nptuomin

Lounasbuffet oli positiivinen yllätys. Ähkyhän siitä seurasi.

Klassikko.

On olemassa kebabravintoloita ja kebapravintoloita. Ja sitten on vielä Kebab Cafe Fafafel Helsingin Etu-Töölössä Caloniuksenkadulla.

Jätän historioitsijoiden selvitettäväksi mikä on Helsingin ja Suomen vanhin kebabravintola, mutta tämä Falafel Ky:n ravintola sijoittuu ainakin top5:een. Mutta varmuudella Kebab Cafe Fafafel on Suomen erikoisin kebabravintola. Ai miksikö?

Aloitetaan vaikka niistä aukioloajoista. Jouduin odottamaan ensivierailuani tähän ravintolaan vuosia, koska ohikulkiessani ravintola ei ollut koskaan auki - ravintola sulkee joka päivä klo 18, paitsi sunnuntaisin, jolloin se on kokonaan kiinni. Sitten kun olin huomioinut tämän, kävelin kerran uudenvuoden tienoilla paikalle keskellä päivää, todetakseni että omistaja piti lomaa. Tutustuin ravintolaan lopulta vasta muistaakseni 2010-11 asuessani kuuden kuukauden ajan naapurikorttelissa Mechelinkadulla. Ravintola siis tosiaankin sulkee jo klo 18. En ole koskaan törmännyt yhteenkään muuhun näin aikaisin sulkevaan kebabravintolaan. Yleensähän kebabia syödään alkuillasta tai loppuillasta, monesti juuri joko ennen tai jälkeen anniskeluravintolassa tapahtuvan nestetankkauksen. Tämän ravintolan tuotteita ei, koska se on lounasravintola. Lounasravintola alueella, joka muistuttaa lähinnä nukkumalähiötä, sillä mitään massiivista lounaita syövää työpaikkakeskittymää ei lähistöltä löydy.

Tänään minä olin lounasasiakas. Ratkaisuun vaikutti ensisijassa lähistöllä oleva pankkiautomaatti. Koska pankkiautomaatti toi kulmille, päätin verestää muistojani ravintolasta, olihan edellisestä vierailusta kulunut ainakin 4 vuotta, minkä päättelen siitä, etten ole voinut kirjoittaa tätä juttua silloin, koska minulla ei vielä silloin ollut kännykkäkameraa tarinan dokumentointia varten.

Tottuneesti silmäilin ravintolan ulkopuolella ruokalistaa (kuva), vaikka se olikin turhaa. Mikään ei ollut muuttunut sitten edellisen visiitin. Kebab Cafe Falafelista ei edelleenkään saisi kebabia ranskalaisilla, mikä onkin toinen syy arvosanaan Suomen erikoisin kebabravintola. Astuessani ovesta sisään tiesin jo tilaavani kebabin riisillä, moneen muuhun kebabravintolaan verrattuna kohtuulliseen 7,70 euron hintaan.

Ravintolassa oli klo 12.20 noin 4 asiakasta. Omistaja "steppaili" perinteiseen tyyliinsä kiireisenä tiskin takana. Hihittelin sisäänpäin, kun omistaja tiedusteli, otanko tilaukseni vahvalla, keskivahvalla vai miedolla kastikkeella. Ravintolan käsitys "vahvasta" on nimittäin varsin outo - äitinikin tekisi tulisempaa kastiketta. Omistaja totuttuun tyyliin pahoitteli vielä että joutuisin odottamaan annostani, sillä minua ennen oli vielä kaksi muuta asiakasta odottamassa omia annoksiaan. Suuntasin kohti pöytää ja valitsin istumapaikkani niin, että näin suoraan Caloniuksenkadulle. Istuimilla minua tervehtivät alkuvuodesta ilmestyneet Apu ja Tekniikan Maailman -lehdet. Tässä ravintolassa eivät jonnijoutavat naistenlehdet häiritse miehistä kebabinsyöyntitilannetta.

Tässä vaiheessa luonnollisesti unohdin laittaa sekuntikellon päälle mitatakseni ruoan saapumiseen kestävän ajan, sillä lähdin jo oletuksesta, että tässä ravintolassa se olisi turhaa kosmetiikkaa. Varsinaiseksi pikaruokaravintolaksi en tätä laskisi, mikä johtuu paljolti siitä, että töissä on tosiaankin vain yksi mies. Monesti tuoreempien maahanmuuttajien samankokoisissa kebabpaikoissa on tiskin takana jopa kolmekin miestä. Todennäköisesti tämän päiväisessä sudennälässäni söin annostani lyhyemmän aikaa kuin tilausta odottelin. Ainoa vertailuaika on, että pankkiautomaatin kuitin ja poistuessani ravintolasta ruokalistasta ottamani kuvan kellonajoissa on eroa 35 minuuttia. Ravintolassa sisällä viettämäni ajan aikana ravintolaan tuli vain yksi uusi asiakas, nuorehko nainen lastenvaunujen kanssa, joka tilasi annoksensa mukaan.

Summa summarum. Jos Nokian Renkaat julkaisisi matkaopasta Suomen ravintoloista, Kebab Cafe Falafel ansaitsi kolme tähteä. Ravintola, joka kannattaa vartavasten ottaa matkan kohteeksi. Suomen toinen kolmen tähden kebabravintola on sitten Tampereella se mistä saa maksakebabia - mutta se onkin jo toinen juttu se.

Perinteisen "litran pizza" -konseptin hinta oli noussut peräti 14 euroon. Pizza sinänsä oli litran pizzaksi oikein erinomaista, mutta tällä hinnalla ja tieten, että näiltä kulmilta saa myös kolmen euron oluita, olisin ehkä näin jälkikäteen ajateltuna nauttinut pizzan/kebabin jossain muualla ja oluet toisaalla.

Ilmeisesti Suomen ainoa (? ) kebabpaikka mistä saa maksakebabia? Tämän elämyksen johdosta palaan tähän paikkaan jatkossakin nälän yllättäessä Tampereen keskustassa.