Oravasusi

"Ihan jees pitsaa, mutta vähän kallista laatuun nähden", ajattelin syödessäni The Mad Scientist -nimellä kulkenutta kinkku-herkkusieni-vuohenjuustopizzaa. Seuraavana päivänä havaitsin että pizzassa olevat säilykeherkkusienet olivat ilmeisesti olleet pilaantuneita.

Olin kuullut kehuja Sörnäisten Broncon pizzoista, mutta tämä lopputulos oli melkoinen rimanalitus.

Kyllähän tätä nälkäänsä syö, mutta omistajavaihdoksen myötä laatu on selvästi mennyt alas. Uudet perunat olivat kumisia, lohi lätkäisty lautaselle huolimattomaksi keoksi. Kenties periäisin Rainbown savulohipakkauksesta? Kuivahkoa oli ja epätasaisesti maustettua.

Lautasella lillui sulaa voita (niille perunoille, nääs), joka oli varmaan olevinaan esteettistä mutta ehkä se oli sitten sekoittunut perunoiden keitinveteen tms. Vaikutelma oli lähinnä vetinen.

Nyhtöpossuburgeri näytti todella halvalta vaikka hintaa sillä oli 12 euroa. Yksinkertainen einessämpylä ympärillä, liha muistutti etäisesti nyhtöpossua, bataattiranskikset pakastepussista.

Ainoa hyvä asia oli leipä, mutta siitä kiitos menee leipomolle.

Kuha Mannerheimin tapaan oli kyllä Finduksen pakastefile. Seuralaisen tilaamassa pyttipannussa perunat ja makkarat oli myös leikattu todella teollisen näköisesti saman kokoisiksi pieniksi kuutioiksi, joten pakastepussista varmaan sekin. Todella surullista, että ravintolassa on vajottu näin alas.

Voittaa lähiseudun muut grillit ja pikaruokapaikat mennen tullen. Itse otin kanarullan, kaveri otti kasvisrullan ja toinen kaveri vuohenjuusto- ja munakoisorullan. Vuohenjuusto ei ollut kuulemma niin hyvä, mutta kasvis- ja kanarulla miellyttivät.

Maut voisivat erottua rullassa ehkä vähän paremmin esille. En tiedä olisiko kastikkeisiin (esim. tulisuus) saanut vaikuttaa. Chiliä ei omassa rullassani ollut. Sotkuista syöminen oli, mutta niin on asian laita tällaisten ruokien kanssa yleensä muutenkin.

Kyseessä on selkeästi takeaway-paikka, joten hyvällä säällä kannattanee vaikka mennä Torkkelinmäen puistoon.

Nyt vaan Club Matea tarjolle hyllyyn niin berliinihipstereitä löytyy jonoksi asti.

Onneksi tuli käytyä toistamiseenkin ensimmäisen keskinkertaisen kokemuksen jäljiltä. Pitaleivät ovat kuin seuraavalle tasolle päivitetty Berliini-döner.

Lammasleivässä oli runsaasti tuoretta minttua ja korianteria, liha maukasta. Jugurtti- ja tomaattikastikkeet olivat tasapainossa ja niitä oli sopivasti. Punakaalisalaatti ja miedosti pikkelöidyt vihannekset toivat mukavasti raikkautta annokseen.

Seuralaiset pitivät myös seitanleivästä.

Hinta oli hieman korkea, mutta olin erittäin tyytyväinen niin makuun kuin annoskokoonkin. Jätän lautasannokset tulevaisuudessa omaan arvoonsa.

Yritin ohjata kaverit pois täältä, koska omistaja on aiemipien kokemusten perusteella melko omituinen persoona. Sinne kuitenkin mentiin.

Tilasin Spicy Vegen, tulisuutta odottaen. Ei ollut. Kyllähän sen nälkäänsä söi.

Palvelu sitten on ihan omaa laatuaan. Kaverini tiedusteli, voiko ravintolassa maksaa lounassetelillä. "Onko nyt muka lounasaika? Mene ostamaan sillä perunamuusia", toivotti omistaja. Toista kaveria taas ojennettiin maksupäätteen käytössä. "Älä ota sitä kuittia, se ei ole sinun tehtävä."

Tämän jälkeen paikalle saapui uusia asiakkaita, jotka kysyivät ystävällisesti, onko keittiö vielä auki. "Ei", vastaa omistaja. Seurue poistuu. Tämän jälkeen paikalle saapuu uusia asiakkaita, jotka tilaavat pitsat tiskiltä sen tarkemmin kysymättä, ja saavat tilauksensa vähän myöhemmin.

No. Jos vegaanipitsa maksaa 22 euroa niin siitä saaduilla katteilla lienee varaa ilkeillä asiakkaille.

Hypestä huolimatta, tai ehkä sen takia, en innostunut ainakaan vielä.

Inspiraatiota oli mainostuksen mukaan haettu Berliinistä. Berliiniläisen dönerin ideana on olla runsas, lihaisa, halpa ja maustettu asiakkaan omaan mieltymykseen sopivien kastikkeiden ja yrttien avulla.

Turkkilaisesta döneristä minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta ilmeisesti siinä ideana on tärkeää maistaa korkelaatuinen ja oikeaoppisesti kypsennetty liha. Lisukkeet ovat hillitymmät.

Döner Harju ei ikävä kyllä oikein osunut oikein kumpaankaan päähän. Otin lammaslautasen, jonka lihassa en oikeasti huomannut juurikaan eroa pakastekebabiin verrattuna. Tietysti tavallaan hienoa että jaksavat vääntää sitä itse. Tomaattikastike oli myös mitäänsanomatonta, leipänä ollut focaccia ihan mukavan mehevää.

Kiitosta sentään voin chilin ystävänä antaa paahdetusta chilistä, ja punakaaliraaste oli hyvää. 14 euron hinta oli kyllä kaiken kaikkiaan aivan liikaa tästä riemusta.

Kaiken kaikkiaan hyvää sushia. Riisi ehkä hieman pehmeää, mutta hyvää.

Majoneesi tuntui kuuluvan melkein jokaiseen sushiannokseen täällä, mistä en itse niin perusta.

Palvelua sai odottaa sunnuntaina iltapäivällä pitkään, ja tilaustakin sen jälkeen myös pitkään, yhteensä melkein tunnin. Työntekijöitä näytti olevan paikalla vain yksi.

Odotin kahdeksan vuotta että Lemon Grassiin mahtuisi ohikulkumatkalla sisälle. Valitettavasti vuosien aikana taso on ilmeisesti laskenut.

Rapeat, maukkaat kevätrullat alkupaloiksi antoivat odottaa jotain parempaakin, mutta pääruoaksi tilaamani red curry fried rice oli mitäänsanomatonta. Punaista currya ei maistanut annoksessa juuri ollenkaan ja riisi oli vähän vetistä, eikä sitä oltu edes sekoitettu kunnolla, vaan lautasella oli muutamia täysin valkoisia kiimppejä.

Lounasseurani massaman curry oli parempaa, mutta laimeaa sekin.

Parasta täällä lienee sushibuffet. Pääruoat ovat toistaiseksi jättäneet vähän kylmäksi. Lihankorvikkeet ovat usein vähän mauttomia ja ruoista tuntuu puuttuvan pointti.

Osa salaattipöydän antimista herättää hieman hämmennystä: minkä kanssa se hummus olisi tarkoitus syödä? Ihan itsekseenkö vaan? Leipääkään ei ole tarjolla, ja aasialaisten ruokien kylkeen hummus ei ainakaan minusta sovellu.