dlf

Saatiinhan se Suomeen. Avajaispäivänä sisällä oli tungosta - asiakkaat säntäilivät, henkilökunta säntäili. Lämpöä riitti. Ovella päivystänyt kortteja jakeleva neito oli ystävällinen.

Konsepti oli tuttu, joten suoraan pastajonoon päivystämään. Ei tarvinnut kovin kauaa jonotella. Kokki oli suomalainen, vieressä kokkasi virolainen.

Arrabbiata oli niin maistuva kuin naapurimaista muistinkin. Chiliä oli melkein tarpeeksi, kastike freesiä, pasta sopivaksi keitetty.

Sisustus muista Vapianoista tuttu, ihan hauska ja tyylikäs, yläkerrasta oli mukava tiirailla rautatientorilla valuvia ihmisiä.

Mitä saa Helsingin keskustasta 7,30 eurolla? Hamppariaterian, alkuruokasalaatin tai pastan Vapianosta. Otan mieluiten viimeisen. Mutta siiderin jätän väliin, se maksoi sentilleen saman verran kuin pasta.

Minä taas kävin ensimmäistä kertaa. Tiskin takana palvellut rouva oli ystävällinen, ja kuuma take away -käärö annettiin mukaan nopeasti.

Ruokaa oli kiinalaiseen tapaan reilusti, iso laatikko riisiä ja toinen "vihanneksia chop suey". Ei oikein maistunut kuin omalta suulta. Purkkitavaraa, tuorekurkkua ja jotain kaalta. Elämyksen kruunasi suuhun päätynyt kymmensenttinen suurustenauhaklöntti.

Tofua ja reilusti makua kasvisruokaan, tulen sitten uudestaan.

Pieni lounashenkinen luukku, jossa jostain syystä soi ärsyttävä kaupallinen radioasema. Iltapäivälehtiä ja hiljaista lounasajan päätyttyä.

Tarjoilija on ystävällinen, tosin ruoan valmistamisessa kestää tyhjässä ravintolassa kauan. Kun sushit saadaan pöytään, katson seuralaistani ihmetellen. "Mäkin teen paremman näköistä sushia kotona... ja se on paljon sanottu." Maussa ei mitään vikaa - ja plussaa eksoottisesta paprikanigiristä, mutta sushin kohdalla ulkonäkö on ehdottomasti puoli ruokaa. Hanko ei oikein onnistunut.

(Ruoholahden Hanko kärsii samasta ilmiöstä kuin muutkin ketjun paikat: vesitetystä soijasta. Kansa kaipaa kunnon sojaa!)

Olen pitkään etsinyt Helsingistä ravintolaa, josta saisi kunnolla tulista ja mausteista ruokaa. Kaveri vinkkasi K2:n, joten sinne siis.

Paikka oli täysin tyhjä keskiviikko-iltana, edes musiikki ei soinut. Tarjoilija oli ystävällinen, ohjasi pöytään ja antoi ruokalistan. Tilasin suoraan erikoistuliseksi mainostetun vindaloon. Tarjoilija tuli hetken päästä takaisin pöytään. "It's too hot, voidaan tehdä mieto", hän sanoi. Kerroin hotin olevan enemmän kuin ookoo ja jäin ihmettelemään, miksei tätä varoitusta annettu heti tilausvaiheessa.

Ruoka saapui noin kymmen minuutin päästä. Riisiä tuli lasisessa salaattikulhossa, lisäksi kupillinen vindaloo-kalaa ja naan-leipä. Intialaisissa ja nepalilaissa olen tottunut saamaan raitaa ja papusoosia/minttuchutnia samaan hintaan, täällä ei niitä ollut.

Riisi oli riisiä, naan-leipää kuivaa ja eilen paistetun tuntuista. Vindaloo ei tuottanut elämystä - se ei todellakaan ollut tulista. Muuten maku oli ihan kohdallaan.

Tarjoilija laittoi telkkarin päälle kesken ruokailun. Tuli hieman sellainen lähiöbaarifiilis.

Jyväskylässä ei arki-iltana kovinkaan moni paikka pidä oviaan auki yli yhdeksään, joten suunta kulki kohti Classic American Dineria. Ovella mietin, pitäisikö sittenkin tarkastaa eat.fi uudelleen - paikka on tosiaan hallimainen, kaikuva, epäviihtyisä ja kirkkaasti valaistu. Jäimme kuitenkin syömään.

Palvelu pelasi hyvin, ei moittimista tarjoilijoiden ystävällisyyden tai nopeuden suhteen. Alkuruoaksi tylsän varmat jalapeno popperit ja mozzarellatikut - samaa tukkukamaa kuin mitä muualtakin saa. Tikkuihin kuulunutta salsadippiä emme saaneet sopimaan makuharmoniaan.

Pääruoaksi seuralaiseni tilasi lihaburgerin, itse kasvisburgerin. Suojakaasupulla, sama kuin muilla geneerisillä burgerpaikoilla. Tukkupihvi, tuttua kamaa. Oma kasvispihvini oli kasvispihveistä se ikävin - uppopaistettu juuresmössö, näytti ihan ehdalta hernemaissipaprikalta. Nyt oikeasti ollaan menty sieltä mistä aita on kaatunut. Muistelin itku silmässä toisen jyväskyläläisen ravintolan kasvisburgeria, jossa on halloumia, soijarouhetta ja seitania. Classicin kasvispurilaisessa ei ole yhtään yritystä.

Ranskalaisia (maustettuna sillä oranssilla mausteella) oli iso kasa. Perusranskalaisia, ei mitään pahaa, ei mitään hyvääkään sanottavaa. Vieressä pieni nokare coleslaw'ta, ihan herkkua.

Kiinnitin huomiota samaan ilmiöön kuin edellinen arvostelija; palvelu tökki joidenkin pöytien kohdalla. Viereisen pöydän asiakkaat saivat burgerinsa kun maksoimme laskua, vaikka he istuivat pöydässä jo tullessamme ravintolaan.

Summa summarum, jos tykkää "tukkupaketista parilan kautta lautaselle, 13 tusinassa" -purilaisesta kolkossa miljöössä leikkipaikan kera, suosittelen.

Hurmaava pieni vaunu on parkkeerannut työpaikkani kylkeen. Lounastauolla siis seisomaan sateeseen kahvilan jonoon. Edellinen asiakas saa lattensa kanssa punaiseen käärityn suklaasydämen.

Kun vuoroni tulee, järkytyn tarjoilijan ystävällisyydestä. Olenko teleportannut ulkomaille? Hän käärii näppärästi kanapiirakkani ja kaalisalaattini, yhteensä viitisen euroa.

Mukaan saadussa haarukassa on terävä reuna, jolla saan kaalisalaattiin verisen dressingin. Perus-kaalisalaattia, ihan ok. Itse kanapiiras on yllättävän mauton - rasva maistuu ja pieni häivähdys currya, jota on etsittävä silmät kiinni mutustellen. Nälkä lähti tällä 170 gramman rasvapläjäyksellä, mutta maku jäi puuttumaan. Ensi kerralla jotain muuta!

Syytän Putte'sin Puttenesca-känkkyä (ilman anjovista) kuudesta kesäkilostani. Se on vain täydellinen. Pohjassa on upea sitko, tomaattikastike rokkaa, ja mozzarella, oliivit, valkosipuli, chili, basilika ja kapris viimeistelevät oraalisen ilon. Liikuttavan hyvää.

Sisustus ja palvelu ovat, no, hipster. Sisällä on kesällä kuuma, mutta terassi pelastaa (tosin se viettää alaspäin). Viimeksi ällistyin, kun yksi tarjoilijoista puhui ylimääräistä ja kysyi "maistuuko" lautasta pois viedessään!

Mutta mitäpä kuumasta sisäilmasta, hinnakkaasta juomasta ja minimaalisesta palveluasenteesta, kun se pizza vain on taivaallista.

Entinen suosikkilättyläni on lähtenyt hurjaan alamäkisyöksyyn. Kun ensimmäisen kerran sain eteeni rasvaista juustoa täynnä olevan raa'an lätyn, oletin sen olevan poikkeustapaus. Yleensä kun pizza on ollut maistuvaa ja rapeaa. Eilen tuli kolmas raaka rasvapizza täyteen. Harmi. Henkilökunta on mukavaa, ja ruoka tulee ripeästi - niin ripeästi, ettei lättyjä ilmeisesti viitsitä paistaa tarpeeksi. Seuralaisen kebab oli "ok". Pastat ja pihvit kannattaa jättää nautittavaksi muihin ravintoloihin. Kampin pippuri on ihan viihtyisä, mitä nyt eilen ruokahalua latisti housut kintuissa vessaan kömpivä alkoholisti, johon henkilökunta ei reagoinut (olisin toivonyt heiltä pyyntöä nostaa housuja). Ei ole mukavaa nähdä paljasta persettä lautasensa vieressä.

edit 12.5.2013
Kampin Pippuri on parantanut tasoaan nousten taas oikein kelvolliseksi omassa känni/krapulapizzagenressään. Jalapeno lätyn päällä oli tuoretta, ei etikassa liotettua säilykettä. Tätä lisää!

Nollasta Baanaan ja sieltä Sushinrolliin. Eirasta tuttu ravintola on rantautunut Etu-Töölön ja Kampin rajamaalle. Sisutus on tutun hipster, musiikki myös.

Listalta löytyy sushin lisäksi kuumia annoksia. Purilainen kiehtoo, mutta tilaan kuitenkin sushia. Ruoan tuleminen kestää lähes tyhjässä ravintolassa melko kauan, ja lautasia tippuu pöytään muutamaan otteeseen. Haluaisin syödä eri laatuja sekaisin, mutta en jaksa odottaa, vaan syön saapumisjärjestysessä.

Soijakastike, joka piti itse poimia naapuripöydästä, osottautuu reilulla kädellä laimennetuksi. Makeja pitää marinoida kunnolla, että pintaan saa edes pienen värin ja maun häivähdyksen. Wasabi on ok. Itse sushi tuntuu tuoreelta ja täyte/sisus toimii - riisi ei. Se on liian limaista, ei kuitenkaan tarpeeksi tahmeaa; aivan kuin sitä olisi huuhdeltu riisiviinietikan ja sokerin lisäämisen jälkeen. Perin outoa.

Laskussa on annokset väärin, mutta se saapuu Geisha-namujen kera. Tarjoilija on ystävällinen ja korjaa laskun ammattitaidolla.

Ikävä kyllä Kampin ja Etu-Töölön alueella on laadukkaampiakin sushiloita, joten Sushinroll jäänee ainakin hetkeksi "kokeillaan ehkä joskus vielä" -listalle.

Meluisan remontin riivaama ravintola ei innosta viihtymään, mutta päätän kokeilla uuden purilaispaikan. Lounaslistalla luvataan hampurilainen ja lohkoperunoita 9,50 euron hintaan. Istun pöytään, nacholastut ratisevat jalkojen alla. Lattia näyttää murhapaikalta, sen verran punaista roisketta löytyy. Tolppiin on kirjoitettu väärin tekstejä englanniksi.

Purilainen tulee melko nopeasti, tosin lohkoperunat on korvattu kuivilla nacholastuilla. Niihin en koske. Sämpylä on kumimaisen kimmoisa, tavallinen veitsi ei uppoa. Jää syömättä. Sämpylöiden välistä löytyy pihvi, tomaattisiivu, ketsuppia ja juustosiivu. Tästä maksoin 9,50 euroa? Hitto. Pihvi oli jopa melko mehukas, tosin täysin kypsä. Tomaatti oli tomaatti, ketsuppi ketsuppia ja juusto kylmää. Seuralaiseni, iso mies, joutui poistumaan Subwayn kautta takaisin töihin.

Yllätin itseni pohtimasta, onko NYC jopa huonompi kuin aikaisemmin tilalla ollut Spitsy? Se ei tuntunut vielä eilen mahdolliselta, mutta hyvä haastaja Spitsylle on löytynyt.