Qtea

Kaikki ruoat oli mahdollista valita lihalla, kanalla tai tofulla. Aivot räjäyttävä kokemus mennä ravintolaan ja saada valita useammasta kuin parista surkeasta vaihtoehdosta. Ystävällinen palvelu ja kauniit astiat. Tosi hyvin rapeaksi paistettu ja sisältä pehmeä tofu.

Keittiö sovelsi listan ulkopuolelta hyvät annokset, kaikki toiveet toteutettiin. Hyvin toteutetut pienet yksityiskohdat granaattiomenansiemenistä, paprikapyreestä jne tukivat hyvin kokonaisuuksia. Palvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, ruokalajit ja viinit esiteltiin asiantuntevasti.

Pöytävarauksen tekeminen oli helppoa ja sähköpostilla tuli nopeasti ystävällinen vastaus. Lounasaikaankin ravintolamiljöö oli rauhallinen ja kahdeksan hengen pöydässäkin keskustelua pystyi seuraamaan vaivatta. Salaattipöytä sekä nepalilainen inkivääritee olivat toimivia lisiä arkilounaaseen. Lounaslistan kasvisvaihtoehdot oli helppo saada vegaanisina – raitan sijaan tuli herkullinen minttukastike ja naanin sijaan pappadam.

Haluaisin kovasti sympata Soihtua, mutta se on huomattavan hankalaa. Soijamaitoa ei saa, joten en ole edes yrittänyt tilata lattea tai cappuccinoa. Pannukahvin kanssa tarjotaan sitä ohutta Oatlyn kauramaitoa (kauravettä), joka ei mitenkään riitä taittamaan vaaleapaahtoisen kahvin happamuutta ja joka juoksettuu helposti. Yäk. Kaksi kertaa olen jättänyt puoliksi juodun kupin pöydälle.

Teelista on onneksi tosi hyvä, joten sitä voi kehua. Ja Laitilan limpparitkin ovat ihan ok. Myös teini-ikäinen henkilökunta on sympaattinen säheltäessään ja vitsaillessaan.

Ruoka oli kauniisti esille aseteltua (hienot lanttukurjet hammastikkujaloilla), astiat olivat kivoja (sydämenmuotoiset lautaset iiih! ) ja palvelu oli ystävällistä. Ruoka oli maukasta. Tofu ei ollut mitään käsiinhajoavaa silkentofua, eikä hapanta sienimäistä mössöä, vaan kiinteää ja joustavaa, sopivan rapeaksi paistettuna.

On jo pari vuotta aikaa siitä, kun kävin täällä syömässä, mutta muistelen vieläkin heidän maukasta tofuaan. Tekevät sen kuulemma itse omassa keittiössään.

Luulisi, että Siltasen kaltaisissa hipsterimestoissa saisi soijamaitoa kahviin, mutta ei saa.

Olisipa hauskaa, jos buddha-aamiaiseen saisi esimerkiksi hummusta tai muuta ruokaisampaa levitettä leivälle. Kuskussalaatti ja vihannekset leivän kanssa ovat kuitenkin hieman kuiva setti.

Jos aamiaisen pöytään tuomisessa kestää tunti, niin olisi ihan kohtullista tarjota santsikuppi teetä tai kahvia, kun tilatessa mukaansaatu juoma ei mitenkään voi pysyä lämpimänä koko odotusaikaa.

Soittolistasta paljon plussaa, musiikki sopii fiilikseen hienosti!

Kaakao talon tapaan oli todella suklainen ja täyteläinen. Laajasta konvehtivalikoimasta valitettavasti vain yksi oli maidoton, mutta kaakaot ja kahvit sai vaivattomasti maidottomina.

Supersympaattinen palvelu, pöytiä siirreltiin ripeästi seurueelle sopivaksi ja erikoisruokavaliotoiveita kuunneltiin huolella.

Harmi vaan, että nepalilaisessa ruokaperinteessä ei juurikaan ole ajateltu ravitsemusta; jos linssikastiketta on vain yksi pieni lokerollinen, jää aterian kokonaisproteiinimäärä tosi alhaiseksi. Kaikki ateriat rakentuvat niin karjataloustuotteiden ympärille, että saa jatkuvasti tuntea syövänsä jotain riisuttua köyhien versiota, vaikka ruoka sinänsä olisi hyvääkin. Harmillista, mutta sympaattisessakin ravintolassa käyminen on aika turhaa, jos ruoka on epätyydyttävää.

Hyvää seitania, hyviä tapaksia, hyviä jälkiruokia. Mieletöntä, että tällaisia paikkoja on olemassa!