Paljon olin tästä paikasta kuullut hyvää. Päätin käydä testaamassa itsekin. Ravintola oli sisältä pieni ja muistutti pelkistetyllä lookillaan mennyttä aikaa, mutta tunnelma oli melko kotoinen. Ruoka muistutti huoltoasemilta saatavia possunpihviruokia, paistetut perunat oli melko rasvaiset ja suola maistui. Ananasta välttelisin tässä paikassa, kaveri otti aurinkoleikkeen ja sen päälle oli ananasrenkaan sijaan kaavittu pari teelusikallista halpaa ananasmurskaa. Ja kuten täälläkin jo sanottiin, oli palvelu aika väsynyttä.
Ruoka oli kuitenkin hyvää ja hintataso kohtasi. Annos oli suuri että sillä lähtee kovempikin nälkä.

Omassa genressään paras paikka. Täältä on tosiaan turha kysellä kasvisvaihtoehtoja tai ohrakelisäkkeitä: jos kunnon pihvi ranskalaisilla maistuu, tämä on oikea paikka.

Mitälie tapahtunut takavuosien lähes idiottivarmaalle pihvionnistujalle. Söin Aurinkoleikkeen lounaalla 9 ekee, Paistetut perunat jotain ruskeeta mössöö ja ananas leikkeen päälle mitäliehalpamusrskaa. Salaatti nahistunutta lehtivihreää lautasella kelluvassa rasvassa. Pihvi hakattu murea, mutta suola ainut mauste jota sitkin oli liikaa.

Perustasoa parempaa sapuskaa kohtuulliseen hintaan. Palvelu oli hieman väsähtänyttä ja myyjä mulkoili asiakkaita kuin myymälävarkaita.

Huikea paikka - Ei kasvissyöjille!

Simppeli, unikkokappaverhot, nuijittua lihaa!

Annos tuodaan nopsaan, lautanen suuri kuin auton pölykapseli. Muutama vihreäkin asia sinne sekaan on eksynyt. Ranet samaa hoikkaa tyyppiä kuin mäkkärissä. Liha ehtaa!

Tunnelma jostain menneestä.

Tämä on mainio!

Jos on olemassa perinteisiä pihvibaareja, tässä on juuri sellainen.
Paikka henkii 70-luvun tunnelmaa; korutonta, pelkistettyä. Niin myös annos. Liha on tuoretta, mureaa, hyvää. Pippurikastikkeessa ei maistu lainkaan pippuri, eikä se muutenkaan herätä suurta luottamusta. Toki se on ihan syötävää. Perunavaihtoehtoja on vain kolme: keitetyt, paistetut ja ranskalaiset. Ranskalaiset ovat hyviä, rapsakoita. Alkusalaatti tarjotaan varmaankin vain sen vuoksi, että joku on sanonut salaatin kuuluvan hyvään ateriaan. Pekka Puskan syytä?

Seinillä on paljon lisää lihaa: kehyksissä pullistelevat niin Jorma Räty, Tony Halme kuin menestyksekkäimpien Oilers-vuosien Tiki Tikkanenkin — sekä kymmenkiloinen hauki, jota ei onneksi löydy ruokalistalta.

Aitoon kalliolaiseen tunnelmakuvaan kuuluvat höyryinen sporamatka ja Josafatinkalliolla kevätauringossa olutta nauttiva kolmikko. Vaan miksi he juovat Olvia; eikö tämä olekaan Karhun reviiriä?

Nälkäiselle mahtava lounasravintola, kunhan oma asenne on kohdallaan. Listalta on turha kasvisruokaa etsiä. Miljööstä aikaisemmat kommentit ovat kertoneet jo tyhjentävästi.

Eksyin paikkaan sattumalta vajaa kaksi vuotta sitten, ja sen jälkeen on ollut vakiotavaraa vähintään kerran kuussa. Joutuu oikein kauempaa matkustamaan. Henk. koht. perusannokseksi on muodostunut jättilehtipihvi (14e), joka nimensä mukaisesti vaati kanttia, että sen saa kokonaisuudessaan upotettua. Tämä on myös lounaslistan ikuisuusvakio. Muutoin listalta löytyy yleensä grillipihviä, possua ja kanaa hieman pienemmissä annoksissa (n. 9e).

Alkupalaksi lähtee kipollinen salaattia, joka ei suuremmin herätä tunteita - ruokahalun kylläkin - ja vaihtoehtoisesti tummaa tai vaaleaa leipää. Näitä kuitenkin harvoin ehtii syödä loppuun, kun varsinainen projekti jo saapuu pöydälle. Annos koostuu halutuista perunoista ja aivan jumalattoman kokoisesta lehtipihvistä. Jälkiruuaksi on tarjolla kahvia - joka itsellä ainakin laittaa yleensä mahaan liikettä, joten jätän sen väliin - ja jäätelön jääkaapista. Jäätelöstä pitää tietysti tietää valmiiksi (sitähän ei kukaan paljasta) ja omatoimisesti napata kaapista.

Asiakaskunta tuntuu useimmiten koostuvan rehellisistä duunareista, itse kun menin ensimmäistä kertaa perustoimistovaatetuksessa, kutsui tiskin täti "johtajaksi". Tuntuisi myös olevan paljon vakioasiakkaita, usein jutellaan etunimillä ja kysellään kuulumisia. Keittiöstä kuuluu mukavasti lihanuijan pauke, joten tavara on ainakin tuoretta ja valmistetaan vasta tilauksen jälkeen.

Ainoana miinuksena koko paikan täyttävä rasvan "tuoksu", joka viipyilee vaatetuksessa hyvän tovin käynnin jälkeen. Mutta sehän ei haittaa, pikemminkin lisää tunnelmaa!

Suosittelen todella lämpimästi pihvin ystäville, jotka eivät nirsoile miljöön tai autenttisesti rehellisen Kalliolaisuuden edessä.

Ruoka keskitasoa, mutta voittaa huoltoasemien lounaat kevyesti, Annoskoko todella reilu. Asiakkaat vaikuttavat pääosin ammattiautoilijoilta. Seinällä nimmaroitu Esa Tikkasen kuva n. vuodelta 1989. Rehellinen meininki.

Kohtuullisen nopea palvelu. Iso, hyvä pihvi, riittävän kokoiset annokset, sai vastinetta rahoille. Lähtiessä tiesi syöneensä. Valoisa ja siisti paikka.

Kallio 10.
Todellisen kalliolaisen ruokapaikan etsintä voisi johtaa moneenkin suuntaan, mutta Karhunpesän nostaminen eturintamaan ei olisi ainakaan totaalinen vääryys. Kivijalkana paikkaansa pitävä pihvirafla tuuttaa suppeaa listaansa ainoastaan arkipäivisin, silloinkin hyvin typistetyin lounasajoin. Old school -tila, seinät täyttyvät hämmentävillä omistuskirjoitetuilla bodaajakuvilla ja -julisteilla. Punavuoressa tämä olisi hip. Täällä se on rehellistä.

Normihinnat ovat aavistuksen yläkanttiin, päivän annokset irtoavat listasta muutamaa euroa edullisemmin. Lounasravintolassa on oltava lounashinnasto. Vesi kaadetaan tuoppiin, tiskillä lojuu pussileipää ja seisonut rasvakotelo. Meininki on kuin valokuvasta vanhan liiton huoltoasemalta. Jääkaappi leikkaa tilaa omituisesti. Ystävällisesti palveleva rouva toimii suorasanaisesti, luvaten paistetutkin perunat "jos välttämättä haluat". Haluan välttämättä.

Terassi on aidointa Kalliota. Vaikka maisema avautuu Linjoilta poispäin kohti Linnanmäkeä, on tunnelma rehellinen. Varjoon jäävä muovipöytä. Ohikulkevat onnenetsijät.

Annoskoko on tietenkin murhaava. Jättimäiseltä ruskealta lautaselta tarjoiltu annos sisältää armottoman kasan paistettuja perunoita, jotka ilmeisesti todella leikeltiin toiveideni mukaisesti kokonaisista. Liha on Wotkinilta, ei voi kuin läpsyttää käsiä yhteen. Soosia riittävästi. Salaatti on yhtä kuin kaalia ja kurkunpala pullokastikkeen kera, ei kovin kummoinen. Olemme henkisellä huoltoasemalla. Safkaa on niin runsaasti, että se jäähtyy ennen kuin ollaan puolessa välissä. Pitäisi opetella ahmimaan.