Suviko

Kallion suosittu thaimaalainen avasi toisen pisteen Taka-Töölöön. Söin lounaaksi pad thain katkaravuilla (vaihtoehtona tofu). Lounashintaan (8,5 euroon) kuului alkukeitto ja jälkiruuaksi pieni hedelmälautanen. Alkukeitossa (tom yam) oli sattumina jättikatkarapuja ja tuoreita herkkusieniä lohkoina. Ei ole menty sieltä missä aita on matalin. Itse lounas ei ollut annoksena sen ihmeempi kuin kasa nuudelia nyt yleensäkään, mutta maku oli mainio ja katkaravut meheviä jättikatkoja eikä pieniä. Limeä sai puristaa itse annoksen päälle ja se sopi hyvin maapähkinän ja muiden annoksen makujen kanssa. Lemongrass on aina loistanut moniulotteisilla mauilla. Jälkiruuaksi vielä pari palaa ananasta, yksi litsiluumu ja muutama viinirypäle. Kahvi tai tee olisivat kuuluneet hintaan kanssa.

Toasteja ja naposteltavaa pubissa Kaisaniemessä. Ennen vanhan Kaislassa sai napostelulautasen ja sitä olen jäänyt kaipaamaan. Nykyisin tykkään jakaa jättitoastin jonkun kanssa tai syödä vohvelimaisiksi leikattuja ranskanperunatyyppisiä naposteluherkkuja majoneesin kera. Tykkään kantapaikastani aivan muista syistä kuin ruuan vuoksi eli tulen tänne siiderivalikoiman, sisustuksen, tunnelman ja sijainnin takia. En panisi ollenkaan pahakseni, jos Kaislassa alettaisiin tarjota kunnon pubimenua.

Skandinaavisia makuja Kirkkonummella. Kun nyt kerrankin oltiin näillä kulmilla, niin piti tulla syömään kehuttuun ravintolaan. Paikka sijaitsee aseman lähellä, Citimarketin parkkipaikan vieressä. Vaalealla puulla sisustettu ja valoisa sali onnistui olemaan kauniin skandinaavinen - huolimatta siitä, että ainakin minulle Ikea on onnistunut banalisoimaan tuon sisustustyylin. Bistrossa oli lauantaina kello neljältä vielä tarjolla brunssi. Kolme eri salaattia ja kylmiä herkkuja, kolmea sorttia marinoitua silakkaa, pääruokina aika turvalliset häränfilee ja uunilohi. Jälkiruokapöydässä oli tarjolla gryerejuustoa, juustokakkua ja mustikoita. Omenapaistos oli vissiin loppunut ennen kuin saavuimme. Suosikkini oli sipulipiirakka suupalan kokoisina paloina. Kasvissyöjä seurueessamme vannoi, että siinä oli pekonia. Listan mukaan piiras oli kasvisruokaa. Ruoka oli hyvää, mutta kaiken hypen perusteella odotin tajunnanräjäyttävämpää settiä. Veikkaan, että noutopöytätyylinen brunssi ei ollut parasta mihin paikka pystyisi.

Kebabia buffetista Kampissa. En ole kebabin ystävä ja Pashaan palaaminen ei yhden yöruokakokemuksen perusteella kiinnostanut, mutta työkaveri puhui ympäri ja kehui Pashaa lounaspaikkana. Pöydästä löytyi kaikkea muuta minulle maittavaa syötävää: falafelia, hummusta, viininlehtikääryleitä, salaattia ja porkkanaraastetta, lohkottuja persikoita. Kasvislinjallakin täällä voi siis syödä ihan hyvän lounaan. Tosin otin lasagnea, joka ei ollut vegeä. Yhdeksän euron hintaan ihan perushyvät sapuskat.

Italialaista Kampin keskuksessa. Suosittu lasiseinäinen lounaspaikka kauppakeskuksen alimmassa kerroksessa. Sijainnista ja melko ahdetusta pöytämuodostelmasta huolimatta yllättävän kiva tunnelma. Palvelu on ollut neutraalia tai hiukan puisevaa: ei kannata vahingossa koittaa tilata annostaan avokeittiössä hääräävältä kokilta, joka katsoo silmiin sen näköisenä, kuin odottaisi sinun sanovan hänelle jotakin.
Otin lounaslistalta insala di Gamberin, joka toi monipuolisuudessaan mieleen Cafe Esplanadin edesmenneen suosikkini, katkarapubagelin. Salaatin pohjana oli rucolaa, lehtisalaattia ja lollo rossoa. iiden päällä oli katkarapu-majoneesimssöä, marinoituja herkkusieniä, grillattua kesäkurpitsaa, mustia oliiveja, tomaattia ja sipulia. Mausteina oli sitruunaa ja persiljaa.
Annos oli raikas ja värikäs, juuri kuin halusinkin. Lounasajan pasta-annoksissa sen sijaan ei ole salaattia mukana, mikä oli seuralaiselleni pettymys. Olen tykännyt pastoista, mutta niistä saattaa jäädä nälkäiseksi, jos on kova nälkä ja salaattia tosiaan kaipailisivat alkuun.

Mainio soppabuffet Kruunuhaassa. Hakaniemen hallin Soppamies on pistänyt pystyyn sopparavintolan Krunikkaan. Qulma on samalla myös kadunkulman kahvila suurilla ikkunoilla. Lounasaikaan kävi kuhina, mutta yksikään soppa kolmesta jättikattilasta ei loppunut kesken. Vaihtoehtoina oli ranskalaista sipulikeittoa, borssia ja fenkolia, listattuna asiakkaiden suosimassa järjestyksessä. Kaikki olivat hyviä, vaikka borssissa oli aika voimakas savuinen maku, melkein palanut. Vissiin tuli keittoon laitetusta lihasta. Lisukkeeksi keittoihin sai annostella krutonkeja, smetanaa, juustolastuja, paahdettuja pähkinöitä ja kurpitsansiemeniä.

Hawajilaista Punavuoressa. Lounaalle pieneen ravintolaan kannatti jonottaa. Pöytiä oli kymmenkunta ja moni kääntyi ovelta. En tiennyt millaista hawajilainen sapuska on, mutta teriyaki-lohi oli mainiota. Annokseen kuului sopivasti raikkaita vihreitä lisukkeita ja riisiä. Perunasalaatista ja vihersalaatista valitsin ennemmin jälkimmäisen - potut ja riisi samassa setissä tuntui hiukan yllättävältä yhdistelmältä. Useamman kertaa täällä käynyt kaverini suositteli tätä lounaslistalta kokeilemisen väärtinä.

Aitoa meksikolaista Kampissa. Pienen paikan sisustus on värikästä kuolleiden päivän teemalla ja henkilökunta ystävällistä. Lounaaksi sai alle yhdeksällä eurolla herkullisen papukeiton ja juusto- & sienitäytteisen quesadillan. Alkuun tuotiin vielä nachoja kahdella todella maukkaalla kastikkeella, joita tarjoilija toi ilmaiseksi lisää pääruuan kanssa nautittavaksi. Menussa oli lounasaikaan kolme vaihtuvaa vaihtoehtoa ja kaikkiin kuului keitto. Annokset eivät ole kovin suuria tosin, mutta kevyeksi lounaaksi ruoka on maultaan mainiota. Jälkiruoaksi tarjolla olleet vanukkaat näyttivät herkullisilta, mutta tällä kertaa ei ollut pikalounaalla aikaa jäädä niitä testaamaan. Meksikolainen kaveri kertoi tuntevansa paikan pitäjät ja kyseessä on ilmeisesti ainoa paikka Suomessa, jossa tarjolla ei ole texmexiä vaan meksikolaista ruokaa. Hiljattain avattu paikka näyttää olevan lounasaikaan varsin täynnä.

--
Nyt on käyty toisen kerrankin. Tacot ja jälkiruokavanukas olivat erinomaisia, mutta meksikoa tuli todella ikävä kaakaokupillisen kanssa. Se oli aitoa kamaa. Suosittelen.

Söpö lounaspaikka vanhanajan fiilingillä Kasarmintorin kulmilla. Lounaslistalla oli useampi herkullisen kuuloinen vaihtoehto, mutta halusin vuohenjuustosalaatin. Risottoa ja osso buccoakin olisi ollut. Päätimme istua sisällä - sattui viileämpi päivä ja terassin näkymät eivät olleet erityisen viehättävät. Paikka on pieni ja ahdas, mutta kotoisalla tavalla, sanoisin. Haarukan ja veitsen sai valita eriparisten ottimien laatikosta ja alkupalaksi sai noutaa salaattia. Lisäksi alkuun kuuluu leipää dipattavaksi öljyllä & balsamicolla. Itse salaatissa oli väriä ja makua. Vuohenjuustoa oli tarpeeksi ja vihanneksista annoksessa yllätti maukkaasti marinoitu munakoiso. Seuralainen tykkäsi risotostaan. Mainio paikka, tulen uudestaankin.