Konrads

Ensimmäinen visiitti Bamboo Centeriin oli veljen kanssa aikaisemmin keväällä, bänditreenien päätökseksi. Tultiin silloin paikalle vähän ennen sulkemisaikaa ja jäätiin vielä hieman sen jälkeenkin istumaan iltaa. Ruoka-annos on jo itsessään haihtunut mielestäni, mutta oli kyllä täyttävää. Henkilökunta oli joustavaa ja kohteliasta.

Päätin ottaa Taiteiden Yönä uusintakierroksen. Kahdeksan maissa illalla kaupunki oli jo täynnä ahdistavan levotonta juhlaväkeä joita välttääkseni hipsin Bamboo Centeriin. Nuori mies ohjasi minut sivummalle pakkausmateriaalien ja tiskien lomaan selaamaan ruokalistaa. Valintaa tehdessä seurasin tarjoilijattaren tajuttoman nopeaa ja energistä hyppelyä pöydästä toiseen. Hän huudahti aika ajoin "Kaveri! Coca Cola? Kaveri!", tuttavalliseen tyyliin. Kaikki asiakkaat olivat kavereita.

Listat ovat selkeitä ja yksityiskohtaisia - jokaisen ruuan kohdalle on kirjoitettu ja symbolein kuvitettu niiden ainesosat, niin että tietää tarkasti mitä tilaa. Valitsin Kasvisaterian (11,50€) , johon sisältyy kasviskevätrulla, omavalintainen kasvisruoka ja frittibanaani. Alkuruoka saapui pöytään alle kymmenen minuutin ja muut seurasivat perässä mukavan rauhallisessa järjestyksessä. Kevätrulla oli mahtava, niitä olisi mielellään syönyt lisääkin, mutta piti säästää tilaa pääruualle, eli friteeratulle tofulle hapanimeläkastikkeessa. Annos oli tuhti, olisiko ollut kahdeksan isoa ufon muotoista tofupalaa, rinnallaan salaattia ja kulhossa kyytipoikana sopivanlämpöistä riisiä. Lautasella oli myös sitruunanlohko joka teki tofusta vieläkin parempaa. Juomaksi otin veden (90cent, muistaakseni), joka tarjoiltiin jääkylmänä isoista metallikannuista.

Ravintolan sisustus on hieman mielikuvitukseton, ei yhtä koristeellinen kuin perinteiset aasialaispaikat. Tilaa ruokailijoille on mukavasti ja pöytää ei joutunut ainakaan arki-iltana odottamaan kohtuuttoman pitkään. Vakio-asiakkaita lipui ovesta sisään jatkuvaan tahtiin, heidän nimensä muistetaan ja jutustelu kuulosti hauskalta. Samoin noutopalvelu oli kovassa käytössä tuona iltana. Lapsia vanhempineen saapui myös useampia. Omaan pöytääni saapui ikäväkseni humaltunut teiniporukka, joka puhui keskenään halventavasti paikan henkilökunnasta ja suomenkielen tasosta. Teki mieli tarttua niskasta ja nakata ulos. Bamboo Centerin väki tekee duuniaan sataprosenttisella antaumuksella, niin keittiön kuin asiakaspalvelun puolella.

Niin joo, frittibanaanin pyysin mukaan take-awayksi ja lahjoitin DJ:nä toimivalle kaverille taukosapuskaksi. Oli kuulemma ollut hänen iltansa pelastus, maku oli miellyttänyt.

Brunssi testattu kolmesti. Tunnelma vähän niinkuin Ellis Islandin vastaanottokeskuksessa 1900-luvun alkupuolella, paljon ruokailijoita ja vilinää. Pöydät on aika tiheään sijoitettu, tuli vähän ahdistava fiilis yksin syödessä, mutta minkäs teet. Sisustus ja rakennus itsessään ovat kuin eri elokuvista, tulee fiilis että olisi ulkomailla.

Brunssi tarjoaa kaikenlaisia antimia, itse skippaan murot ja puurot, olen rakastunut baageleihin jotka paahdan kuumaksi ja päällystän sitten suklaalevitteellä. Muu ruoka ei ole oikein omaan makuuni, mutta uskoisin että perus-settiä hakeva ihminen lähtee tuolta kyllä iloisilla mielin ja vatsa täynnä.

Henkilökunta on vaihtelevaa. Kassalla päivystävät saattavat olla hieman kireitä, mutta toisaalta se on ymmärrettävää kun miettii duunin intensiteettiä. Keittiöstä tuodaan kokoajan lisää ruokaa noutopöytiin, homma toimii.

Suosittelen ensisijaisesti käymään sisustuksen ja tunnelman takia, joskin sen voi tehdä kyllä muulloinkin kuin brunssin yhteydessä. Persoonallinen paikka ja näköalatkin miellyttää silmää.

Tämä paikka on tullut tutuksi nälkäisen pelastavana satamana. Aukioloajat ovat ihanteelliset; kahteen asti yöllä. Voit hyvinkin havaita minut Kallion kaduilla pitkä viitta hulmuten ilta/yö aikaan zombiemaisen tyhjä katse silmissäni ja vain yksi ajatus päässä "mäkikuplaan!"

Viimeksi kävin Kuplassa viime viikonloppuna. Kämppikseni on tutustuttanut minut smetanapizzojen ällistyttävään maailmaan, joten tilasin Omavalinta pizzan (9,50€), johon tuli smetanaa, kananmunaa, valkosipulia ja aurajuustoa. Kyselin kokilta muita suosituksia ja hän sanoi lisäävänsä joukkoon vielä oliiveja. Ne eivät maksaneet ekstraa. Jäin odottelemaan ruuan valmistumista siiderin kanssa. Tunnelma on vähän niinkuin jossain Brittipubissa, yleensä kaikenikäistä jengiä istuu siellä seurustelemassa oluen äärellä ja ristikkoa täyttämässä. Tupakkahuonekin taitaa olla, joskin en ole varma. Sen verran huurussa olin.

Aina kun saan Mäkikuplan kuuman pizzalaatikon käsiini, tunnen itseni Sormusten Herran Klonkuksi, tuntuu siltä kuin pitelisin jotain korvaamattoman arvokasta ja rakasta. Kotimatkan ajan himoitsen laatikon sisältöä ja sen tuoksu tekee hulluksi. Kotiovella tuskin avaimet pysyy kädessä, johtuuko se sitten nälästä vai promilletilasta, sitä pohtivat varmaan myös ovisilmissä kyttäävät naapuritkin.

Pizzat ovat olleet 9 kertaa 10:stä juuri sitä mitä pitääkin. Kerran tuli väärä, mutta en jaksanut mennä sitä vaihtamaan. Siksi kannattaakin tarkistaa tilauksen saadessaan, että on saanut mitä halusi.

Kokoa ja päällisiä on näissä pizzoissa aina ollut tarpeeksi, usein tulee loppuvaiheessa syömistä raja vastaan, mutta hetken levon jälkeen saa loputkin alas. Tulee ekstaattinn fiilis, niinkuin olisi voittanut 50 maailmanmestaruutta jossain absurdissa lajissa samalla hetkellä.