Maltti

Mo'de sijaitsee Lintsin kupeessa. Paikka tuoksahtaa rehellisesti alkoholille. Ulkopuolen teipit eivät tee oikeautta sisätiloille. Siisti ja taulutelevisiolla + screenillä koristeltu ravintola on rauhaisa. Iso kolmonen ja nelonen 3,5 euroa. Ruokalaistalla toasteja sekä kabanossia suolakurkuilla höystettynä.

Paikan omistajat ilmeisesti ukrainalaisia, oikein lämminsydämisiä. Varsinkin vanhempi mies, "valvoja" on karismaattinen ja kuin satukirjoista. Paikan keittokansa on rauhaisaa ja keskenään seurustelevaa. Jos poliittinen tai kulttuurinen keskustelu yltyy rähäkkäämmäksi, "valvoja" puuttuu tilanteeseen arvokkaan hillitysti. Ravintolassa on tupakointitila. Tiskiltä voi ostaa myös irtotupakoita.

Auki kahteen, terassi kesällä kapea mutta toimiva. Muutama seurapeli löytyy. Peliautomaatti sekä jukebox.

Paikan seesteiseen sieluun pääsee käsiksi vasta useamman pöhnäisen vierailun seurauksesta.

Alppilan parhautta omassa lajissaan. Mukavasti Porvoonkadun aukiolla. Isoista ikkunoista avautuu varsinkin auringon laskiessa kaunis näkymä kolmosen raitiolinjalle ja Alppipuiston huippuihin.

Lämminsävyiset ruskean sävyt kuorruttavat pelkisettyjä muotoja. Vaihtuva taidenäyttely onnistuu joskus entisestään piristämään tunnelmaa. Muutaman kerran kyllä hieman nukkavierua.

WC:t ovat kivasti julisteiden ja sopivasti tagien sävyttämät. Bisse (kolmonen/ 0,4l) neljä euroa. Auki ke-pe kahteen, muulloin kahteentoista. Kahvi semiedukas (2€) ja maukas.

Linnanmäen uudessa ravintolakompleksi Katillassa asustelee maukas lihapullabaari.
Lapsiperheet parveilivat kiireisenä pöydissä. Tuolien jalat päästivät kovia ääniä puhdasta betonilattiaa vasten. Viiden lihapullan annoksen tekemiseen meni aikaa puolittain täynnä olevassa ravintolassa 35 minuuttia. Tässäpa ainoat miinukset.
Sisään tultaessa ilokas tarjoilija kehotti meitä istumaan missä parasta olisi. Menu oli kekseliäs raksitettava kuponki. Tästä sai sitten valita Kuulat kuudesta eri sortista. Seuraavaksi soosi ja viimeiseksi lisukkeet. Toki juomat ja jälkiruoka löytyivät menun toiselta puolelta.
Nappasin 5 kartisan lihapullaa (mintulla ja fetalla, 7 €), “Itämaan makuja” -soosilla (2 €) sekä paistetuilla kasviksilla (pienet muistaakseni 3 tai 4 €). Vesi oli euron, kivennäisvesi kuumottavasti 5,5 €.
Maut olivat TODELLA kohdillaan. Luulen syöneeni elämäni parhaan lihapulla-annoksen. Tasoittuvalla ja hersyvällä darralla oli varmasti osuutta asiaan, mutta varsinkin se soosi! Monivivahteinen eikä liian tulinen. Kasvikset olivat rakenteeltaan juurikin täydellisiä, pullat kerrassaan loistokkaita.
Miellyttävän oloinen Michelin tähtikokki Tommi Tuominen osallistui hienovaraisesti tarjoiluun eikä vain postaillut. Tänne uudestaan!

Vanha Majakkabaarin luolamainen ryyppyytunnelma oli vaihtunut selkeään, pelkistettyyn ja valoisaan tilaan. Ravintola Torin pikkuveli tarjosi lounaaksi maittavan Pasta Arabican kanalla. Annos oli todella runsas. Sivulle tuotiin myös maalaisleipää. Lounaslistalla oli pastan lisäksi ainakin lohikeitto, lihapullat sekä lohisalaatti. Kaikilla hintaa 9 euroa. Illalla menu näytti asettuvan 10-20 euron haarukkaan.
Ravintolassa tarjoillaan ilmeisesti aamiainenkin. Terassipaikkoja tulee 8. Alkoholia Alppitorissa tarjoillaan toivottavasti vappua edeltävänä viikonloppuna - jos tarkastaja vain saa luvan valmiiksi.
Ensimmäisestä kerrasta jäi päällimäiseksi onnellinen tunnelma. Tulen tänne ehdottomasti uudestaan.

Alppilan diipein paikka. Ysistä saakka keskikaljaa lokaaleille. Aamulla taitaa olla myös puuroa että jaksaa.

Pitsat perinteistä kapakkatasoa. Sisätiloja uusittu, mutta asiakaskuntaa ei.

Paras meno aamulla. Väki ei ole vielä liian hanakkaassa. Muuten melko kuumottava. Jos heräät aamusta ilman suurempaa huolta, suu kuivana ja taskussa krapulaisia kolikoita, suosittelen nopeaa kolmosta tai paria.

Kolmannen linjan aikakone.
Paikan vetovoimaisuus kumpuaa rehellisyydestä: interiööri ja ruoka ovat konstailemattomia ja luonnollisesti positiivisia.

Ruokailu, tarjoilu ja maksaminen suoritetaan samassa, melko valokkaassa huoneessa. Seiniä sävyttävät kymmenet viirit sekä julisteet. Nuoren Jari Litmasen signeerattu kortti on sijoitettu aivan ikkunan läheisyyteen, kontaktimuovin alle.

Lounaani ei ollut liian suolainen lainkaan. Lihamurekkeessa maistui ja muistui ysärin alku: perushalpa ja hyvä ruoka ilman eksoottisia taikatemppuja. Perunamuusi oli kotitekoisen ja täyttävän oloista. Pakastevihannekset värittivät harmaata kokonaiskuvaa. Jäliruokana nautittu raparperikiisseli oli sellaista mummin mallia - hieman venyvää ja silti maukasta.

Suosittelen rauhaisaan ja kevyen tutkivaan olotilaan.

Pieni on ja nukkavieru, mutta tumman sinertävää tunnelmaa tästä kuitenkin löytyy. On jännittävä tarkkailla kiinalaisen perheyrityksen pinnistelyä Alppilan sivukadulla. Viereen on avautunut pitsoja luukuttava turkkilainen sekä mäen päälle toinen kiinalainen, Cheng Du.

Donghain kymmenet erilaiset kiinalaiset ruuat hautautuvat helsinkiläiskiinalaisen perussynnin, liiallisen soijamaisen yleismaun pyörteisiin. Kana, pähkinä ja valkosipuli erottuvat tästä edukseen.

Mukaan otettaessa reilunlaiset annokset lastataan kivoihin muoviasitoihin. Näissä voi kuljetella myöhemmin vaikkapa eväsleipiä.

Pitsat ovat edukkaita, mutta skidisti Matti Vanhasia – seuraavana päivänä niille on vaikea keksiä terävää adjektiivia.

Lopulta se tapahtui, perisuomalainen eli turkkilainen lättypaikka saapui Alppilaan. Aluksi pienessä tilassa toiminut ravintola kaappasi viereisen toimitilan ja muuttui yllättään kookkaaksi. Sisätila on välimeri-bling-estetiikkaa: tummaksi petsattua puuta ja tummaksi petsattua puuta. Suomalaisen ripauksen tekevät ilmeisesti Karjala-oluen sponsoroimat jääkiekkopelipaidat ja mainokset.

Listan pitsat melko uskollisia genrelleen. Kebab ok. Uunipasta oli pettymys. Omistajat ovat nuoria ja vielä melko innokkaita. Piretyttä tuo näpsäkkä naistarjoilija, "miss-Turkki".

Paikalla halpoja lounastarjouksia sekä ilmeisesti lähikoulun oppilaita houkuttelevia "maksa tekstarilla" -tarjouksia.

Paikka sijaitee huomaamattomasti Kallion ja Alppilan rajalla.
Tila on hyvin konstailematon. Seinillä haalistuneita kuvia kehonrakentajista sekä omistuskirjoituksella varustettu Halmen lihaspuristuskuva. Myös erilaisia karhuja möllöttelee tauluina ja pieninä puisina veistoksina. Tilassa oleva jääkaappi pitää lempeää surinaa.
Tilaamani grillipihvi tuli paikalle sopivaan aikaan. Isolla okran ruskealla lautasella makasi nuijittu ja maukas pihvi. Se kantoi selässään pannulta makuja siepannutta ananasta. Lohkoperunat olivat rasvaisia ja hyviä. Salaattia esitti terhakkaasti leikattu kaalihakkelus. Hieman pitkään lämmennyt kahvi kuului hintaan.
Paikan kokki, tarjoilija ja ilmeisesti omistaja oli melko tormakka, hieman naapuritalon parturi-kampaaja Seijaa muistuttava ilmestys.
Summa summarum: meneiltä vuosikymmenniltä oleva rehti ruokapaikka. Toimii varsinkin nostalgisissa "maanantaioloissa".

Tiistainen lounas, lihapullat oli kerrassaan loistelias. Yrittinen ja tomaattinen pullien rakenne erosi freesiydellään "suomipullista". Riisi, herkät lohkoperunat ja maukas fetainen salaatti täyttivät, mutteivat vieneet ähkyyn lainkaan. Ilmapiiri ravintolassa on rauhallinen ja palvelu ystävällinen. Parhaita lounaspaikkoja Kalliossa.