokoinen. Toast Skageneita monessa ravintolassa kokeilleena, Salutorgetin annos nappasi tämän hetkisen ykkössijan. Tämän kanssa siemailimme vielä Proseccoa. Viinin hapokkuus sopi mainiosti skagenin rasvaisuudelle.
Pääruoaksi Loimutettua siikaa, paistettua latva-artisokkaa, Beluga-linssejä ja sitruunakastiketta. Tämä annos ei kuitenkaan säväyttänyt juuri millään tavalla. Melko samanlaisia siika-annoksia on tullut syötyä liian monessa ravintolassa jo aikaisemmin. Ainut poikkeus tässä oli linssit, niitä harvoin fine dining paikkojen listoilla näkee. Kyllähän tuo kelpo annos silti oli, ruoka maittoi, artisokat olivat maistuvia ja kastike täydensi kalan makua hienosti.
Pitänee vielä mainita se, että pääruoan pöytäämme toi tarjoilija nro 4. Jokainen työvuorossa ollut tarjoilija kävi illan aikana hakemassa tai tuomassa jotain pöytäämme. Fine dining ravintolaksi outoa toimintaa, sillä olemme tottuneet siihen, että pöytäämme tarjoilee max 2 tarjoilijaa illastamisen aikana.
Chef´s Menun jälkiruoka sisälsi Tuoreita mansikoita, marenkia ja samppanjasabayonia. Tässä vaiheessa masu oli jo niin täynnä, että pienemmälläkin annoksella olisi pärjännyt. Jälkiruoka oli aika perinteinen, ei sen suuremmin säväyttänyt tai inhottanut. Erityisen kaunis se ei kuitenkaan ollut. Sabayonissa maistui aika runsas kananmuna, mutta toisaalta sitähän se suurimmaksi osaksi onkin. Emme nauttineet tällä kertaa mitään jälkiruokajuomaa.
Kaikkineen päivineen laskun hinta 116,20 euroa, mikä oli hyvinkin kohtuullinen. Suosittelen paikkaa erityisesti miljöön takia, mutta kyllä sitä ruokaakin kannattaa kojeilla. Itse en ehkä ihan heti lähtisi uudestaan (ellei joku tietenkin tarjoa :), mutta jos näin käy, niin haluan kokeilla miltä tämän paikan etanat ja äyriäiset maistuvat.
Casa Toscana ei ole pettänyt ikinä.
eikä niin käynyt viime kerrallakaan.
Ravintola ihana, perinteinen maalaistyylinen italialainen. Palvelu aina osaavaan, valitettavasti tällä kertaa kohdalle osui harjoittelija tyttönen, joka ei ihan vielä perillä ollut kaikesta. Ei huono kuitenkaan.
Itse otin alkuruoaksi Kampasimpukkacrostinit ja limoncello-basilikapestoa, 13,90. Ihana ja kaunis alkupala, vaikka tod näk kampasimpukat olivatkin pakastetavaraa. Seuralaisen alkupala Arezzolainen tomaatti-leipäkeitto, 7,90 miellytti myös. Paksua ja aromikasta keittoa. Lisäksi tarjolla on aina talon tarjoamaa leipää, jota voi kastaa oliiviöljyyn sekä balsamicoon.
Pääruoaksi valitsimme kumpikin Yrteillä kuorrutettua riutta-ahventa, haudutettua fenkolia, sitruunaa, oliiviöljyä ja polentaa, 19,90. Suht tuhti annos, mutta todella maistuva. Tällä kertaa annos ei ollut kauneimmasta päästä, mutta mainio silti.
Näiden kanssa viininä aivan loistava Vernaccia di S. Gimignano 2007, Toimi mielettömän hyvin myös tuhdin tomaattikeiton kanssa. Jälkiruokaa emme jaksaneet, jotenka makean himon tyydytti lasilliset ihanaa, pirskahtelevaa Moscato d'Astia.
Viineineen päivineen koko ateria kohoaa yli 100 euron, mutta täällä tietää saavansa laatu joka kerta, jotenka hinta ei ole paha. Järvenpään ainoa laadukas, hyvätasoinen ja kunnon fine dining ravintola.
Päätimme poiketa ensimmäistä kertaa tässä sushi paikassa.
Olemme syöneet usein mahtavia susheja, viime kerralla eräässä sushiravintolassa petyimme pahasti ja siksi tunnelma oli odottava. Emmehän tule petetyksi.
Onneksi emme joutuneet pettymään millää lailla. Kaunis sisustus ja tunnelma. Ravintola oli suht täynnä noin klo 17 aikaa, asiakkaat vaihtuivat. Tarjoilija oli palvelualtis ja hymyilevä herra.
Päätimme seuralaiseni kanssa jakaa lajitelman, johon kuului 20 palaa erilaisia susheja hintaan 27,00. Ruokajuomaksi vettä sekä lasilliset valkoviiniä.
Ruoka toimi. Se tuotiin ripeästi pöydään ja oli hyvin tehty. Makit oli kääritty hyvin rullalle ja pysyivät kasassa kovassakin käsittelyssä. Raaka-aineet maistuivat tuoreelle. Soija oli maukasta. Riisi oli sellaista mitä kuuluukin. Ei tönkköä tavaraa, vaan suussa sulavaa ja maukasta.
Hinta viineineen päivineen 37 euroa. Tätä voin suositella myös muille, vaikken sanokaan että olisi vielä kaupungin paras sushipaikka. Paikka on kuitenkin juuri sellainen, mihin voi tulla kupposelle ja muutamalle sushille tai istua ja nauttia pitkän ihanan illallisen.
Olen tätä ravintolaa jo kerran arvostellut, tämä tapahtui joulukuussa 2010.
Silloin kirjoitin paikasta huonon arvostelun, koska hyvään ei silloin todellakaan ollut aihetta. Nyt päätin antaa ravintolalle uuden tilaisuuden ja ostosten lomassa tyydyttää hurjan sushihimoni.
No, pahin sushihimo lähti, mutta kyllä tämän paikan tulee petrata vielä hurjasti, jotta pääsee edes ok-tasolle hyvien sushiravintoloiden kanssa. Söimme seuralaiseni kanssa kumpikin Medium annoksen, joka sisälsi 12 kpl susheja (6 kpl maki, 6 kpl nigiri). Hinta 15 euroa, joka ihan mainio hinta tuosta annoksesta. Palvelu ja miljöö entisensä, mukavaa ja ihan nättiä.
Makit, kurkku ja lohi, olivat mauttomia ja ”tönkköjä”. Tönkköys johtui riisistä, joka oli aivan liian puuromaista ja tiivistä. Kuten jo edellisellä kerralla, soijaan kastaessa täytyi ihan odotella, että makiin olisi jonkinlaista makua saanut tarttumaan. Tottakai puhtaat maut ovat hyvä asia, mutta sushiriisissä tulee kuitenkin maistua riisietikka.
Nigirit olivat hieman parempia kuin makit, mutta eipä niillekään hurrata kannata. Tonnikalanigirin tonnikala ei ollut lähelläkään tuoretta – vielä koskaan en ole näin harmaata tonnikalaa saanut eteeni. Grillattulohi oli täysin mitäänsanomaton, vaikka muissa paikoissa se on yksi suosikeistani. Ebi eli ravunpyrstö oli yksi huonoimmista makunsa vuoksi sekä sen tähden, että rapu tippui riisin päältä pois saman tien kun siihen koski. Lohinigiri ihan ok. Ainoat nigirit, joita kehtasi sanoa oikeasta maistuviksi ja meheviksi olivat tamagonigiri (muna) ja inarinigiri (tofu). Näistä kummastakin löytyi makua ja oikeanlaista pehmeyttä. Kiitokset myös siitä, että tamago oli mehevää eikä kuivahtanutta.
Soija oli pysynyt samana kauheana litkuna kuin viime vuonna – mitäänsanomaton ja liian makeaa. Wasabi oli mautonta sekä jauhomaista ja vaikka pyörittelin kaiken omalla lautasellani olleen wasabin soijan joukkoon, en saanut seokseen minkään sortin makua. Inkivääri oli kuitenkin hyvää.
Yksi sushien mauttomuuteen vaikuttava tekijä oli myös se, ettei mihinkään näistä oltu laitettu wasabia. Toki tällä tavalla saadaan tottuneemmatkin sushinsyöjät maistelemaan susheja, mutta tällä tavalla päästään myös aikalailla kouluruoan tasolle. Ajatellaanko siellä tosiaan, että mauton ja mitäänsanomaton (lue: helppo) miellyttää kaikkia. Huoh, eipä tässä muuta voi sanoa, kuin että kolmatta tilaisuutta en tälle paikalle anna. Kauppakeskussushia se oli ensimmäisellä kerralla ja vaikka tähän toiseen kertaa olikin lievää parantumista tapahtunut, täytyy astella jonnekin aivan muualle nauttimaan hyvää, oikeanlaista ja eritoten maistuvaa sushia.
Tämä kommentti koskee myös Jumboon avattua Hanko Sushia.
Testasimme uutta Hanko Sushia hieman epäilevin odotuksin, mutta mahdollisuuden annoimme paikalle kuitenkin. Valitettavasti tämä mahdollisuus ei oikein tuottanut tulosta, sillä itse petyin suuresti Hanko Sushin ruoanlaatuun.
Paikkana ravintola on ihan mukava, kaunis kattaus ja koristelut. Asiakaspalvelu myös ihan ok, ystävällistä peruspalvelua.
Ruoka onkin sitten toinen juttu. Monta sushi paikkaa kolunneena, tämä paikka ei montaa pistettä ansaitse. Otimme lounastarjouksen joka sisälsi: 10 kpl nigireitä ja makeja, kupillinen misokeittoa sekä vihreää teetä.
Sushit olivat pettymys. Riisi oli puuromaista ja tönkköä, ilmiselvästi odotelleet hetken aikaa pöytiin pääsyä. Soijaan kastettaessa piti oikein odottaa, että soija pääsee imeytymään sushiin - niin tiivistä tavaraa riisi oli. Soija ei myöskään ollut parhainta mahdollista soijaa, jotenki oudon makeaa ja "ei-aidoin-makuista".
Wasabissa ei miellyttänyt rakeinen rakenne, eikä misokeitossa jauhemainen keitonloppu. Vihreä tee ihan ok.
9 euron hintaan tämä setti ihan ok, mutta toivoisin todella panostusta riisin rakenteeseen. Kalat maistuivat suht tuoreilta, siitä ei valittamista. Tuskin silti tulen toiste, parempiakin sushimestoja on tarjolla.
Mutta Jumbon ravintolaksi ja pikaruokapaikaksi varmasti ihan ok, aika paljon tuoleillä näytti istuskelevan ensikertalaisia sushien syöjiä.
Porvoon reissulla tuli testattua Tiger sushin lounastarjonta.
Suurena sushin ystävänä ja lukuisissa loistavissa helsinkiläisissä sushi- ravintoloissa syöneenä, petyin pahasti.
Suuria odotuksia minulla ei paikkaa kohtaan ollut, mutta nekin vähäiset jäivät toteutumatta. Seuralaiseni kanssa tilasimme molemmille 8 palan lounassetin (8,80) + n. 2 e misokeiton. Misokeiton maku keinotekoinen ja tofu ei parasta mahdollista. Itse sushiannos oli surkea näky. Peukalon paksuiset kurkkumakirullat (2kpl) olivat huvittavia, ja in-side-out nimellä kulkevat rullat (3kpl) jokseenkin outoja (sisälsivät mm. retiisiä). Lohinigirien (2kpl) aivan liian paksut lohipalat olivat tökeröitä ja tamagonigirin munakas liian kuivaa. Annoksen kaameus oli makien päälle puristetut majoneesiraidat. Tämän lisäksi lautaselta löytyi jättikatkarapunigiri, kasa ihan kelpo inkivääriä ja wasabipallo. Riisistä täytyy vielä todeta se, että sen maustaminen oli kyllä kokilta jäänyt puolitiehen.
Raaka-aineet olivat siis suht tuoreenoloisia, mutta erityisen maittavaksi tai miellyttäväksi kokemukseksi en voi tätä vierailua sanoa. Yksi hyvin suurin ongelma, vaikka se vaikuttaakin pieneltä, oli soijakuppien koko. Kupit olivat liian syvät ja samalla liian kapeat, että ainakin nigirien dippaaminen oli erittäin hankalaa. Tämä tosiaan oli meidän lounaskokemuksemme ja vaikka toivoa voisi, että a la carte listalta saisi laadukkaampaa sushia, en halua tätä paikkaa enää toiste kokeilla.
Timbaali on osoittautunut mainoksi ravintolaksi, kun haluaa miellyttävää palvelua, kauniit puitteet ja erinomaista ruokaa.
Vuonna 2010 tuli testattua ravintolan saaristolaismenu, joka osoittautui mainioksi ja täyttäväksi. Tänä kesänä testivuorossa olivat etanat ja kala.
Alkuruoaksi kuusi kappaletta etanoita, itselle valkosipulietanoita (10e) ja seuralaiselle roquefortetanoita (10,50e),lisänä leipää. Maittavaa ja hyvää. Kumpikin pidimme omasta annoksestamme enemmän. Toisaalta, jäin silti kaipaamaan vielä suurempaa makunautintoa. Olemme useassa paikassa nauttinut etanoita ja täytynee sanoa, että samaa sarjaa nämä olivat muidenkin ravintoloiden etanoiden kanssa. Harmi sinänsä, sillä kysehän on nimenomaan etanravintolasta. Tai sitten odotin jotain suurta, mikä olis mahdoton toteuttaa, mene ja tiedä..
Pääruoaksi kummallekin Paistettua nieriää, peruna-valkosipulivaahtoa ja kesäisiä kasviksia (23,50e). Tästä pidimme valtavasti. Ravintoloiden kala-annosten "testaajina" tämä säväytti kumpaakin. Simppelit raaka-aineet, ihanat kauden kasvikset (retiisi, herne, parsa) ja hyvä kala. Loisto suoritus vaahdon suhteen, ihanaa että varsinaista perunaa ei ollut vaan se tuli vaahdon muodossa. Tästä lähti kehut myös kokille.
Alkuruokien kanssa lasit Vallformosa cavaa, joka toimi loistavasti öljyisten etanoiden kanssa. Pääruoalla Yalumba Viognier, joka antoi mukavan säväyksen kalalle. Laskun loppusummaksi tuli noin 80 euroa, jonka maksoimme kalan ansiosta mielellämme.
Kuten monissa kommenteissa on tullut todettua, ei tämä paikka pärjää parhaimmille Helsingin ravintoloille. Pidän silti Timbaalista ja aion ruokailla paikassa jatkossakin.
Paikka oli siisti ja rauhallinen.
Ravintolan ulkoseinien teippaukset hieman halvan oloiset verrattuna sisustukseen.
Ruoka oli kelvollista. Valitsin kumppanini kanssa kun pao katkarapuja (kummallekin oma annos). Kummallekin tuli oma lautasellinen rapuja, riisikulho yhteinen. Ravut saatu simppeleillä raaka-aineilla maittaviksi. Riisi kuitenkin rapisi paikoitellen hampaissa, epäilimme myös mikron kautta käymistä. Saattaahan tuo olla vaan keittimessä kuivunut... Iso lasi perus valkkaria 8 e.
Vatsa tuli täyteen, mutta jotenkin valju fiilis jäi. Tarjoilijapoika ehkä hieman hakoteillä tehtävässään, puhui myös vaan englantia. Olimme ainoat asiakkaat noin klo 16 aikaan tiistai päivänä.
Teatteri-illan seuralaisen kanssa piti huipentua hyväksi kehuttua Ravintola Königiä.
Valitettavasti tällä kertaa kehut eivät pitäneet paikkaansa ja ahkerina ravintolan testaajina ja kotikutoisina ruokakriitikkoina petyimme sekä palveluun, että ruoan tasoon.
Vierailimme syksyn aikana, viikonloppuna illallisaikaan. Sekava ja ei niin ystävällinen pöytiin vienti. Kaikissa pöydissä syöjiä pikkujouluväestä nuoriin pariskuntiin.
Alkujuomaksi tarjoilijan ehdotuksesta, ruokahalua herättävä punainen, maistuva drinkki.
Alkuruoaksi kummallekin Toast Skagen, 14 e. Kaunis ja maistuva annos. Eritoten kaunis. Ehkä odotin jotain vielä yllättävämpää. Alkuruoaksi olisin mieluummin ottanut Etanoita Roquefort-pekonikermassa, 13 e, mutta koska en pekonia voi syödä eikä kastiketta saanut vaihdettua, tyydyin skageniin.
Pääruoaksi valikoitui kummallekin ilmeisesti kausituotteena ollut kala. Valitettavasti emme muista oliko se siikaa vai mahdollisesti jotain muuta. Mutta sen muistamme, että petyimme kumpikin suuresti. (Olemme pariskunta, joka syö vain kasviksia sekä kalaa, ja
niitä tuleekin testattua paljon eri ravintoloissa. Joskus joutuu pettymään).
Kalan lisänä oli mustatorvisieni kastiketta, joista itselläni löytyi hiekkaa, sekä perunakakkua tahi muuta vastaavaa. Tämä kalaruoka, muistaakseni noin 25 euron hintaa, oli kummankin meidän mielestä liian suuri. Annos ei vastannut odotuksia maultaan eikä yltänyt helsingin muihin hyviin kalaravintoloihin. Ruoan mukana kulki kelpo australialainen valkkari yellow tail.
Juomineen päivineen lasku n. 140, joka ei mielestäni ole kohtuullinen. Tämän suuruisia laskuja saamme monista muistakin ravintoloista ja sillä hinnalla on usein saanut paljon parempaa ruokaa sekä palvelua.
Tämä on kyllä Helsingin ykkös sushipaikka. Takuuvarmaa sushia joka kerta, maistuvaa, tuoretta. Ihan kuin Japanissa. Tästä en vaihda.